Aurinkoenergiaa ja kesäyön wannabe-karkulainen

En malttaisi mennä nukkumaan!
          Tänään aurinko on paistanut lähes pilvettömältä taivaankannelta, tuuli tuonut vähän viilennystä kuumaan ilmaan ja paiste saanut poskipäiden ja olkapäiden pisamat rusettumaan. Niiden kamalan synkkien ja harmaiden sadepäivien jälkeen tämänpäiväinen lämpö ja aurinko tuntuivat taivaalliselta. Imin itseeni paistetta kuin sieni, vaikka tuskin vielä väriä rusketukseen asti tarttuikaan. Olo oli niin hyvä, että hymyilytti niin sisäisesti kuin ulkoisesti!
            En tehnyt tänään mitään.
            Nautiskelin joutilaisuudesta ja yritin olla ajattelematta yhtään mitään, joka vähänkin haiskahti työltä. Ensi viikoksi on luvattu yhtä upeaa keliä, joten saan vielä nauttia kotitöistäkin yllin kyllin ensi viikon aikana. Tänään oikaisin jalat suoriksi ja luin kirjan loppuun.

Ihanaa, kun eletään vasta heinäkuun alkua ja suurin osa kesästä on vielä edessä. Ajattelin tänään, kun kävin vähän haistelemassa isoa polttopuukasaa, että onneksi talveen ja uunien lämmitykseen on vielä aikaa. Puu kuitenkin tuoksui ihanalta ja olin melko varma, että olen ollut entisessä elämässäni joku puunsyöjätoukka! Toinen vaihtoehto on tietysti, että olen ollut ahkera ja toimelias kartanon piika, kun olisi tänään tehnyt mieli kyykistyä kasvimaan rikkaruohoja nyppimään tai aloittamaan mansikkapenkkien raivaus, mutta hillitsin haluni laiskottelu-teemani takia.
             Odotan (melkein) huomisaamua, kun kello soi viideltä ja pääsen aloittamaan helteisen päivän ihan aamutuimaan anivarhain. Samaan aikaan auringon ja lintujen kanssa, vaikkakin aurinko taitaa nousta muutamaa tuntia ennen minua... Sen tunnelman ja tunteen kun saisi johonkin puteliin säilöön. Aamun tuoksut ja valon ja ne omat ajatukset, kun tuntuu, että kaikki on mahdollista ja jokainen hetki on kevyt ja ruusuntuoksuinen.
              Missähän ne minun aurinkopaneelit oikein ovat, jotka minulle antavat tätä hyvää mieltä ja energiaa? Tuntuu kuin aurinko olisi tuonut mukanaan muutakin kuin rusehtavia rusketusraitoja. Ainakin se on tuonut hymyn hetkeksi kasvoilleni, ja vielä sellaisen hymyn, joka ei tarvitse oikein kunnon syytäkään.
              Kävin iltasella uimassa ja nyt tarvittaisiin ne muutamat hellepäivät niin vesikin lämpenisi siihen kuntoon, että pääsisi uimisesta nauttimaan. Tänä iltana jo uiskentelin - tai ainakin se muistutti jo enemmän uimista kuin kastautumista! Tuntui hyvältä, sillä olen todella kaivannut sitä, että pääsisi kunnolla uimaan. Kauhomaan vettä ja sukeltelemaan välkkyvään veteen.
              Tekisi mieli hiipiä kesäyöhön. Nostaa auton kytkintä ja ajaa johonkin, mistä kukaan ei minua löytäisi. Miten tämmöisenä iltana kukaan malttaa nukkua?!?
              Mitä tuhlausta!