Myrskyn jälkeen...

Lumimyrsky tuli sitten eilen ja luntakin tuli kiitettävästi tuulen kera. Ehdin aamusta käydä kaupassa ja viemässä joulukortit postiin ennen kuin tuisku alkoi. Sitten sainkin lämmittää torppaa ja syödä ja katsoa turvallisesti ikkunan takaa myrskyävää talvi-iltaa.
     Oikeastaan aika mukavaa. Ensimmäinen myräkkä tänä vuonna ja tuli heti talvinen olo, kun lumi tuiskusi ja tuuli vinkui ♥ Sattui tuiskuilta juoksupäivälle ja vaikka keli oli mikä oli, päätin lähteä kokeilemaan miten lumimyrskyssä onnistuu juokseminen. Joku voisi sanoa, että hulluutta, jota se varmasti olikin, mutta jos ei oteta huomioon sitä, että tuisku peitti näkyvyyden oikeastaan kokonaan, lumi pakkaantui naaman sille osalle joka ei ollut suojattuna, kengät olivat koko ajan lumen sisällä ja tietä ei näkynyt jos ei olisi ollut aurakeppejä reunoilla, niin oli aika hauska juoksu! Haastava, mutta omituisella tavalla kamalan hauska ♥
      Olin minä sitten aika väsyksissäkin kun pääsin kotiovelle - niin ja luminen. Säärystimet olivat valkeat lumesta ja kenkien verkkopäällinen lunta täynnä. Vaan kyllä oli mukava olokin sitten saunan jälkeen kun sai ottaavähän iltaruokaa vatsaan ♥

Tänään se komea lumimäärä oli melkein hävinnyt vai pitäisikö sanoa, että painunut. Yöllä oli lämpötila noussut nollan yläpuolelle ja vienyt tuiskunneen lumimäärän mennessään. Jäljellä oli vain kova hanki ja puolet vähemmän lunta kuin vielä illalla...
       Vähän harmitti, mutta sainpahan taas tampattua pihaan hyvät lumimassat kovettumaan. Ja onneksi tänään oli kuitenkin jo pakkasen puolella, ettei ihan täysin hävinnyt lumet taas ympäriltä. Kestäisi nyt nämä lumet edes jouluun...

Tänään tuuli kovasti koko päivän. Kun sain torpan lämpöiseksi, lähdin saunalle kantamaan vesiä ja laittamaan sitä jo vähän päälle ennen kuin iltasella sitten lämmitän oikeasti. Saa vähän seiniin lämpöä niin illalla ei tarvitse sitten niin kauaa lämmittää.

Huvitti joskus muinoin, kun elelin ensimmäisiä vuosia täällä maalla, kun naapurin emäntä kyseli, miten minä jaksan ulkosaunaa lämmittää kun vesikin on kantovetenä talvisaikaan. Silloin oli helppo sanoa, että pakkohan se oli jaksaa kun muuta pesuvaihtoehtoa ei ollut.
       Ei meillä silloin vielä ollut sisäsaunaa tai suihkua. Ja vaikka nyt on toki kiva välillä juoksun jälkeen käydä nopeasti suihkussa ja osaan arvostaa sisäsaunan helppotta, niin MIKÄÄN ei kuitenkaan voita ulkosaunaa ja sen löylyjä.
       Ehkä naapurin emännälläkin oli kysymyksessään pieni takaa-ajatus siitä, että tämmöisenä kaupunkilaislikkana olisin tottunut siihen, että vesi tulee niskaan vailla sen suurempaa työtä. Ja että en jaksaisi maalaiselämää yhtä talvea kauempaa, en ainakaan ulkosaunan lämmitystä.
       Nyt olen kaksitoista kesää ja talvea täällä elänyt eikä se ulkosaunan lämmitys ole todellakaan ollut se vaikein asia maalla asumisessa!

Maalla asumisesta saa toki vaikeaakin, jos siihen sillä lailla suhtautuu. Täällä ollaan aika kaukana kaupoista ja huvituksista ja talonpitokin on vähän erilaista jokapäiväisine lämmityksineen ja puiden kantoineen. Siskot ovat joskus vähän nurisseet sitä, että saan isot tilat enkä tee niiden eteen mitään!
        Noh, se on niiden näkemys. Minä näen sen vähän eri tavalla, mutta ei heitäkään ole mikään estänyt tänne majaansa tekemästä. Ei ole näkynyt - kumpaakaan. Heillä oli muut suunnitelmat elämälleen ja tekivät sitä kohti omat ratkaisunsa. Minä ratkaisin elämäni näin. Jäin asumaan maalle ja hankin vähän yksinkertaisemman elämän. Vielä kun saisin mukavan työn, voisin sanoa, että olisin saanut sen mitä halusin.
        Koska totuushan on, että elämä on antanut minulle JO NYT aika paljon enkä oikein osaisi tämmöistä toivoakaan. Harjoittelen nyt olemaan tyytyväinen ja onnellinen siihen, mitä minulla on ja teen sitten taas uusia "valtauksia" kunhan saan jaloille vähän pitoa alle.
        Olen yksinkertaisemman elämän kannattaja. Ei mitään suurta ja mahtavaa, ihan tavallista arkea ja elämää. Onneksi Miehenmurrikka on samaa maata ♥ Ei tulisi mitään, jos Mies haikailisi maailmalle ja suuriin seikkailuihin. Näin on mukavampaa, kun seikkaillaan vähän pienemmin mutta yhdessä ♥

