Metsätöissä

Tänään oli todella harmaa ja sateinen päivä. Aivan kuin joskus syyskuussa. Plussa oli melkein kymmenen astetta ja koko ajan taivas työnsi pienen pientä sadetta. Sen verran että satoi ja teki olon kosteaksi, mutta kuitenkin sen verran vähän, ettei se kunnolla satanut.
      Lämmitin aamusta tupaa ja yritin opetella luita ja lihaksia latinaksi. Sitten kun alkoi gluteus maximus saada tarpeekseen istumisesta niin nappasin metsurin vaatteet niskaan ja sahan mukaan ja lähdin metsätöihin. Poishan ne puut on sieltä saatava, joten joskushan sinne on mentävä. Miksei tänään?
       Ei ollut kukaan jatkanut hommiani siitä, mihin ne keväällä jätin, kun lähdin välillä tienaamaan puutarhurina vähän opiskelurahoja. Puut olivat edelleen kylellään kuin pommituksen jäljiltä, joten ei muuta kuin saha soimaan!

Talvisia vaurioita. Rungot ja niistä katkenneita latvoja metsästämässä...

Pikkasen aikaa meni taas siihen, että sai jonkinmoisesta rytmistä kiinni, mutta kyllähän se jotenkin sujui. Vähän oli semmoista puurtamista tämänpäiväinen homma... Puita meni kasaan ihan mukavasti, mutta jotenkin ei ollut semmoista otetta... Ja tuli huudettua puille... Kenen kanssa minä siellä muuten puhuisin?
     Hymyilytti jälkikäteen, että kukaan metsäsavotan johtaja ei kyllä ottaisi minua töihinsä. Ei siellä tukkimettässä kukaan jouda puille puhumaan!

 Pari tankillista sahasin ja sitten alkoi hämäräkin jo tulemaan. Tai hämäräähän siellä oli ollut koko päivän, mutta sillä lailla hämärää, etten oikein enää oksia nähnyt mitä sahata.
      Tulin pois.
      Oli tullut metsätöissä ihan kamala homo makaroonilaatikkoa ja semmoisen sitten tein uuniin, kun pääsin vermeistä irti ja kodin lämpöön. Heitin ruuan uuniin, vetäsin uikkarit päälle ja lähdin rantaan uimaan. Tällä kertaa pääsin jo ihan kävelemään taas veteen kuin kesällä konsanaan. Jäät olivat melkein kadonneet näiden plussakelien takia! Uija kiittää, vaikka muuten nämä kelit ovat kyllä aika masentavia...
      Olin ansainnut makaroonilaatikon ja jouluisen hömppäleffan, jonka katsoin siinä syödessä. Olin itseeni tyytyväinen, että olin saanut aikaiseksi lähteä metsään kelistä huolimatta. Nyt on taas puita vähemmän tehtävänä.

Valmista kujan reunaa ja tehtyjä pöllikasoja ♥ Jee!

Kävin eilen juoksemassa, vaikka vaatii aika paljon luonteen lujuutta lähteä tuonne sysipimeään lenkille. Ei niin, että pelottaisi, vaan pikemminkin sen vuoksi ettei se kamalasti houkuttele. Hassua sinänsä, sillä sitten kun siellä on, ei kelillä tai olosuhteilla ole kamalasti väliä!
       No eilen pimeä lenkki oli sitten todella pimeä!
      Olin ottanut vähän isomman otsalampun mukaan ja se sammahti jo ensimmäisessä risteyksessä eikä kestänyt sen jälkeen päällä kuin kymmenen sekuntia - jos sitäkään - kerrallaan! Ajattelin, että en todella käänny takaisin, vaan juoksen maantietä myöten seuraten valkoista viivaa. Hyvin se onnistuikin eikä tullut kuoppia eikä muutakaan estettä vastaan missä olisi voinut jalan niksauttaa. Ajattelin, että nyt sitä sitten todella saa juosta pimeässä ja nauttia pimeyden tuomasta eristyksellisyydestä. Mieli oli ainut seuralainen!
     Kieltämättä pieni valon kajo ei olisi ollut pahitteeksi...
     Nyt ulkona tuulee kovasti. Valopalloni kuusessa pomppivat siihen malliin, että toivottavasti kestävät siellä missä ovat! Kauriit kaatuivat jo ensimmäisissä tuulissa... Toivottavasti eivät sarvet katkenneet...
     Mitähän tuo oikein meinaa, kun ei se ensi viikollekaan pakkasta luvannut...


JUOKSUPÄIVÄKIRJA
keskiviikko 13.11.2019
640. juoksupäivä (235 vko)
- 3824.7 km
- 5.4 km uimarantalenkki (35 min)
- otsalampusta katosi valo jo omassa tienristeyksessä ja siitä sitten juoksentelin ilman valoa. Vähän muuttui lenkkisuunnitelma kun en minä metsäpoluilla vähällä valolla lähtenyt.
- askellus toimi ihan hyvin
- löysin lantion reunasta muutaman kipeän kohdan, jotka vähän jelppasivat jalan olotilaa, mutta edelleen polven ympäriltä kiristelee, että joku lihas siellä vielä jumittaa..
- ryhti hyvä, kunhan lantiota saa vielä vähän löysemmäksi
- pakaroiden aktivointi onnistui
- +3, pimeäääääää ja vesisadetta