No pain no gain.

Kipu kertoo siitä, että on hengissä.
         Treenaukseni motivaattorit:
          o ensin se, että saisin itseni kuntoon loppuvuoden sairastelun jälkeen (terveellinen ajatus kaikin puolin)
          o sitten se, että treeni ihan oikeasti tuotti tulosta ja sain vatsalihaksia ja jalkoihin muitakin muotoja kuin läskipoimuja (inspiroivaa aikaa!)
          o sitten se, että näyttäisin hyvältä pikkupikkubikineissä enkä rantautuneelta valaalta tai uhanalaiselta norpalta (ei millään pahalla valaat ja norpat!)
          o ja nyt motivaattorina on se, että saisin itseni rääkätyksi siihen pisteeseen, että aivoissa ei liikkuisi muuta ajatusta kuin että AUTS ja että koskisi johonkin muualle kuin sirpaleiksi särkyneeseen sydämeen (ylevä pyrkimys, joka ei koskaan toteudu...)

Kokeilin tänään uusia nilkkapainojani ja voin sanoa jo kerran jälkeen, että niissä ei mennyt raha hukkaan! Hyvä jos huomenna pääsee sängystä ylös puhumattakaan työmaalle menosta tai kyykkyyn laskeutumisesta! Puolen vuoden jälkeen pelkkä oman kropan vastus ei enää kamalasti lihaksia kasvata, pitää tietysti tiettyä lihaskuntoa yllä, mutta huomasin kyllä noiden nilkkapainojen kanssa, että pieni painon lisäys tekee terää jo olemassa olevalle lihasmassalle. Jippie!
             Olen ollut aina kamalan laiska kuntoilemaan tai lenkkeilemään tai ylipäänsä pitämään kuntoa yllä, mutta huomasin oikeastaan jo viime vuonna, kun löysin netistä Cassey Hon treenivideot, että kun tekee kropalle hyvää, niin kroppa antaa hyvää takaisin: energiaa, jaksamista ja ennen kaikkea hyvää mieltä. Esimerkiksi keväällä kun piti löytää musta kotelomekko viikonlopputöihin, niin meinasin kirkaista sovituskopissa, kun päälle mahtui monta numeroa pienempi mekko ja se näytti vielä vietävän hyvältä! Rakkaus lahjaksi saatua kehoa kohtaa on vain kasvanut (siis en tarkoita nyt mitään itserakkautta vaan kunnioitusta ja kiitollisuutta terveestä ja toimivasta kropasta!)
               Ihanaa!
               Huomenna kyllä aion kokeilla sitä jätskikonetta, vaikka saisin ahertaa käsipainojen ja jalkapainojen ja vastuskuminauhojen parissa sitten entistä kovemmin..

Niin siis jos pääsen kävelemään pakastearkulle asti...