Iltasella oli jälleen ihanat maisemat, kun aurinko laski metsän taakse ja toi mukanaan ihan sellaisen valon kuin joskus keväällä. Ehkä tuulikin teki vähän samaa fiilistä, sillä kun iltasella sitten lämmitin saunaa ihan tosissani, niin olo oli kuin joskus maaliskuussa, kun alkaa näkyä maata ja tuuli tuo terveisiä jo tulevasta keväästä.
      Tämänpäiväinen tuuli ei tosin tuonut vielä minkäänmoisia terveisiä lämpöisestä kesästä, sillä se puhalsi pohjoisesta ja niin kylmästi, että kun kävin napsimassa kuvia niin näpit jäätyivät! Ei haittaa! Nyt onkin pakkasten aika, kevään aika tulee aikanaan ♥

Tonttutyöt jatkuivat tänään, kun paketoin muutaman lahjan. Alkoi nimittäin olla vähän vaarallista pitää paketoimattomia lahjoja kaapissa, kun milloin tahansa joku voi ne aukaista ja löytää lahjukset. Käytin ne lahjapaperit joita kotoa löytyi ja muutama lahja jäi paketoimattakin, mutta kun puolet lahjoista on vielä ostamattakin, niin enköhän minä papereitakin vielä jostain saa hankittua!
      Olipas mukava taas kääriä yllätyksiä paperien sisään ♥ Hassua, mutta ajattelin tänäkin vuonna, että minä haluaisin juuri sellaisia paketteja kuin mitä itse paketoin toisille... Onkohan se väärä tapa hankkia lahjoja? Ostat toiselle sen, minkä itsellesikin ostaisit..?!
      Eilen sovittiin Miehenmurrikan kanssa, ettei tästä lähin osteta enää mitään itsellemme. Siis ennen joulua. Vannotin sitä viime joulun aikaa ettei se saa ostaa mitään ja silti se osti ja päätyi vielä ostamaan juuri sen, minkä minä olin sille lahjaksi hankkinut (!!!) joten toivottavasti tänä vuonna sopimus pitää paremmin!

Ulkosauna teki jälleen tehtävänsä ja olo oli mitä parhain, kun kävelin läpsykkäät jalassa tähtikirkkaan taivaan alla ja napassa tuulessa takaisin torpan suojiin. Olo oli rento ja raukea. Tänään taitaa olla Lucian päiväkin...
       Toivottavasti Lucia tuo meille vähän pakkaspäivän valoa ♥ Olisi kiva jos nyt käännyttäisiin näistä nolla ja plussakeleistä pikkuhiljaa sinne pakkaspäivien puolelle.
       Minulla olisi semmoinen pieni operaatio vielä tuonne pihalle. Olen säästänyt piltti-purkkeja, että teen niistä kynttilälyhtyjä ja ripustan ne sitten mahdollisesti metsän reunasta ottamaani puuhun, kunhan olen ensin saanut puun pysymään pystyssä pyöreän kukkapenkin keskellä... Voi olla että se on tuhoon tuomittu idea, mutta tänä iltana katsoin, että tuo kohta pihasta on pimeä ja sitä kuitenkin aika usein katsotaan ikkunasta.
        Minulla pitäisi olla aina sellainen piika-tai renkilauma joka kokeilisi ja testaisi minun älyttömät ideani ja sitten jos ne eivät toimisi, veisivät hiljaisuudessa tavarat takaisin piiloon...
        Heh.

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
12.12.2017 tiistai
410. juoksupäivä (151 vko alkaa)
- 2535.3 km
- 7.2 km kylälenkki (46 min)
- lumituiskuilta!!!
- juoksu kulki hyvin kun ottaa huomioon luonnon voimat jotka olivat minua vastaan
- jaloissa riitti puhtia, vaikka eipä vauhtikaan hurja ollut
- lipsumista ja vähän sellaista töykkimistähän se oli ja jalat kyllä reagoivat siihen sitten jälkikäteen jumituksilla ihan ihmeellisistä kohdista!
- askellus oli muuten hyvä, kun pystyi ottamaan rennosti askeleita, mutta meni heti plörinäksi kun rupesi lumi lipsumaan jalan alla
- lumituisku teki näkyvyyden heikoksi eikä pystynyt olemaan niin suorassa kuin normaalisti, ryhti vähän kärsi
- muuten juoksu teki hyvää, antoi vähän vastusta ja lisäsi taistelutahtoa juoksijaan. Itseasiassa kaikessa kenkkuudessaan juoksu oli ihan mukavaa, mutta oli kyllä mukava päästä poiskin ja saunan lämpöön tuulesta ja tuiskusta
- -2 kova lumituisku melkein lumimyrsky, tuulta ja lumiset tiet