Pakkasta, aurinkoa ja metsäterapiaa ♥

Pakkasta ja aurinkoa ♥
     Voiko mieli enempää kaivata.
     Tänään oli pikkupakkasta viitisen astetta ja aurinko pilkisteli pitkästä aikaa pilviverhon takaa. En edes muista milloin viimeksi aurinko olisi paistanut tällä lailla koko päivää! Ihanalta se kuitenkin tuntui ja hassusti sitä suhtautuu talviaurinkoon ihan eri tavalla kuin kesällä. Kesällä aurinko lämmittää, talvella aurinko on erilainen.
       Tein tänään pihamaalla vähän lumitöitä tai pikemminkin pohjustavia lumitöitä. Pitää saada vähän lumipohjia tuleville pyrykeleille, että joskus voisi traktorilla ihan työntääkin lunta eikä vain vetää perässään.

Iltapäivästä lähdin "terapiatunnille" metsään ja nappasin kameran kaulaan. Olo vaati hiljaisuutta ja tilaa ja rauhaa ympärille, joten metsätieltä pomppasin meidän omaan kuusikkoon. Kuusikon reunassa olevaan männikköön tehtiin varmaan kymmenen vuotta sitten aukkohakkuu, jossa nyt kasvoi jo yllättävän isoa kuusta. Pitäisiköhän sieltä asti jaksaa käydä hakemassa joulukuusi?
       Pikkusisko oli kantanut jo niiden kotiin joulukuusen. Heidän yhteiselämänsä ensimmäisen, kun ovat tänä vuonna ensimmäistä kertaa yhdessä omassa kotona jouluna, joten sisko päätti aloittaa kuusen pidonkin aikoinaan. Minä haen sen Miehenmurun kanssa vasta ensi viikolla. Olen kuitenkin sen verran nopea kuusen poistossakin.

Ison ja valkoisen pupunkin näin, kun kahlasin lumisessa metsässä. Se säikähti minua enkä saanut siitä edes kuvaa, sen verran nopeasti se lumen keskellä juoksi. Ovatko ne aina olleet noin isoja, puput tarkoitan? Tuo ainakin oli semmoinen, että olisi jo vähän pelottanut, jos se olisi ruvennut uhkailemaan... Laitoin tuon lyhteen mielestäni aika ylös, pois pupujen suiden korkeudelta, mutta tämänpäiväisen metsäretken ja pupun kohtaamisen jälkeen arvelen, ettei tarvitse olla edes niin iso kuin näkemäni pupu, että saa kauralyhteen syötyä jos vähän kurottaa!
        Jaiks!
        Kiipesin kuusikon reunasta ylämäkeen ja laella näkyi lupaus jostakin, mitä en ole pitkiin aikoihin nähnyt ♥

Aurinko ♥
     Lumi teki auringon kanssa sellaisia taideteoksia metsään, ettei siihen riitä mikään linssi sitä kuvaamaan. Miten kaunista, herkkää ja rauhoittavaa. Metsä oli hiljainen siihen saakka kunnes naapurin metsässä hyrähti metsäkone käyntiin. Yritin imeä kuitenkin rauhallisuutta siitä maisemasta, minkä keskellä sai kävellä.
       Tämänpäivän työelämä vie niin paljon powereita pois kaikilta elämän osa-alueilta, että olisi kyllä halpaa työkykyä ylläpitävää toimintaa viedä työntekijät välillä luontoon rauhoittumaan tai edes antaa aikaa siihen, että menisivät omineen!
        Kävelin tunnin metsässä ja kun tulin kotiin, olin rauhallisempi ja tyynempi kuin lähtiessäni. Ajatukset kulkivat ja olo oli hyvä ♥ Auringonvalo teki kyllä osansa, mutta kyllä metsä toi sieluun semmoista rauhaa ja levollisuutta, mitä lähdin sieltä hakemaankin.

Tämänpäiväinen kalenteriluukku paljasti taas mahtavan ajatelman: hyviä asioita elämässä ei saa erillään vaan ne tulevat kaiken muun mukana.
        Näinhän se juuri menee.
        Ei Elämän Pullasta saa poimittua rusinoita, jos ei syö sitä valkoista höttöä ympäriltä. Elämään kuuluu myös se toinen puoli. Se, joka ei aina ole niin miellyttävää tai mukavaa. Toisinaan tuntuu, ettei elämä muuta annakaan kun niitä varjoisia päiviä, mutta silloin pitää lähteä useammin ulos valoon.
         Kirjoiteltiin erään ystäväni kanssa viikonloppuna ihan vain kuulumisia ja kerroin vähän huonosti päättyneestä "uuden uran" kariutumisesta. Hän kirjoitti minun 'avautumiseeni' lauseen, joka on alkanut ärsyttää minua jo. En tiedä olenko kuullut sitä jo liikaa vai eikö se vain merkitse oikein mitään, mutta ystäväni kirjoitti minulle, että "kyllä töitä aina löytyy, kyllä sinä jotain keksit".
         Se on vähän kuin vakavasti sairaalle sanoisi, että kyllä se siitä.
         Miksei toisen suruun tai murheeseen voi ottaa osaa samalla fiiliksellä? Miksi pitää tehdä siitä ongelmasta heti pieni ja mitätön? Olenko omituinen, jos sanon, että paremmalta olisi tuntunut, jos ystäväni olisi vaikka kommentoinut asiaani, että "voi kun kurjaa!".
         Miksi murheeseen ja huoleen vastataan aina kannustavan vähättelevästi eikä oteta surua suruna ja murhetta murheena?

Tänä iltana minua odottaa joulukorttien kirjoitus ♥
       Ihanaa puuhaa jota varmasti teen yöhön asti, kun nyt vasta aloitan. Pikkuisen tipalle meni muutenkin kun huomenna on se virallinen päivä, kun vielä pääsee halvemmalla... Tällä kertaa asia ei kuitenkaan ollut minusta kiinni, mutta onneksi nyt kuitenkin saa vielä huomenna viedä postilaatikkoon punaisessa kuoressa. Aloin olemaan jo vähän epätoivoinen.
        Tilasin tänään itselleni myös joululahjan ♥
        Se tärkein paketti ♥ hih ♥
        Tällä kertaa se ei ole kova ja luettava, vaan pehmeä. Olen hankkinut syksyllä niin monta kirjaa, että kirjakauppoihin ei ollut ehtinyt tulla mitään sellaista, mikä olisi ollut kiva ostaa lahjaksi itselle joulun pyhiksi, joten ostin itselleni tällä kertaa jotain lämmintä ♥
        Näytän sitten ... joulun jälkeen.
        Miehenmurrikka sanoi juuri äsken, kun puheltiin puhelimessa, että olen hankala lahjottava. En todella ole! Olen helpoimpia sen suhteen! Ja aina voi kysyä vinkkiä pikkusiskolta, hih ♥ En tiedä miksi, mutta se typykkä tuntuu tuntevan minut melkoisen hyvin!

Huomenna on luvattu kovaa lumimyrskyä.
      Myrsky-tykkääjä on salaa mielissään ♥
      Tulee lunta.
      Pitää pysyä sisällä lämpimässä ♥
      Tulisipa sellainen myrsky kuin joskus Muumeissa....