P niin kuin pimeää ja 400. juoksupäivä ♥

Tämmöinen maisema näkyy illalla meidän pihalta.
      Ja joku ihmettelee, että miksi laitan pihalle jouluvalot (tai talvivalot) niin aikaisin. Sen takia, että se on NIIIIIN pimeä muuten! Tämä marraskuu on ihan mahdoton aika ilman lunta. Ulkona on niin sysipimeää, ettei tämmöistä luulisi olevankaan, jos ei itse eläisi tämän pimeyden keskellä!
      Tätä pimeyden aikaa pitäisi saada enemmän markkinoitua turisteille. Kylmää ja koleaa ja sysipimeää. Elämysmatkailua kyllikseen!
      Sunnuntai meni vähän huilatessa ja toisaalta olen ihan iloinen, että tämä viikko on kohta taputeltu loppuun. oli jotenkin stressaava ja hankala viikko - tuntui vähän samalta kuin olisi koko ajan jonkun paidan tai housun sauma hangannut eikä sitä häiritsevää hankaumaa saisi mitenkään pois. Toivottavasti ensi viikko olisi henkisesti vähän helpompi ja ilmastoltaan valkoisempi!
       Isä vaihtoi meidän vanhaan pojuun, Massey Fergusoniin, suodattimet ja olin sitten apuna, kun kone piti ilmata. Isäntä haisi polttoöljyltä sen jälkeen koko mies, vaikka olikin suojautunut varsin hyvin tehtävää varten. Sai äidiltä komennon riisua kaikki vaatteet ennen kuin lähtivät kaupunkiin taas viikoksi.

Kävin lenkillä neljän maissa, kun on ihan kiva välillä juosta niin, että pääsee juoksemaan luonnonvalossa eikä aina otsalamppujen alla. Keli ei olisi houkutellut yhtään, mutta kun taas lenkille pääsi niin olipas taas kiva juosta! ♥ Tällä kertaa juoksu kulki vähän paremmin kun olin ollut tarkkana sekä energian että nesteytyksen kanssa. Tiet olivat kuraisia ja lammikoiden yli piti pomppia varsinkin metsätaipaleiden kohdilla, mutta muuten juoksu oli todella kiva ja kintut tekivät jälleen mukavasti yhteistyötä muun kropan ja mielen kanssa ♥
      Vitsi mikä laji! Wau!
       Palkinnoksi oli ruoka. Kyljyksiä ja perunamuussia ♥
       Ja iltasella istuin tunnelmavalaistuksessa ja luin kirjaa. Pimeys on monella tapaa hankalaa (esimerkiksi auton ajaminen on inhottavaa puuhaa pimeällä ja tietysti mielialan puoleen jatkuva pimeys laskee vähän fiilistä..), mutta tunnelmavalaistusta ei saa missään niin ihanaksi kun pimeyden keskellä. Kannoin taas tupaan lasipulloni ja heitin sinne yhden kiepin valonaruja. Ne pitää asetella sinne vielä paremmin jossain vaiheessa, mutta nyt saavat olla sellaisenaan. Luin ja ihastelin hämärää ympäristöäni ja olin tavattoman onnellinen ♥
       Miehenmurrikan kanssa puhuttiin iltasella puhelimessa ja vaikka päivän mittaan oli koko ajan ollut toista ikävä, niin se moninkertaisti tunteen kun kuuli toisen äänen ja naurun ja kaiken tutun ♥ Onneksi huomenna taas nähdään ja pääsen omani syliin ♥
        Kiitos tästä kasvattavasta viikosta, mutta toivon todella, että alkava viikko olisi vähän kevyempi tunteiden ja mielen vuoristoradan suhteen.

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
400. juoksupäivä (147 vkoa täynnä)
- 2467.2 km
- 5.8 km kylän pienempi lenkki (35 min)
- juoksu oli vaikeaa varmaan kaksi tai kolme kilsaa, mutta kun lihakset lämpenivät matkakin rupesi sujumaan paremmin
- jalat toimivat suhteellisen hyvin eikä suurta väsymystä tullut oikein missään vaiheessa
- hengitys rauhoittui parin kilsan jälkeen ja sain alkavan kylkipistonkin taantumaan ihan vaan hengitellen ja itseäni virutellen. Lopulta kunnon vatsalihaskramppi tuli loppumatkasta kun vähän kokeilin keinutella lantiota ja hain sille oikeaa linjausta. Vatsalihakset eivät pitäneet asiasta ja se kramppas niin kovin, et piti pysähtyä että sen sai laukeamaan. Auts.
- askellus oli muuten hyvää ja suht rentoa
- kädet liikkuivat paremmin ja pakaratkin löytyivät
- ryhti kesti jo hieman paremmin, vaikka vähän piti itseään muistutellakin hyvästä asennosta
- +2 märkää ja koleaa, muuten ihan kiva keli juosta ja kerrankin oikean verran vaatetta päällä