Ostin omalle äidilleni äitienpäivälahjaksi ristikkolehden. Toivottavasti päivänsankari ei ota sitä vihjauksena muistin treenaus tarpeesta..!? Alunperin ajattelin, että olisin ostanut jonkun hyvän kirjan, mutta viime viikko oli työmaalla ja kotonakin sen verran mahdoton, etten päässyt edes lähelle kirjakauppaa!
Mummon haudalle vein ruusun perjantaina, kun tulin töistä.
Minulla on joskus hurja ikävä mummoa, vaikka olin vain seitsemänvuotias, kun isänäiti kuoli. Tuntuu, että mummo ymmärtäisi semmoisiakin asioita elämässäni, joita omat vanhemmat tai sisaret tai edes ystävät eivät aina ymmärrä - tai ainakin mummo kuuntelisi minun asiani loppuun, olisi tukena ja vaikka valintani eivät aina järkeviä tai oikeita olisikaan, niin mummo tuskin ryhtyisi minua niistä tuomitsemaan tai määräilemään, miten minun pitäisi elämääni elää.
Olisi ihana pujahtaa mummon luo hemmoteltavaksi kuten joskus lapsena, kun meille oli aina varattu jäätelöpuikkoja pakkaseen. Nyt istuisin mielelläni katsomassa vanhoja valokuvia ja kuuntelemassa tarinoita mummon nuoruudesta. Kertoisin mieltä painavat asiat teekupin ääressä ja mummo ottaisi ryppyisellä kädellään omasta kädestäni kiinni ja sanoisi kirkkain silmin, että asioilla on tapana järjestyä.
Voi, kun minulla onkin ikävä ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti