Uuden vuoden kynnyksellä katsetta menneeseen...

Eletään tämän vuoden toiseksi viimeistä päivää ja ulkona sataa vettä.
      Se kuvastaa tätä vuotta enemmän kuin hyvin ilmojen osalta, sillä jos minulta kysyttäisiin mitä muistan tämän kuluneen vuoden ilmastosta, niin en muistaisi muuta kuin sateen ja sen yhden viikon helteiset päivät, kun vietimme kesälomaa Hangon kärjessä.
       Alkuvuodesta oli vähän pakkasia ja silloin saatiin tännekin se ohuen ohut lumikerros, ja kun luulin, että mitä ohuempaa on lumikerros keväällä, sitä nopeampaan tulee kevät, mutta ei se ihan niinkään mennyt. Kevät oli toki aikaisessa lumien lähdön puoleen, mutta kylmä ja kolea muuten. Pihatyöt sain tehtyä hyvissä ajoin, mutta kaikki oli auttamattoman myöhässä. Kasvit eivät lähteneet kasvuun kukkapenkeissä ja valoa ja lämpöä ei riittänyt kunnolla taimillekaan. Se myöhästyminen teki sitten tuhojaan koko kesälle, kun kaikki oli vähän myöhemmässä kuin tavallisesti - jopa kasvimaan sato jäi vähäiseksi, kun eivät lähteneet aikoinaan kasvuun.

Tammikuun toivotut pakkaset tulivat.

Juoksuvuotena tämä vuosi oli surkea.
     Vaikka juoksin kuitenkin suhteellisen monta kilometriä, niin en muista oikeastaan ehjää tai kokonaista kuukautta juoksussa kuin tämän loppuvuoden. Alkuvuodesta ei vain kulkenut ja jalat tekivät omia kommervenkkejään ja kenkien vaihto tuotti tuskaa monen kuukauden ajan.
      En tiedä vieläkään ollaanko nyt paremmalla puolelle vai edelleen jumitusvaiheessa, mutta treenivuotena tämä ei ollut mikään erinomainen. Kipeänä oli muutaman kerran. Kesällä yskä meni jopa niin pitkälle, että olin sairaslomalla varmaan toista kertaa elämässäni! Syksyllä sitten taas influenssa-virus kai sai minut satimeen ja piti toipilaana kolme viikkoa.
    Suunnitelmani hyvästä vastustuskyvyn teosta ei siis ihan pitänyt kutiaan, mutta koko ajan teen töitä siihen suuntaan, että olisin vähemmän ja vähemmän kipeä.

Helmikuun hentoinen valo.

Miehenmurrikan kanssa meidän suhde on syventynyt aika paljon tänä vuonna.
     Alkuvuodesta vielä kärsittiin vähän jotain alkusuhteen kriisejä naurettavien nahinoiden muodossa, mutta varsinkin kesä ja kesälomareissu teki meidän suhteelle todella hyvää. Tultiin enemmän 'meiksi' ja yhdessäolo tuntuu koko ajan enemmän ja enemmän siltä, että kumpainenkin on löytänyt toisesta sen ihmisen, jonka kanssa elämä eletään ja jaetaan ♥
      Tehtiin maaliskuussa ensimmäinen ulkomaanmatkakin pariskuntana - tosin mukana oli myös muut minun suvustani, joten ihan kahdestaan ei saatu reissua heittää. Se kuitenkin opetti minulle vähän itsestäni asioita, joita seuraavan kerran pitää tehdä toisin. Esimerkiksi sen, että matka ei ole minun mielenkiinnonkohteita varten vaan reissuun pitäisi mahtua myös toisen osapuolen matkakohteita...

Maaliskuinen Kööpenhamina.

Koko kevään minulla oli vähän ristiriitaisia tunteita töihin menosta, ja se kyllä näkyi koko kesän myös minun työmotivaatiossa. Sitä oli vähemmän kuin ikinä ennen ja työpaikkakin oli muuttunut niin toisenlaiseksi. Tai sitten se olin minä, joka olin muuttunut. Niin tai näin, kesän kuluessa vahvistui entisestään se päätös, etten enää ensi kesänä tee töitä samalle työnantajalle.
     Päätös ei ollut mitenkään helppo, mutta kun sain sen tehtyä, huomasin todella, miten huonolta minusta oli tuntunut jo pidemmän aikaa. Olin unohtanut oikeastaan sen, mitä varten minä siitä työstä tykkään. Olin rypenyt siinä pahassa ilmapiirissä niin kauan, etten edes tajunnut miten kovasti se minuun vaikutti - ja vaikuttaa kai vähän edelleenkin.

Huhtikuisia pihahommia ja kopin purkua.

 Töiden lopettaminen oli ehkä suurin musta pallo tämän vuoden loppuun. Töistä irtaantuminen tai pikemminkin työyhteisöstä irti pääseminen teki minulle henkisesti todella hyvää, mutta en tajunnut miten paljon työtä vaatii se "eheytyminen" kaiken sen jälkeen.
       Minulta putosi vähän pohja pois työelämältä ja sitten kun syksyllä en saanut edes uudesta polusta otetta, niin olin todella mustissa mietteissä loka-marraskuun. En oikein nähnyt valoa missään tai ulospääsyä tilanteesta.
       Suurin apu työn suhteen oli vapaaehtoistyö läheisen virkistysalueen talkoissa. Se teki olon tarpeelliseksi ja hyödylliseksi, ja opetti minulle taas sen, miten nauretaan työtä tehdessä ja miten nautitaan käden jäljestä. Talkooväki oli mukavaa ja kun saatiin konkreettista tulostakin, tuntui työ mielekkäältä. Pelasti tämän kesän työfiiliksen, kun pääsi tekemään omin käsin sellaista, jota oikeasti arvostettiin.

Virkistysalueen rannan siistimistä toukokuussa.

Toinen kesän pelastaja oli kasvimaa, jonka sain suunnitella alusta asti itse. Keväällä innostuin kumppanuuskasveista ja siitä, miten ne olisi laitettava, että hyötyisivät toisistaan. Olin kesän korvalla todella innoissani, mutta epäonneksi kesä oli niin sateinen ja kylmä, ettei kasvimaa päässyt rehevöitymään ihan niin kovasti kuin olisin halunnut. Ehken sitten kuitenkaan onnistunut aivan täysin kaikissa kasvivalinnoissani.
       Ensi kesänä teen asioita kuitenkin osaltaan toisin ja osiltaan sitten taas kokeilen joitakin hommia uudelleen. Esimerkiksi kurkun taimikasvatus kannatti! Saatiin ennätyksellinen kurkkusato ja suhteellisen aikaisin! Edes jotain voittoja sentään.
       Olisin halunnut ehtiä enemmänkin tehdä kasvimaan eteen töitä, mutta työmaan ilmapiiri veti minusta kaikki mehut ja ne ylimääräiset rippeet menivät pihamaan kunnossa pitoon: nurmen ajoon ja kukkapenkkien siistimiseen. Varsinkin kun tein tänä vuonna TAAS uuden kukkapenkin grillikatoksen edustalle. Raivaamis-intoa riittää joka keväälle...

Kasvimaa valmiina kukoistukseen vielä kesäkuussa

Ehkä se ihanin muisto tältä vuodelta oli meidän kesälomaretki Miehenmurun kanssa. Suurimpia haaveitani on ollut jo kauan käydä Hangossa oikein lämpimänä kesäpäivänä, kävellä rantahiekalla ja kallioilla ja nähdä meri ihan siinä nenän edessä ♥
        Vietettiin neljä päivää Porvoo-Inkoo-Hanko akselilla ja Hangon päivä oli kesän kuumin ja aurinkoisin. Poltettiin nahkamme molemmat ja uitiin suhteellisen viileässä merivedessä, nähtiin merisumu ja Hangon valkeat hiekkarannat.
        Ensimmäinen kunnon kesäloma meille molemmille ja kahdestaan ♥ Hangon reissua on muisteltu moneen kertaan kuluneen syksyn aikana ja palataan siihen aina silloin, kun tämä sateinen ja harmaa ilma masentaa ja vetää mielen mustaksi.
        Hangossa paistaa tästä lähin aina aurinko minun muistoissani ♥

Ihana heinäkuinen Hanko ja aurinko ja hiekka ja meri ja me kahden ♥

Elokuu oli ehkä paras kuukausi ilmojen puoleen ja silloin oli vähän lämpöisiäkin päiviä, tosin vain muutaman päivän ajan. Työ veti minusta mehut ja stressasin hirveästi sitä, että en vain voinut hyvin työpaikassani enää. Elo- ja syyskuu olikin, kauniista auringosta huolimatta, hiljaisten ajatusten ja tyhjästä tulevien itkujen aikaa. Miehenmurrikka ainakin huomasi muutoksen minussa, kun sanoi moneen kertaan loppukesästä, että olen muuttunut nauravaisesta joksikin muuksi.
       Huomasin sen itsekin ja siksi syyskuussa irtisanouduin myös suntiotöiden listoilta. Otin itseni irti kaikesta, mikä liittyi seurakunnan töihin enkä ole katunut sitä yhtään!

Kukkaloistoa elokuussa.

Syyskuussa koko kesän stressi purkautui sitten taas sairasteluina ja se pani jo valmiiksi maassa olevan mielen entisestään maata myöten. Ainut asia, mikä piti kiinni edes jotenkin oli meidän hyvä ja lämmin ja rakkautta täynnä oleva suhde Miehenmurrikan kanssa ♥
      Sairastettiinkin yhdessä ♥
      Tänä vuonna olen oppinut ainakin sen, että pitää pitää itsestään huolta, että voi olla hyvä ihminen muille. Sen unohdin tänä vuonna kun yritin olla yli-ihminen joka suhteessa. Jossakin vaiheessa todellisuus lyö maahan ja opettaa. Minua se opetti oikeastaan koko kesän, mutta viimeinen oppitunti oli sitten kolmen viikon sairastelu. Siinä piti oikeasti miettiä, mitä minä itselleni oikein haluan.

Syyskuu uudessa kukkapenkissä.

Mahtui syksyyn sitten ilojakin. Pikkusisko ilmoitti tulevasta vauvasta ja minun kolmannesta tätiydestä, ja minä innostuin marras-joulukuussa yhteisistä juhlista 100-vuotiaan Suomen ja joulun kanssa. Vietettiin Miehenmurrikan kanssa pitkiä pyhiä ihan kahdestaan ja juhlittiin milloin mitäkin!
       Loppuvuosi olikin enemmän tai vähemmän sellainen päätös, etten murehdi turhia ennen ensi vuotta ja se kyllä teki hyvää. Sai heittää hetkeksi kevyemmän vaihteen päälle ja vaikka päätä ei niin vain pysäytetä, niin ajatuksiin ei ainakaan tarvinnut jäädä samalla tavalla kiinni kuin syksyllä.
         Murehtimistauko teki hyvää ♥

Uimapoukama lokakuussa.

Tilastollisesti viime vuosi oli:

Luin 15 kirjaa.
Juoksin 734,8 km
Olin yksissä hautajaisissa.
Sain yhden uutisen tulevasta siskonlapsesta.
Ei kihlajaisia.
Ei häitä.

Marraskuun ihana ensilumi ♥

Irtisanouduin kahdesta työstä.
En saanut yhtään työtä tilalle.
Hanko-haave toteutettu.
Sateisin vuosi varmaan ikinä!
Ja synkin joulukuu mitä muistan - aurinkoa vain 24 minuuttia!
Yksi ulkomaanmatka.

Niitä ainoita minuutteja joulukuussa kun aurinko paistoi.

Ja mitä tulee viime vuonna tekemiini "uudenvuodenlupauksiin" niin en tiedä onnistuinko pitämään niistä ainuttakaan. Yrityksessä oli tehdä kivoja ja omaksi iloksi tehtäviä juttuja ja viedä sitä iloa työhönkin. En usko, että onnistuin siinä kovin hyvin. Tosin kotipihalla tein paljon enemmän kuin muina vuosina, kun jätin tarkoituksella siihen puuhaan aikaa ja energiaa.
      Toinen lupaus koski ystävyyssuhteita, joita lupasin yrittää pitää hengissä. Sama homma kyllä tämän vuoden lupausten suhteen. Minun pitäisi yrittää enemmän pitää yhteyttä ystäviini vaikka kirjeitse jos en saa soitettua tai pyydettyä heitä kylään. Ystävyydet ovat kuitenkin tärkeä ihmissuhde siinä missä parisuhdekin.
      Olen kiitollinen kuitenkin tästä vuodesta sen suhteen etten kokenut suuria menetyksiä tämän vuoden aikana. Yhdet hautajaiset olivat keväällä ja surullisissa merkeissä aloitettiin kesä, mutta ihan läheinen ei vainaja kuitenkaan ollut, vaikkakin menetys vaikutti monen läheisen ystäväni elämään.
      Ja olen kiitollinen myös siitä vahvuudesta, joka minulla oli tehdä vaikea mutta oikea päätös elämäni suhteen ja heittäytyä pois vakaasta työstä ja tutuista ympyröistä. Se ei vielä syksyllä tuntunut vahvuudelta vaan pikemminkin heikkoudelta ja typeryydeltä, mutta nyt kun on huomannut eron muutaman kuukauden jälkeen, tajuaa, että se oli mitä suuremmassa määrin vahvuutta ja rohkeutta ♥
      Kiitokset vuosi 2017, toivottavasti vuosi 2018 on hyviä seikkailuja täynnä - rakkautta, ystävyyttä ja iloa unohtamatta!