Minä vs. Nurmi 1-0

Toukokuun viimeinen päivä ja samalla viimeinen päivä pitkälle nurmelle.
           Viime viikon rankkasateiden takia en ajanut nurmea ja heinä ehti virahtaa viidakon mittoihin. Sitä kovempi homma oli tänään saada se matalaksi. Ihan viikatetta en joutunut käyttämään, mutta tunteja kului melkein kaksi kertaa se, mitä normaalisti menee ruohon ajoon. Eihän se vieläkään ihan niin lyhyttä ole kuin normaalisti, mutta ainakin olen nyt niskan päällä - hetken aikaa!

Joka kevät on muuten ihan sama juttu (miten se aina unohtuukin ja häviää muistista?). Oma piha menee aina ihan retuperälle, kun kaikki järkevien ihmisten hereillä olo aika menee työmaalla niin oma piha jää aina liian vähälle huomiolle. Sitten nämä kevään ja kesän ensimmäiset viikonloput menevät omalla pihamaalla möyriessä niin tarkkaan, että maanantaina on vain tyytyväinen, että pääsee töihin lepäämään! Ehdotin työmaalla, että pidettäisiin joku päivä 'etätyöpäivä' ja tultaisiin urakoimaan meidän pihalle. Ehdotus ei saanut suurta kannatusta...
               Ja mikä hulluinta!
               Katselin tänään, kun ajelin nurmikkoa siellä ja täällä, että tuohon pitäisi perustaa uusi kukkapenkki tai pensasrivi, mansikan rönsyjä pitäisi napata uuteen penkkiin ja jo olemassa oleville penkeille pitäisi tehdä kesäinen kitkemisoperaatio... Mistä tämä maannälkä oikein tulee? Hulluuttahan se on, että haalii maata ja mantuja, kun nykyistenkin nurkkien kanssa meinaa mennä henki. Kai tämäkin on jonkinmoinen geenivirhe (kuten kaikki kummalliset, vialliset ja ihmeelliset piirteet), ja kun se tulee molemmista suvuista, niin tuntuu että se on erikoisen vahva ominaisuus!

Kävin iltasella pitkästä aikaa uimassakin. Vesi oli edelleen kylmää eikä se taida tänä kesänä lämmetäkään. Ihanaa itsensä rääkkäämistä se kuitenkin oli tälläkin kertaa ja tulee aina mieleen, kun siinä rantahiekalla seisoksii ja odottelee rohkeutta astua veden puolelle, että näistä hetkistä sitä haaveili silloin joulukuussa ja tammikuussa kun talvi oli mustimmillaan. Oih!
               Nytkin ilta-aurinko paistaa vielä melko korkealta tuohon pihamaalle ja koko ajan tekisi mieli nipistää itseään, että onko tämä totta, eletäänkö todella kesäkuun kynnyksellä?! Ihan kuin maailmassa olisivat väritkin vahvistuneet vai johtuukohan se päästä, jossa ne silmät on...