Talvikarvaton, mutta onnellinen!

Nyt olet talviturkiton!
           Kävin tänään touhukkaan päivän päätteeksi heittämässä painavan turkkini järveen ja kylmää oli. Herrasmankundelis, miten kylmää! Pulahdin kaksi kertaa ja vähän kauempana olevat mökkeilijät katsoivat kummissaan, kun tulla porhalsin järvestä kuivalle maalle vesi pärskyen ja kiljahdellen. Pahoittelen iltarauhan rikkomista, mökkiläiset! Mutta arvatkaapas mitä. Kaikesta kamaluudesta ja jäisestä kylmyydestä huolimatta, se oli ihanaa ja mukavaa ja jollain hullulla tavalla rentouttavaakin.. ah!

Lämpötila tosiaan hipoi tänään hellerajaa. Taisi se virallisesti mennä rikkikin, mutta meidän mittari kuulemma valehtelee. Eilenkin se näytti +36-astetta (miten niin valehtelee?) joten siihen ei kai ole ihan täydesti uskominen. Sen verran lämmintä kuitenkin oli, että huolellisesta aurinkorasvan käytöstä huolimatta sain punaiseksi polvet ja pienen kaistaleen niskaa. Polvet saivat aurinkoa kun ajoin nurmea ja niska samoin. Varsinkin nuo polvet näyttivät lupsakkailta, kun koko muu kinttu hohti vielä valkoisena.. Ainahan minä onnistun saamaan kummallisia rusketusraitoja vartalon kaunistukseksi. Toissavuonna näytin ihan seepralta, kun raitoja oli tasaisesti sekä tummempaa että vaaleampaa, jospa tänä vuonna olisi sitten gepardi-värityksen vuoro!

Ja miten kaunis voikaan olla leikattu nurmi!
       Ihastelin jo ajaessani sitä tasaisen vihreää mattoa, joka levittäytyi koneen keulan eteen, mutta varsinkin äsken iltalenkillä kun aurinko paistoi matalasti metsän laidan takaa, näytti nurmi ihan sametilta. Voi miten rakastan tätä maisemaa, leikatun nurmen tuoksua ja sitä onnea, kun saa kellahtaa köllimään viileälle ja leikatulle nurmelle.
         Ja ajaminenkin tuntui mukavalta pitkästä aikaan. Tuntui, että olisin voinut ajaa pidempäänkin, kun vihdoin sain nurmen ajetuksi, mutta luultavasti saan ajaa vielä muutaman kerran tänä kesänä. Toisen leikkurin (olen ristinyt meidän työnnettävän leikkurin Kädenirroittajaksi) kanssa piti taas vähän enemmän tempoilla, että sai sen käyntiin, mutta ihan siistiä jälkeä sekin sitten teki marjapuskien välissä, kun sen vain sai käynnissä pysymään.

Kun eilen oli töitä, minun piti ympätä koko viikonlopun hommat tälle päivälle. Sain laitettua alppiruusunkin sille varattuun kulmaukseen, mutta katteen määrä olisi saanut olla enemmän. Kaiken laitoin, mitä varastossa oli, mutta vähän ohut kerros sitä tuli. Pitänee etsiä jostain vähän risuja ja tehdä vähän lisää, niin ei ihan rikkaheinät valtaa alaa. Toivottavasti ruususeni kukkii kauniisti, kasvaa komeaksi ja on pitkäikäinen.
          Nyt kello on taas melkein huominen ja minulla soi kello 5.oo. Väsyttää takuulla taas aamutuimaan enkä saa itseäni sängystä kuin katapultilla! Ei vain malttaisi näin kesäisin mennä nukkumaan ollenkaan. Talvella sitä painuisi pehkuihin heti neljän jälkeen kun rupeaa pimenemään, mutta näin kesäisin toivoisi käyvänsä aurinkoenergialla! Täytynee tästä kuitenkin etsiä peitto ja tyyny kaveriksi, ettei tarvitse samoilla silmillä huomenna tepastella työmaalle. Helteinen alkuviikko on luvassa ja ainakin tämä emäntä ei malttaisi millään odottaa, että pääsee auringon alle nauttimaan lämmöstä, jota on odotettu melkein 8 kuukautta.
            Hurraa!

P.S. Sain ostettua ne farkut. Sain ostettua myös farkkushortsit ja muutaman hihattoman paidankin, mutta täytyy sanoa, ettei vaateshoppailu ole minun alaani... puuh!