Taas viipyvät ajatukset siellä
mihin en voi askelta luoda.
Taas kulkevat muistot tiellä,
jonka varrelle en voi läheistä tuoda.
Täällä paljaaksi riisuttu maa
ja lehdettömien oksien puut.
Mustaa pimeyttä ympärilleen saa
ja hiljaisuuteen vaipuvat suut.
Liekin hohtavan keltaisen lämpö
sen lohduttava valo
muistojen lähelle tuomat rakkaat
ja sukupolvista täyttyvi taas talo ♥
©
Pyhäinpäivän ajatuksia ja haikeaa ikävää läheisistä, joiden kanssa ei voi enää puhua tai nähdä. Mutta jotka ovat kuitenkin koko ajan kaikkialla läsnä ja lähellä ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti