Alkutalven taidetta ♥

On ollu pari ihan mahdottoman komeita pakkaspäiviä auringon kera. Huomaan vain taas, ettei kamera anna puoliakaan siitä, mitä luonto antaa! Kameran linssiin jää vain kalpea aavistus siitä kauneudesta ja hohdosta, mitä tämmöiset pakkaspäivät maalailee ♥
          Tykkään ♥
          Pari päivää ovat olleet jotenkin kamalan hankalia henkisesti. Olen ollut kireä ja levoton ja väsynyt ja mitäänsaamaton, mutta tänään huomasin, että aletaan siirtyä ns. uuden kuun puolelle ja mielikin oli tänään jo han mukana näissä auringonpilkuissa!

Eilen kävelin pienen metsäretken kameran kera ja napsin kuvia ensimmäisistä kunnon pakkasista ja pienestä kuurasta, joka oli tarttunut lehtiin ja oksiin. Vähän kyllä pelotti, että missä vaiheessa minä humpsahdan johonkin puoliksi jäätyneeseen lammikkoon, sillä pelto, jonka yli oikaisin, oli aika märässä kunnossa muutama viikko sitten...
        Risahduksia kävi, humpsahduksia ei.
        Enkä nähnyt minkäänmoista metsänotusta missään, tiedä sitten vaikka ne näkivät minut. Lintujen sirkutusta kuului, mutta en nähnyt. Alkutalven metsä on aika hiljainen paikka jos pysähtyy kuuntelemaan. Erinomainen paikka nähdä syvemmälle omiin ajatuksiin ♥

Siivosin tänään torpan jälleen viikonloppu kuntoon ja huomenna saakin lojoksia pyhäinpäivän iltaa puhtaassa kodissa. Tänään oli kyllä aamusta nouseminen vähän vaikeampaa kuin tavallisesti, mutta sitten kun pääsin vauhtiin niin sain päivän aikana aikaiseksi yhtä ja toista.
        Huomasi todella ison eron eiliseen, kun ei huvittanut, ei jaksanut, ei viitsinyt eikä kehdannut tehdä mitään. Murjotutti, vihastutti ja keljutti KAIKKI! Tänään oli taas enemmän energiaa ja intoa puuhailuun ja siivoiluun ja elämiseen yleensä ♥

Kävin tänään juoksulenkillä.
        Nyt sitä kai voi jo sellaiseksi sanoa, kun juoksin jo suurimman osan matkasta ja kävelin vain pahimmat paikat. Ärsyttävintä oli maanteiden liukkaus. En muistanutkaan miten inhottavaa on kun kenkä luistaa ja askel on varovainen. Tulee takuulla taas uusia lihaksia kipeiksi kun piti vähän jäkittää maantie osuudella. Onneksi suurimman osan juoksin sorateillä tai metsäteillä.
         'Peto' oli jälleen otsalla, mutta se vähän ehti hyytyä lenkin loppukohdille mennessä ja laturi on tietysti Miehenmurrikalla. Valotaso oli samaa mitä omissa lampuissakin eli hyvin olen sillä valolla pärjännyt tähänkin asti, mutta kun ehti tottua kunnon valaistukseen tuntui että kompasteli koko ajan johonkin lumivalliin (!!) ja kinoksiin (!!!!)
         Lenkin jälkeen oli mieli taas hyvällä tavalla rasittunut ja tyhjä. Näitä fiiliksiä kaipasin silloin kun olin kuumeessa ja kipeä ja voimaton. Tätä lopen väsähtänyttä ja kaikkensa antanutta oloa, joka tulee vain juoksusta ♥
         Ihana laji ♥

Ojan "pientä" tulvimista.

Miehenmurrikan kanssa soiteltiin iltasella taasen. Murulla oli vapaapäivä ja sen kyllä huomasi puheesta. Miehenmörri aina sanoo, että minun puheeni on nopeaa lenkkipäivän iltoina, kun on jäänyt juoksufiilikset päälle, mutta Miehenmurri on ihan erilainen silloin kun sillä on vapaata!
       Työpäivinä oikein kuulee kun jokainen hermosäie kiristyy jo pelkästään siitä, että oli työmaalla 8 tuntia. Eikä silloin edes enää pitäisi puhua töistä kun iltasella soitellaan. Jää vain turhaan kireys päälle puhelun jälkeenkin. Mutta vapaa tekee hyvää. Tänäänkin Miehenmörrikkä oli iloinen ja innostunut. Se aikoo rakentaa Juniorille moottoripolkupyörän... Kuuminta hottia kymmenvanhojen keskuudessa näillä main. Suurin syy pyörän rakentamiseen taitaa kuitenkin olla isi-miehen rakennusvimma ♥
       Syystä viis jos molemmat saavat mitä haluavat - pieni mies moottorilla päristelevän pyörän ja isä touhua ja tekemistä käsille!
       Emäntä on vain tyytyväinen molemmista.

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
393. juoksupäivä (145 vko)
- 2430.6 km
- 6.6 km metsätielenkkejä (42 min)
- kellostakin jo huomaa, että tänään jo juoksin lähes koko matkan. Muutaman kerran pysähdyin kävelemään, mutta ei ollut enää pitkiä matkoja
- jalat jaksoivat suhteellisen hyvin, ottaen huomioon että juoksen ekaa viikkoa ns. kunnollisia treenejä
- vasemman jalan lonkan reuna jumittaa ja yritin iltasella sitä hieroa ja painella trigger-pisteitä pienemmälle, vaikuttaa vaan koko jalan työskentelyyn
- hengitys suht tasaista, juoksuvauhti oli kuitenkin ns. hallittu ja hillitty, varsinkin kun metsäteiden kunto ei ollut mikään kamalan hyvä. Uria ja epätasaisuuksia. Maantiet puolestaan liukkaat
- vaatetta oli liikaa, tuli hiki kun pysähdyin lenkin jälkeen
- loppulämmittelynä hyppelyä ja juoksua, hierontaa ja venyttelyä, katotaan nyt huomenna miten rampa olen...
- 0-keli, ehkä vähän pakkasen puolella, kiva keli juosta ja mieletön fiilis lenkin jälkeen.
- jee!