Hellepäivä nro 19

Ehdin eilen kehuskella, että minulla ei ole ollut minkäänmoisia ongelmia nukkua näiden helteiden aikana. Uni on tullut hyvin ja helposti ja unta on riittänyt aina siihen asti kunnes kello soi.
            Ei olisi pitänyt rehvastella.
            Eilisiltana sitten kiehnäsin lakanat rullalle kun oli niin hikinen olo. Ikkuna on sepposen selällään, mutta kun ilma ei sen viileämpää ole ulkona kuin sisälläkään, niin ikkunan auki oleminen on pelkästään psykologinen juttu. Mutta unesta viis! Olen nauttinut niin suunnattomasti näistä lämpöisistä hellepäivistä, että ihan pelottaa se hetki kun lämpötilat valahtavat syksyisen kylmiksi. Tämänhetkinen lämpöennätys taitaa olla +31,8 astetta, mutta kyllä minun mittarini näytti eilisiltana +42 astetta, joten mihin osoitteeseen nämä lämpöennätykset pitää lähettää?
            Hellepäivillä on lämmön ja auringon lisäksi muitakin lieveilmiöitä:
            o paidattomat ja jopa housuttomat työmiehet tien laidassa
            o pölyävät hiekkatiet, joka johtaa nopeasti pölyiseen autoon
            o helteen sekoittamat sanat
            o loputtomalta tuntuva kastelu!
Tänään kastelimme melkein puoli päivää kukkia työmaalla ja niin turhauttavaa puuhaa en ole pitkiin aikoihin tehnyt. Tämänvuotinen kukkamulta on surkeaa, hiekkaista ja kovaa. Se pidättää vettä yhtä hyvin kuin siivilä, joten lorottaapa kukille kannullisen tai kaksi niin pian "multa" pölisee yhtä kuivana kuin Saharan autiomaan keskiosat! Olenkin sitä mieltä, että jos ihmisen kuuluisi kastella kastelukannuilla monta sataa kukkapesää niin meillä olisi toisen (tai molempien) käsien paikalla kastelukannut! Loppukesästä saadaan varmaan hoitaa kukkasia suorin vartaloin kun kädet roikkuvat nilkoissa...

Kotipihassakin on saanut kantaa kukkapenkeille vettä litra toisensa jälkeen, mutta silti tuntuu, ettei mikään ole tarpeeksi. Kuivuudesta huolimatta kukkaloistoa riittää. Tällä viikolla kukkimaan on innostunut iki-ihana väriminttu. Rakastan kukan tuoksua ja näköä, ja varsinkin kun tämänvuotinen kukkapehko on valtavan tuuhea ja komea! Olen pyrkinyt siihen, että joka kuukausi olisi kukkapenkeissä kukkivia kukkia, mutta ihan täysin se ei vielä ole minun puutarhassani toteutunut.
              Haasteita pitää olla.
              Tänään oli töitä neljään, vaikka lyhennyspäivän mukaisesti olisi päästy jo puoli kaksi pois. Kolmen maissa piti vetää taas siistimpää ylle ja oikein ällötti, kun koko päivän oli hionnut hihattomassa ja shortseissa ja sitten piti vetää siisti, musta mekko päälle iltapäivästä... Kotona olin vasta viiden maissa ja nyt voin sanoa, kun istun tässä melkein keskiyön maissa tätä kirjoittelemassa, että kyllä on tämä emäntä puhki ja kuitti tästä viikosta!
              Iltasella ahersin vielä viikonlopun projektini kimpussa sen verran, että saisin ja ehtisin nauttia ihanasta viikonlopustakin. Pesin ja puunasin nimittäin auton, paikkasin kiveniskut ja pienet ruostetäplät ja huomenna olisi tarkoitus maalata pinta maali ja lakka ja sitten loppujen lopuksi vielä vahata koko komeus, niin eiköhän se taas vuoden menisi. Saksasta tilasin vihdoin ne auton osat, mutta katsotaan nyt milloin ne tänne asti ehtivät.

Ehdin tänä iltana uimaankin vasta yhdeksän maissa illalla ja veden pinta oli ihan tyyni. Olisi ollut muuten ihanan rauhallista uiskennella lämpöisen illan lämpöisessä vedessä, mutta kauempana nuoret ajoivat vesiskootterilla ympäri järvenselkää! Jonakin iltana minä menen uimaan tähän aikaan, keskiyöllä, kun alkaa jo olla hämärää...

Lopuksi osa erään laulun sanoista, jotka kirjaimellisesti ovat saaneet minut ylös tällä viikolla:

Lenka - Everything at Once

As warm as the sun, as silly as fun

As cool as a tree, as scary as the sea

As hot as fire, cold as ice

Sweet as sugar and everything nice

Ihanaa viikonloppua, kultsit!