Marraskuun harmautta

Istun siivotussa tuvassa, jossa ainoat äänet ovat läppärin hiljainen hurina ja punnuskellon nakutus ♥
        Palkitsin itseni kuumalla kaakaolla siivousurakan päätteeksi ja nyt vain nautin puhtaasta tuoksusta ja kevyemmästä olosta.
        Tämä viikko on ollut harmaa ja sateinen alkuviikon muutamia auringon hetkiä lukuunottamatta ja mieli on mennyt vähän samaan harmauteen mukaan. Kai se johtuu siitä, että on liikaa aikaa ajatella asioita, mutta on ollut taas semmoinen epävarmuus valloillaan siitä, mikä minusta on tulossa isona... Eilen olin ihan sitä mieltä, että minusta tulee Miehenmurrikan elätti, täysi hylkiö ihmiskunnan silmissä, enkä oikein tajua missä vaiheessa elämäni meni tähän suuntaan - siis ei oikein mihinkään suuntaan!
        Miehenmurrikka kuunteli ja sanoi, että ei noin voi ajatella. Alku ja aloitus on aina vaikeaa. Ja sitten se antoi epätoivon-päivän iltaan parhaam piristyksen, mitä oli ♥ Paketin, mikä sisälsi erään kauan, kauan sitten tulleen tv-sarjan kaikki tuotantokaudet. Sarjan, jonka perään olen haikaillut yli kymmenen vuotta ♥

Okei, tässä paketissa ei ole suomalaisia tekstejä, kun tämä piti tilata ties mistä! Mutta tämä sarja merkitsi minulle aikoinaan paljon, merkitsee edelleen ja vaikka Miehenmurri luuli vain yllättäneensä paketilla, niin oikeasti Muru puhdisti tietyn osan sielua samalla ♥
      Kuulostaa naurettavalta, mutta minusta tuntui yhtä toiveikkaalta kuin silloin, kun ensimmäistä kertaa sarjaa katsoin. Kaikki järjestyy ♥
      Joskus on palattava näköjään taaksepäin ymmärtääkseen nykyhetkeä.

En ole täysin tyytyväinen tämän talven ulkovaloihini... En tiedä, mutta ne eivät ole semmoiset kuin visioin (hyvin harva asia onnistuu ihan niin hyvin kuin mitä ajattelen..). Mutta olkoon. Tein tielle päinkin oman seinämänsä, mutta pitää vielä parturoida sekin samanmittaiseksi koko alueelta, sillä tuo muhkura ei näytä hyvältä... Ei ainakaan pimeällä.
         Ja pihanpuoleinen aidanne on kallellaan. Pitänee suoristaa se jotenkin.
         Naapureita kummastuttaa varmasti tämä minun sykeröni, mutta aina jotain uutta pihamaan valoihin, eikö? Seuraavat valot, joita tänä talvena laitan, on kyllä sisätiloihin ja jouluksi! Sain tarpeekseni ulkovalaistuksista nyt!

Tällä viikolla tavattiin naapurin emännänkin kanssa. Tuli istumaan meille pöydän ääreen ja istuikin viisi tuntia. Puhuin oman kesäni, sen ongelmat ja itkut ja kipuilut, ja emäntä puhui heidän rankasta kesästään.Tuli samalla kertaa surullinen olo ja hyvä olo. Surullinen olo sen puoleen, etten ole ollut hänen/heidän tukenaan KOKO kesänä, kun olisivat sitä selvästi tarvinneet, ja hyvä olo sen puoleen, että nyt päästiin istumaan alas ja puhumaan suut ja sielut puhtaiksi - sydämistä puhumattakaan!
       Sen verran meidän isännät joutuivat maksumiehiksi, ettei minulla liiemmin kuin naapurissakaan ollut ruuasta tietoakaan, kun Miehenmurri astui sisälle. Onneksi niin tämän talon isäntä kuin naapurin isäntäkään eivät ole tulisesti suuttuvaa sorttia ♥ Ruokaa saivat ja hengissä pysyivät puhemaratoonista huolimatta.
       Huomasin jälleen, miten ihanaa on, kun on ystäviä, joiden kanssa juttu lähtee siitä liikkeelle mihin se on aikaisemmin jäänyt. Tässä iässä on hankala saada parhaita ystäviä, kun ei oikein tiedä mistä aloittaisi ja miten kertoisi kaiken sen, mistä he ovat jääneet paitsi - elämästä. Siksi arvostan suunnattomasti niitä ystäviä, jotka ovat tunteneet minut joko lapsuudesta asti tai ainakin sen verran pienestä, ettei minun tarvitse kertoa sitä kuka minä olen ♥

