Sunnuntain rentoilua ja ihana lumisade ♥

Tämmöinen oli maisema kun tänä aamuna herättiin!
      Ihan mahtavaa, sillä olin odottanut lumia vasta ensi viikon puolen välin maissa. Nyt tuli lunta isoina hiutaleina, vaikkakin nuoskana ja märkänä, mutta kuitenkin ♥ Lähdettiin Miehenmurrikan kanssa rantaa katsomaan heti aamupalan jälkeen, kun pimeä tulee niin nopeasti ettei sitten taas myöhemmin ehtisi kuvia napsia ennen hämärää.

Tuntui ihan kummalliselta, kun lähdettiin kotoa keskeltä talvea ja lumipyryä, mutta rannassa oli hädin tuskin lumi maassa ja sade oli pikemminkin märkää räntää kuin lunta! Tuuli piiskasi toisella rannalla posket punaisiksi ja toisella puolella elettiin tyyneyden keskellä.

Tänä viikonloppuna ollaan kyllä uppouduttu todellakin vain olemisen riemuun. Ei olla tehty mitään sellaista mitä ei tarvitse tehdä. Ulkoiltu tietysti, mutta pelkästään ulkoilun ilosta, ei pakosta. Suurin syy näihin rentoutumisen viikonloppuihin on ainakin minulla se, että Miehenmurrikalla on tällä hetkellä työmaalla niin kiireinen ja kireänoloiset ajat meneillään, että ainakin minä kaipaisin vastapainoksi täyttä vapailua, hyvää ruokaa ja rentoutumista ♥ Sitä yritän aina meidän viikonloppuisin tehdä.
        Ja siis tekeehän tämä minullekin hyvää ♥
        Nautin täysin siemauksin näistä hämärän talvisista päivistä kun pihalla ei näy kun yhdet askeleet ja nekin ovat puuliiteriin. Ei tarvitse nähdä ketään eikä puhua muiden kanssa, saadaan olla ihan vaan kahdestaan ♥

Autoni radio meni rikki. Siis naisena en ymmärrä miten laite voi mennä rikki kun auto on paikallaan ja pysäytyksissä autotallin katoksessa. Sillä viimeeksi kävin kaupassa ja radio soitti ihan hyvin. Nyt vaihdettiin Miehenmurrikan kanssa paikkoja autoille, ja huomasin että radio oli mykkä!
        En tajua.
        Miehenmuru yritti katsoa, jospa siitä olisi sulake mennyt, mutta ei löytynyt sitä avainta, joka sen radion saisi irti kojelaudasta. On nimittäin sen verran vanha malli, ettei siihen taida löytyä varaosiakaan (?) Ajan siis tästä lähtien hiljaisuuden vallitessa...
       Ja juuri kun ehdin riemastua siitä, että kohta saan kuunnella joulumusaa auton cd:stä... pöh!

Ensimmäinen joululahjakin ostettiin äsken Miehenmurrikan kanssa. Juniorille.
        Minusta verkkoshoppailu ei ole kovin mukava tapa joulushoppailuun. Vaikka en muuten niin kamalasti nauti kaupoissa ravaamisesta niin jouluna se on jotenkin erikoisen mukavaa ♥ En minä tänä jouluna ihan valtavia lahjavuoria osta, mutta sen verran kuitenkin että pääsen vähän shoppailun makuun. Ensiksi pitäisi keksiä mitä ostaa...

Ja tämmöinen lumisade oli sitten iltapäivällä kun otettiin rantalenkin jälkeen vähän välipalaa. Mieletön lumisade ja ISOJA hiutaleita ♥ Talvisielu juhlii! Köllöteltiin molemmat sohvien molemmissa päissä ja nautittiin hämärästä, tulen ritinöistä hellassa ja kiireettömästä sunnuntaista. Kyllä sunnuntait on kivoja ♥
      Kävin iltasella vielä juoksemassa ja voin sanoa, että loska ei ole paras alusta juoksulle. Askeleihin meni kaksinverroin enemmän energiaa ja kengät kastuivat jo heti alussa, onneksi sukat ovat sellaista materiaalia, jotka eivät päästä märkää ihan iholle saakka eikä varsinkaan jätä sitä siihen!
      Eilisen hiilaritankkauksen (ei tosin suunnitellun sellaisen) jälkeen juoksu kulki ihmeen hyvin. Vauhti ei tosin ollut mikään vauhtihurjistelu, mutta kuitenkin aika mukava vauhti loskan ja lipsumisen puoleen. Ensin ajattelin, etten lähde viikon pitkää lenkkiä juoksemaan, kun kello oli jo puoli 8 kun lähdin lenkille (!!) joka on vähän myöhäinen ajankohta ihan jo jalkojenkin palautumiselle, mutta kun juostessa tuntui hyvälle niin kiersin sitten pidemmän lenkin. 9.5km meni mukavasti kunhan vähän alusta ja keli olisi ollut toinen ♥ Nautin kyllä siitä, että omalla kropalla saa tehtyä moista!
      Huolestutti ainoastaan se, että Miehenmurrikka huolestuisi, kun aikaa meni enemmän kuin normaalisti, mutta juuri kun tulin sisälle Mies oli alkanut vasta huolestua ♥ Jalat olivat tietysti väsyneet, mutta eivät niin paljon, että se olisi ollut epämukavaa. Ehkä eniten jalat väsähtivät loskassa liukastelusta ei niinkään matkasta.
       Mielelle pidempi lenkki teki erityisen hyvää. Tämä on pitkä lenkki taas pitkästä aikaan ja oli ihanaa huomata, että minusta on vielä pidemmällekin lenkille! Hurraa!

       Sunnuntait menevät vain liian nopeasti...     

JUOKSUPÄIVÄKIRJA 
403. juoksupäivä (148 vko loppuu)
- 2494 km
- 9.5 km kylälenkin+metsätien yhdistelmä (1h 2min)
- raskaamman juoksuviikon pitempi lenkki, vaikka en ensin ajatellut sitä tänään tehdäkään
- juoksu oli ns. normaalinopeutta ei mitään vauhdikasta, muttei mitään hölkyttelyäkään, loska teki kunnon spurtit vähän vaikeaksi
- jalat jaksoivat hyvin ja tuntui että energia varastoja todellakin oli! Eilen oltiin syöty vaikka mitä hiilaripitoista niin nyt jaksoi sitten juosta varmaan senkin takia!
- hengitys oli alusta lähtien hyvää ja rauhallista ja ei tarvinnut kamalasti puuskutella
- ryhti kesti, joka teki todellakin juoksemisen helpommaksi
- askellus hyvää tai niin hyvää kun lipsuvassa loskassa vain voi
- ihmeen vähän jalat väsähtivät, vaikka luulin että kävisi enemmänkin...
- jee!
-+2, loskaiset tiet ja pieni vesitihku, muuten sopivasti päällä ja muutenkin ihan ok keli