Olen päntännyt kouluhommia ja ulkoilu on ollut minimaalista, kun jalka ei antanut edes juosta tällä viikolla - tai jalka olisi varmasti antanut, mutta en halunnut kuormittaa sitä ihan täysin pökkelöksi vaan ensin saada entiset lukot auki. Joten olen ollut sisätiloissa aivan liikaa! Uiminen on oikeastaan ollut ainut asia, joka on vähän vienyt ajatuksia muualle ja vienyt minua ulos. Kiitos siitä!
Miehenmurrikallakin on ollut ihan epäreiluja päiviä nyt nämä kaksi päivää töissää. Ensin perjantaina oli melkein puoleen 6 töissä ja tänään sama homma. Olen niin äkäinen siitäkin! Ei minkäänlaista tasaisuutta niiden töissä. Sitten toinen porukka vetelee lonkkaa joka viikonloppu, kun nämä ahertajat tekevät niidenkin työt! En voi ymmärtää!
Onneksi on sentään huominen, kun saadaan ihan vaan olla kahdestaan ja Miehenmurrikallakin jonkinmoinen lomapäivä, vaikka itsestäni tiedän, ettei se nyt hirveästi auta, jos on monen monta päivää paahdettu sata lasissa. Ei yksi päivä vie sitä väsymystä vielä pois. Onneksi ensi viikonloppu on sitten vähän pidempi Miehenmurrikalla ja seuraava onkin sitten jo itsenäisyyspäivä-viikonloppu. Olen suunnitellut siihen viikonvaihteeseen vähän hemmottelua ja joulun alottajaisia! ♥
Kaivataan sitä molemmat ♥
Nyt vain pitäisi saada omat kierrokset alas, uni kuntoon ja mieli ylös.
Olen miettinyt jo, että olikohan tämä hieroja-koulu sittenkään niin kovin hyvä idea, kun stressaan sitä jo nyt vaikka ainuttakaan päivää en ole vielä koulussa istunut...?! Miksi ajattelen näin? Pitäisi olla innostunut ja avoin uudelle elämälle. Mitä tahansa voi tulla eteen ja se voi viedä minut mihin tahansa! Taidan olla liian arka ja rutiineihin jymähtänyt, että minusta voisi mitään yrittäjää tulla...
Mistä nämä ajatukset oikein tulevat!!!??
Toivon todella, että tässä puhuvat nyt hormonit enkä oikeasti ajattele näin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti