Luminen ja valonen lauantai ♥

Tänä aamuna maisema näytti tältä ♥
    Menin pimeässä maailmassa nukkumaan ja heräsin valkoisessa maailmassa. Aikamoiset unet! Montakohan kuukautta nukuin?
    Pakkastakin oli kuuden asteen verran eli ihan mukavalta talvipäivältä tuntui, kun aamusella hain lehden. Lumi narskui ja aurinkokin yritti pilkistellä pilvien raosta. Pilkistäisi vaan vähän enemmän niin tämä valkeus pääsisi oikeuksiinsa.
     Lämmitin talon lämpimäksi ja sitten tein iltaiset valmistelut saunalle. Kannoin vedet ja laitoin puut valmiiksi sekä kiukaan että vesipadan alle. Jossakin kauempana pellolla näkyi pari kauristakin, joita naapurin isäntä ruokkii. Kaukaa katsottuna kivoja ja kauniita, kunhan pysyvät sitten poissa kun on taas jotain syötävää kasvimaalla.

Isä piipahti iltasella tuomaan vähän traktoriin talvilöpöä ja minulle uusia jouluvaloja tupaan ♥ Joidenkin mielestä minulla olisi ollut jo nyt kylliksi, mutta pari ikkunaa oli vielä ilman jouluvaloja... joten nyt on joka ikkunassa jotain! Ja varattu paikko jo joulukuusellekin ♥
       Äsken oli ihana kävellä tuvassa kun toin puuta, mikä tunnelmavalaistus ja rauha. Ulkona valkea maa ja pakkasta, sisällä lämpö ja rauha ♥ Voiko parempaa lauantaita toivoa ♥

Kävin iltapäivällä uimassa. Marraskuun viimeinen päivä ja marraskuun viimeinen uinti. Aikamoista, että huomenna uidaan sitten jo joulukuun puolelle!
       Rannassa oli jo vähän jäätä ja loskaa, mutta hyvin siitä vielä pääsi pujahtamaan uimasille. Kohta se on sitten taas samanmoisessa jäässä kuin muutama viikko sitten. Jos ei nyt sitten ensi viikoksi luvatut plussakelit jälleen sulata kaikkea pois.. Tiedä siitä. Saisihan tuota lunta olla, mutta järvi saisi pysyä auki (pilkkijät ovat ehkä toista mieltä kuin minä...)
        Noh, jos joulukuun saisi vielä uida niin sitten ei tarvitsisi montaa kuukautta odotella, että jäät lähtevät. Jäisikö siihen sitten pari kolme kuukautta uimatonta kuukautta ♥ Sen aikaa sitten pyörii hangessa!

Kohta pääsen ulkosaunan lämpöön ja sitten pääsen nauttimaan lauantai-illasta.
     Pitkästä aikaan tuntuu hyvältä ja jotenkin vapaalta. Hassua sinänsä, sillä olen uuden kynnyksellä ja minua pitäisi kai pelottaa ja jännittää. Ehkä minua tekee vähän niitäkin, mutta se suurin tunne on kyllä vapaus. Vapaa tekemään mitä tahansa.
      Tammikuussa alkaa kova vuoden rutistus ja sitten olen jälleen tässä tilanteessa kun nyt. Uuden edessä, toivottavasti vain reppu täynnä eväitä joilla suuntaan siihen uuteen paremmin valmistautuneena. Nyt olen ihan reputta.
       Viimeistelin tänään kirjeet ja kortit joulupostiin, ja ajattelin, että aika moni ihminen on seurannut minua tähän päivään asti. Myötäeläen kaikessa siinä, mitä minulle on käynyt lähimpinä 15 vuotena. Ja miten monta ihmistä siitä on kadonnut johonkin! Ehkä meille jää ystäviksi sitten ne, jotka todella siihen rinnalle kuuluvat. Ehkä ne muut, jotka katoavat johonkin, ei ollut tarkoituskaan pysyä kuin sen hetken lähellä. En tiedä.
       Näistä tyypeistä, joita minulla on lähelläni, aion pitää tiukasti kiinni.
       Ja ainakin siitä tärkeimmästä ♥
       Miehenmurrikasta ♥

Torppa odottaa illan viettäjää... ♥ Rakastan näitä jouluvalojani ♥