Harmautta ja pänttäämistä

Uunissa ja takassa olevat tulet ovat olleet nyt muutamina viikkoina ainoat valonkajot, joita tässä puolen maailmaa on nähty. Harmaata on ja plussan puolella mennään vielä ainakin tämä viikkoa. Uhkasivat jopa mustalla joululla, mutta en vielä heitä toivoani siitä...
        Minulla on päivät uponneet opiskeluihin.
        Jossain vaiheessa mietin, että onko tässä mitään järkeä, että eikö sitä koulua käydä sen takia että silloin opiskellaan eikä puolta vuotta ennen, mutta toivottavasti tämä työ auttaa minua tammikuussa sitten opiskeluissa sen verran, ettei men tämänhetkinen homma hukkaan.

Anatomiaa ja fysiologiaa. Onneksi lukioajoilta varsin tuttuja asioita tulee vastaan, joten ihan en ole epätoivoon vaipumassa, mutta paljon on myös sellaista, mikä pitää vaan ulkoa opetella. Ainakin tässä saa harjoitella oppimistapoja kunnolla ennen kuin opiskelut alkavat. Viimeeksi meni opiskelun opiskelussa niin paljon aikaa, että nyt aion harjoitella sen puolen kuntoon ihan alkuunsa!
        Metsätyötkin odottavat vielä tekijäänsä, mutta eihän tuonne märkään ole menemistä. Liukastun johonkin runkoon ja katkaisen koipeni niin tästä joulusta on sitten ilo kaukana! Odotan nyt sitä aurinkoista ja kuivempaa päivää, niin menen sitten viimeistelemään metsähommat minun kohdaltani valmiiksi.
         Juokseminen on ollut vähän sitä ja tätä. Oikeassa jalassa on jotain ihmelihaksia niin jumissa, etten ole saanut niistä oikein selvyyttä tai pystynyt oikein niitä aukomaan auki. Onkohan minun oikeapuoleni jaloissa heikompi, sillä vasemmassa jalassa ei ole koskaan ollut oikein mitään ongelmaa ja kaikki ongelma on oikealla puolella? Olenkohan toispuoleinen...?

Lihakset ja luut, suomeksi ja latinaksi. Jaiks!

Joululahjoja mietin tänään, kun ajelin kauppareissulta takaisin. Hain tänään työtodistuksen viime kesältä, kun ei se muutoin tullut kuin omin päin sitä kysyä...En nähnyt oikein ketään sellaista, joka jotain olisi minulta viime kesästä kysynyt ja ehkä hyvä niin. En ehkä olisi voinut pitää suutani kiinni vaikka eilen luinkin hyvän ajatelman siitä, että "jos et voi olla ystävällinen, ole hiljaa!". Mahtava ajatus ihan kaikkien muistaa!
        Kotona katsoin, ettei se minun työtodistuskaan nyt ihan mennyt niin kuin piti, mutta eipä sillä kai mitään väliä ole, jos työaika heittää kymmenellä päivällä. En todella jaksa enää sen asian kanssa reuhtoa! Kunhan nyt on jonkinmoinen todistus siitä, että siellä olen töitä tehnyt!
        Sanoinko jo, että toinen minun valoporoistani joutui sairastuvan puolelle?
        Toissaviikolla tuuli ihan mahdottomasti ja ne olivat molemmat kaatuneet tuolla pihamaalla ja siltä toiselta, kovaonniselta, oli murtunut toinenkin sarvi. Viime talvenahan laiteltiin isän kanssa kuljetuksessa lohennut sarvi paikalleen siltä ja nyt meni sitten se toinen... Arvatkaapa harmittiko minua, että tulin laittaneeksi ne porot tuonne sulan maan aikaan?! Vietävästi harmittikin. Noh, toivottavasti saadaan sarvi liimattua, niin saan ne sitten kun/jos lunta tulee niin uudelleen pihamaan koristukseksi ♥
         Nyt onkin pihamaa NIIN pimeä, kun on pilvistä ja harmaata muutenkin niin ei iltasella oikein näe mihin menee vaikka olisi valonheitin otsassa! Tämä on nyt sitä pimeyttä ♥

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
tiistai 19.11.2019
642. juoksupäivä (236 vko)
- 3832.7 km
- 4km metsätie (30 min)
- tekniikka lenkki kun ei jaloista nyt muuhun ole... alkaa taas käymään vähän kupolin päälle tämä touhu
- oikean jalan polvessa tuntuu olevan kiristyksiä vähän siellä ja täällä ja olen yritänyt hoitaa niin sisäreiden kipupisteitä kuin myös pakarasta ja ulkoreidestä - ei oikein mikään laukaise niitä jännitystiloja polven ympäriltä...
- lenkki muutoin meni hyvin eikä jalkaa koske juostessa, mutta muuten tilanne on ärsyttävä kun ei saa kaikkea irti
- kokeilin pose method juoksua ohjeiden jälkeen: painottomuutta, kaatumista ja jalan nostoa. En vain oikein tiedä nostanko edelleenkään oikeilla lihaksilla
- +5, sateinen ja pimeä ilta