Sateen jälkeen...

Pitkästä aikaa satoi koko päivän. Sade oli sellaista kesäsadetta, tuli kevyesti, mutta kohtalaisen hyvä määrä. Kasvimaa ja kukkapenkit ainakin tykkäsi ♥
      Nukuin tänään töiden jälkeen kolme tuntia. Tarkoitus ei ollut ihan nukkua niin paljon, mutta se vaan meni kun ei kukaan pitänyt talossa ääntä eikä herättänyt. Ehkä vaikutti sekin, että sain tänään puhuttua suuni puhtaaksi niistä asioista joita olen koko kevään ja kesäkuun pyöritellyt omassa mielessäni ja kiehunut milloin raivosta ja milloin turhautumisesta!
       Älkää ymmärtäkö väärin, minä en huutanut raivopäisenä asiaani vaan kerroin selvin lausein ja selkeästi missä minun mielestäni on tänä keväänä ja alkukesästä tehty vähän sutta ja sekundaa. Siitäkin sanoin, että vaikka olen tässä työyhteisössä hierarkiassa alin mahdollinen olento, on minullakin elämä ja ihmisarvo eikä mikään lupaus tehdä tuurauksia vie minulta niitä! Sillä tänä kesänä tämä tuuraus on ollut sitä, että minulle on saneltu milloin olen töissä puhumatta tai kysymättä ollenkaan missä vaiheessa MINULLE sopisi. Oletettiin että joustan vaikka olisi omat häät jonakin sunnuntaina!
      No sain ainakin sanottua, vaikka tiedänkin, ettei muutosta asioihin ole ihan heti tulossa. Se vaan on niin. Valitettavasti.

Odotan viikonloppua paljon. Aion tehdä vain hyviä juttuja ja sellaisia, jotka tekevät minut iloiseksi. Huomenna leikkaan nurmen ja siivoan talon, jos äiti ei ehdi sitä ennen minun tuloani tekemään (tuskin ehtii). Sitten alkaa minun viikonloppuni. Palaudun, vahvistun ja voimaannun ♥
       Aika hyvä suunnitelma, eikö?
       Suosittelen muillekin.
       Kävelin äsken postilaatikolla sateen jälkeen ja kaikki tuoksui puhtaalta, raikkaalta ja kesältä ♥ Kesässä on paljon tuoksuja, joita toivoisi, että voisi säilöä. Tämä sateen jälkeinen tuoksu on yksi niistä. Aivan mahtava tuoksu ja tunnelma!
       Kyllä Suomen kesä on sitten ihana ♥
       Miten usein näistäkin fiiliksistä ehti haaveilla pimeän talven aikana ja nyt taas eletään täyttä kesää. Tässä ja nyt! Voi veljet miten kivaa! ♥

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
26.7.2019 keskiviikko
602. juoksupäivä (220 vko)
- 3631.1 km
- 6 km kylätien pätkä (42 min)
- alkuun tuntui ihan siltä, että hyvinhän tässä jalat jaksaa ja powereita riittää ennen kuin tuli se puoliväli. Tuli paha olo ei siis sillä tavalla kun mihin oon tottunut joskus juostessa, että ottaa vaan vähän tiukille (se on suht normaalia ja siedettävää), nyt oli oikeasti paha olo, oksetti, pyörrytti ja jalat painoivat tonnin. Kävelin loppumatkasta varmaan yli puolet, sillä oikean jalan iskias hermo iskutti koko ajan jalkaan, olo oli tukala ja sippi ja ihmettelin että mitäs tämä nyt sitten on!
 - Väsymys vaan oli liian suuri ja viikon työpaine, univelka ja muu väsymys vei voiton minusta tällä kertaa
- ei vaan kulkenu, mitenkään!
- +18, mukavan viileä keli juosta