Jälkeen vedenpaisumuksen

Olen elossa, vaikka minun hukkumiseni toukokuisiin vesimassoihin ei,  lukijamäärän huomioon ottaen, vaikuta monenkaan ihmisen elämään.
            Alkuviikko tosiaan oli vähän vetinen - jos nyt noin vähättelevästi voi sitä sademäärää kuvailla. Maanantai antoi jo enteitä tulevasta, mutta tiistaina taivas repesi niin täysin, että ei siitä sitten meinannut loppua tullakaan, kun kerran alkuun pääsi! Kun jokapäiväinen leipä revitään ulkotyöstä, ei saa olla sokerista tehty. En ole sokerimassaa, mutta kyllä olo oli kuin vanutetulla vanhalla lapasella, kun töistä pääsi kotioven kynnyksen yli sateelta suojaan.

 Sateen vielä sietää, mutta kun ilmakin oli vähän kolean oloinen, niin sauna lämpesi alkuviikosta joka ilta, että sai itsensä lämpöiseksi. Tänään alkoi jo pilvien raosta pilkistellä muunkin väristä taivasta kuin tuota harmaata, mutta edelleen lämpömittari keikkui ainoastaan kymmenen asteen korvilla. Jotenkin en voi uskoa, että ensi viikolla on lupailtu oikein helteitä ja että helleraja paukkuu yli kunnolla! En malttaisi millään odottaa!
               Sen verran varaudun ensi viikon helteisiin, että huomenna kun pitää vielä raahustaa töihin, niin samalla keikalla käyn ostamassa ne kauan puhutut uudet farkut (kyllä, ne ovat vielä ostamatta!), farkkushortsit ja muutaman topin. Vihaan sovituskoppeja ja vaateostoksia edelleen, joten en nyt kamalan innokkaasti ole kauppoihin syöksymässä, mutta mukavampi se näin kevät-kesällä on vaatteita sovitella, kun on suhteellisen vähän vaatetta riisuttavaksi. Toista se on talvella, kun kauppa ehtii mennä kiinni ennen kuin olen ehtinyt kuoriutua vaatteistani sovitusta varten...!

 Ja oma piha on ollut tällä viikolla niin luomu-tilassa että hävettää. Nurmi kasvaa kuin villi viidakko ja odotan vain niitä tiikereitä ja leopardeja viidakkooni tuleviksi - apinahan siellä on jo! Ruohonleikkuri kököttää tyytyväisenä talvipeitteen alla keväthuoltoa odottamassa..
            Sateet tekivät kaiken niin vihreäksi ja kesäiseksi, että sydän on pakahtua ilosta ja onnesta, kun tuolla pihamaalla kävelee kaiken sen vehreyden keskellä. Kukkapenkeissäkin virahtivat kukkavarret pituutta, kun saivat vettä! Ne puolestaan odottavat kuopsuttelijaa.
            Eli ostetaan muutama lisätunti vuorokauteen ja ei muutama ylimääräinen käsikään pahaa tekisi kaupantekijäisiksi!