Illat ovat pimentyneet älyttömästi! Käveltiin alkuviikosta Miehenmurun kanssa satamassa ja tuntui, että olimme maailmassa ainoat ihmiset. Olemassa oli vain me ja valokeila, joka sekin himmeni jo poistulomatkalla. Ympärillä näkyi pelkkää mustaa ja pimeää.
       Tällä viikolla olen onnistunut käymään lenkeillä taas säännöllisesti ja se on tuntunut kyllä mielen tasaisuutena. Olen voinut paremmin kaikesta mielenmyllerryksestä huolimatta, kun aina välillä on saanut polkea epätoivon ajatukset lenkkitossujen alle ♥ Täytyy kuitenkin myöntää, että pimeyteen ja sateeseen lähteminen on ollut myös vaikeaa. Lenkkivaatteiden pukeminen menee vielä hyvin, mutta kun ovella vastaan lyö täydellinen pimeys ja kylmä kosteus, tekisi mieli kääntyä takaisin sohvan kulmaan, Miehenmurun kainaloon.
        Vaan kun sinne lenkille sitten lähtee, juoksee kilometrin ja kaksi, niin ei sitä pimeyttä oikeastaan enää edes huomaa. Ajatukset sinkoilevat päässä, jalat lämpenevät ja keuhkot heräilevät.. Olo muuttuu hyväksi, lämpöiseksi ja eläväksi! Sitten taas ihmettelee, mikä ihme siinä ulkorapulla oikein oli vialla, kun ei muka löytänyt järkeä lenkille lähdöstä?!
        Lenkin jälkeen lihakset pullistelevat tuoretta verta, keuhkoissa ja sydämessä tuntuu rasituksen lämpö ja mieli on puhdas ja avoin uudelle ilolle ♥ Tätä varten minä juoksen ♥

Puhdas, siisti koti sydäntä myöten ♥

Isosisko laittoi pienimmäisestään kuvan, missä tyttö selaa lelulehtiä hyvin hartaana... Alkaa olla se aika vuodesta, kun niitä lehtisiä tulee postilaatikkoon ja muistan kyllä miten niiden perään huudeltiin muutama vuosikymmen sitten.
        Selailin itsekin yhden lelulehden läpi alkuviikon postin mukana tulleista lehtykäisistä ja itseasiassa tuntui lähes samalta kuin joskus pikkaisen pienempänä. Toki en ympyröinyt montaakaan lelua, mutta se samanlainen fiilis siitä, että nyt saisi jo kohta vähän innostua joulusta... 🎄
        Kysyin jo Miehenmurulta, että vietetäänkö me itsenäisyyspäivä yhdessä torttuja syöden ja glögiä juoden. Mies ehkä vähän ihmetteli kysymystä, kun siihen on vielä kuukausi (!!) mutta minun ajanlaskussani kuukausi on jo melkein jo niin kuin huominen... melkein niin kuin joulu ♥
        Vielä kun saisi lunta. On niin harmaata, märkää ja pimeää, että pieni kerros lunta ja pikkupakkanen olisi ihanaa!

Viikonloppu on Miehenmurrillakin vapaata, joten aiotaan nauttia kyllä vapaista aamusta ja vapaasta viikonlopusta kokonaisvaltaisella rentoutumisella. Isänpäivänä syödään hyvin ja kenties käydään minun isääni katsomassa, mutta muuten ollaan ihan vaan kotona ja nautitaan siitä, että saadaan olla pitkästä aikaan ihan rauhassa viikonlopun sylissä ♥
      Harmaan viikon jälkeen sitä kaipaa, molemmat.

P.S. Muistuttaisin vielä, että vielä ehtii kirjoittaa vuoden tärkeimmän kirjeen - nimittäin kirjeen veteraaneille ♥ Ilman heitä emme juhlisi tänä vuonna 100-vuotiasta isänmaata ja vapautta, joka merkitsee edelleen niin paljon, vaikka ajattelemmekin sitä jo melkein itsestään selvyytenä. Kiitos on pieni sana, mutta suuri ele ♥
Postia Veteraaneille

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
tiistai 7.11.2017
395. juoksupäivä (146 vko alkaa)
- 2440.6 km
- 5 km suotielenkki (30 min)
- juoksin koko matkan oikeastaan kuukauteen!
- jalat menivät jossakin vaiheessa kyllä hyytelöksi, mutta sitkeästi pidin juoksun yllä enkä heittänyt kävelyksi. toivottavasti vahvistuvat...
- hengitys oli puuskutusta ja aloin vähän epäillä muutenkin, etten ollut ihan nesteyttänyt lihaksia tarpeeksi, tuntuivat vähän "kuivilta" ja voimattomilta
- askellus oli jo parempi ja tullut oikeastaan krammejakaan (koputan puuta)
- -0, tiet olivat vähän kohmeessa ja oli hyvä juosta, mutta PIMEÄÄ!!!!

torstai 9.11.2017
396. juoksupäivä (146 vko)
- 2446 km
- 5.4 km uimarantalenkki (29min)
- jalat edelleen pökkelöt ja voimattomat, edelleen varmaan huonoa nesteytystä tai muuta voimattomuutta
- askellus hyvää, mutta ryhtilihkaset kaipaavat oikeasti jotain tehokuuria, kun ryhti läsähti heti kun vähän väsähdin
- hengitys rauhoittui noin kolmen kilsan jälkeen, mutta kyllä sitä sai kuitenkin raapia happea ihan kylliksi
- märkä tie antoi hyvän pohjan, mutta muuten keli oli kurja. Vastatuulta koko poistulomatkan!
- +5, kylmän kosteaa ja pimeää ja märkä keli