2. heinäkuuta 2014

Jee niin kuin jäätelö!

Tänään kännykän torkku ehti soida varmaan kymmenen kertaa ennen kuin jalat tavoittivat maahan. Minun torkkusoittooni pitäisi yhdistää lievähkö sähköisku niin tuskin painelisin puhelinta torkulle ihan samaan malliin kuin nyt...
                Aamuisella työmatkalla ajelin jälleen sellaisen auton perässä, jonka kuski ei ole löytänyt autostaan kuin kolme vaihdetta. Kiire minulla ei (tällä kertaa) ollut, joten vauhti ei sinänsä kamalasti haitannut ja kun ilmakin oli harmaa ja sateennuhruinen, niin sai ihan rauhassa ajella hautajaissaatto-vauhtia kaupunkiin asti. Tien poskessa näin ketunkin aamupalalla. Se söi auton alle jäänyttä eläinystävää hyvällä ruokahalulla. Repolainen ei kuitenkaan ollut sellainen satujen puuhkahäntä vaan taisi sairastaa kapia, kun turkki oli niin huonokuntoisen näköinen ja koko otus oli laiha ja vähän onneton... Kun hitaasti ajaa, ehtii panna merkille paljon asioita!
                 Puoleen päivään taivas viskoi vielä vettä, mutta kai taivaankannenkin vesivarannot ehtyvät loppujen lopuksi kun iltapäivästä iltaan asti näytti taivas jo sinistäkin väriä. Lämpötilaa auringon pilkistely ei nostanut ja nyt taas taivaalle kerääntyy kummallisia violetteja pilviä... Minun puolestani saisi sateet riittää ja tästä alkaisi sellainen seitsemän viikon kuuma hellejakso! Käsi ylös joka tahtoo samaa!
                 Tänään oli se päivä, kun kokeilin maanantaina ostamaani jäätelökonetta.
                 Tadaa!
 
Esivalmisteluina olin heittänyt muovikipot jo maanantaina pakkaseen ja annoin niiden olla siellä "jäätymässä" aina tähän iltaan asti. Kipot olivatkin melkos jäätäviä, kun ne pakastearkusta nappasin. En viitsinyt ensimmäisellä kerralla ryhtyä sotkemaan, vaan tein tylsästi ihan tavallista vaniljajäätelöä.

2dl maitoa (minä olin ostanut oikein punaista täysmaitoa)
2dl kermaa
2 munan keltuaista
100g sokeria
vaniljasokeria

Tuosta annoksesta tuli seos molempiin kuppeihin ja lopputuloksena jätskiä tuli aivan riittävästi. Olisi kai pitänyt antaa jäätelön kohmettua vähän kauemmin kuin sen 20min mitä ohjeissa sanottiin, sillä jäätelö oli pikemminkin sellaista pehmismäistä. Maku oli kuitenkin aivan kuten vaniljajäätelössä, mutta ehkä seuraavan kerran vähennän vähän sokerin määrää. Oman maun mukaan tuli vähän turhan makeaa.
Mutta aivan ihana härveli ja takuulla ei ole lisäaineita tai mitään ylimääräistä näissä jäätelöannoksissa! Kunhan nyt pääsen kokeilemaan vielä marjojen kanssa niin saadaan makurepertuaariin vähän vaihtelua. Huomenna pitäisi kai tehdä sorbettia, kun tämän päivän kananmunista jäi valkuaiset jäljelle... En vain tiedä onko meillä vielä pakkasessa marjoja ja metsässä mustikat ovat vielä melko kalpeita.
              Jäätelö on, nyt tarvitaan vaan ne helteet!
              Namskis!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti