"Respektii siulle!"

Tämän postauksen kuvat ovat viime vuodelta tähän aikaa. Todistettavasti silloin on maailmassa ollut aurinkokin olemassa. Nyt eleteään toista viikkoa jo tätä harmautta.
      Nukutti vähän levottomasti. En tiedä mikä nyt vie minun uneni!
      Tämän päivän urakka oli likakaivojen putsaus talvea vasten. Olihan siinä ihan tarpeeksi hommaa tälle päivälle! Kommelluksien jälkeen meillä on taas ihan mukavan puhtaat säiliöt ja imeytyskenttä.
       Urakka loppui siihen, että lähdin katsomaan, onko minulla enää isää.
       Väärä hälytys tällä kertaa, sanotaanko että väärinkäsitys, mutta kyllähän se pulssi nousi kun ajoin traktorin perässä lietevaunun säilytyspaikalle katsomaan onko isä päässyt perille vai ei, kun ei vastannut puhelimeen. Vielä sen takaisin elävänä sain projektin päätteeksi.

Kävin uimassa ennen kuin pimeni.
     Rannassa oli jo kuvaamassa isolla putkella ja nousin autosta ja kysyin, että häiritseekö häntä, jos käyn äkkiä pulahtamassa. Mies sanoi, että jos minua ei häiritse, ei häiritse häntäkään! Hän totesi, että kyllä hän voi lähteäkin, mutta sanoin että se nyt olisi varsin turhaa, kun käyn vain pulahtamassa. Häveliäästi hän kuitenkin kuvasi sen aikaa muualle, kun minä uin...
      Kun tulin rantaan ja autolle, mies totesi vain hymyillen että "respektii siulle."
      Nauroin, että vielähän tuo on plussan puolella asteen verran!
      Silti tuntui aika hienolta olla vihdoin se (hullu), joka sieltä melkein nolla-asteisesta järvestä nousee eikä se jonka rohkeutta vain ihastelen ♥

Iltasella lueskelin taas koulujuttuja. Hermostoa ja hengityselimistöä kävin läpi ja kirjoittelin ylös. Opin parhaiten kun luen ja kirjoitan, joten aika paljon olen saanut kirjoittaa juttuja ylös ja vielä tulen muutamaan kertaan ne kirjoittamaan.
        Ruuaksi tehtiin äidin kanssa pizzaa. Ne eivät isän kanssa olleetkaan piiiiitkiin aikoihin syöneet omatekemää pizzaa, joten sen puoleen ihan kiva vaihteeksi. Ja tulikin tosi hyvää! ♥ Olisi vain tehnyt niin mieli pommacia tai jaffaa pizzan kera juotavaksi, mutta menihän tuo oma mehukin hätätapauksessa.
       Iltasella lämmitin ulkosaunan ja nautin taas pöhnästä heränneiden kärpästen kanssa ihanasta lämmöstä ja tulen rätinöistä ♥ Parasta rentoutumista ja palautumista mitä tiedän, vaikka ei tämä päivä nyt rasittanutkaan hirveästi.

P.S. Eilen kävin todella pimeällä juoksulenkillä taas. Otin vähän iisimmin kun jalat temppuilevat edelleen... Noh, juoksu kuitenkin sujui kuitenkin ihan hyvin ja tein vähän tekniikkajuoksua. Metsän eläimet ihmettelivät varmaan, että mitä tuo komentelee itseään. Olin itse itseni valmentaja ja ihmettelin (välillä kovaankin) ääneen, että "missä sinun takareidet on?"
En tiedä löytyikö ne takareiden, mutta kotiin pääsin kuitenkin...

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
perjantai 15.11.2019
641. juoksupäivä (235 vko loppu)
- 3828.7 km
- 4km metsätie (30 min)
- tekniikkaharjoittelu-juoksua
- takareiden kanssa on vielä vähän ongelmia, en nosta jalkaa takareidelle vaan lonkankoukistajilla
- muuten oli kivaa vaikka olikin todella pimeää
- +2, pimeää ja vähän kylmän kosteaa