Ensimmäinen työpäivä takana

Ensimäinen työpäivä tältä kesältä takana ja olo on vähän ristiriitainen.
      Olen nyt kuukauden täysin uudella hautausmaalla lähikunnassa ja täytyy sanoa, että luulin kaiken jo nähneen, mutta näköjään on loputtomasti tapoja tehdä tätä samaa työtä! Tunsin olevani kuin vöissä, sidottuna kiinni muiden tapaan tehdä. Jos minut olisi päästetty irti, niin homma olisi ollut tehokasta ja nopeaa ja siistiä. Nyt mennä körröteltiin neljääkymppiä niin kuin siellä oli totuttu menemään.
       Talossa tavan tavalla.
       Tai tässä tapauksessa paikassa paikan tavalla. Näin ainakin yritin ajatella koko päivän vaikka sielu märkäni jo pelkästään siitä, ettei siellä trimmailtu hautakivien ympäryksiä (!). Semmoinenkin pikku juttu tekee siisteyteen ihan erilaisen säväyksen ja tekee jotenkin huolitellun näköisen ulkomuodon.
       Nukuin huonosti, tietystikin, kun jännitin taas uutta paikkaa ja töiden alkua. Nyt sitten särkee päätä enkä oikein tiedä onko se nestevajausta, univajausta vai ihan vaan muuten vaan...

Onneksi Miehenmurrikka tuli tänään taas tänne päin ja pääsin halimaan miestä pitkästä aikaan. Väännettiin alkuilta minun kasvimaalleni vesisaavia vanhasta roskiksesta. Ainakin luulisi että 600l vähäksi aikaa riittäisi! Tosin ei vielä saatu sitä kasvimaalle asti.
        Äiti ja isä kylvivät tänään porkkanan ja nyt vaan odotellaan että se itäisi niin kohta pääsee sitten harventamaan. Jaihuu!
        Keli oli tänään vielä suhteellisen kylmä, vaikka aurinko paistoikin koko päivän. Työmaa on metsän keskellä ja itikkaa ja muuta mäkäräistä oli ihan kiitettävästi aamun tunteina. Onneksi iltapäivästä rupesi lämpötila ja tuuli olemaan sitä luokkaa että ne vähän katosivat.
        Täksi kesäksi onkin povattu hyvää (kenelle se sitten on hyvä, en tiedä) hyttyskesää...

Kävin iltasella vielä juoksemassa pienen lenkin. Vähän olivat jalat pökkelöt, mutta kulkihan tuo kuitenkin jotenkin. Oli hyvä keli juosta kun ei vielä helle pukannut päälle eikä ollut liian kylmä shortsikelille. Ihan paras juoksuilma ♥
       Voi olla että tämän viikon jälkeen tämä emäntä on aika tööt... Jotenkin on vähän semmonen fiilis. Se hyvä puoli näissä töissä on, että ainakin tuntee olevansa jälleen ihminen. Aina silloin kun on työttömänä niin tuntee ettei ole oikein ihmisarvoakaan... Että kaikki olemassa olon järjellisyys mitataan sillä kysymyksellä että mitä teet työksesi?

"Käännä kasvosi kohti valoa, niin aurinko paistaa sydämeesi."

JUOKSUPÄIVÄKIRJA 

596. juoksupäivä (218 vko alkaa) 

-3595.4 km

- 5km poluilla puikkelehtimista (32 min)

- jalat jaksoivat suhteellisen hyvin vaikka metsätöissä saatu kolaus pohkeeseen tuntuikin joka askeleella

- ryhti kesti ja pito sekä lantiossa että keskivartalossa

- perusjuoksua, hyvää ei mitenkään kamalan vauhdikasta

- ylämäki sujuu jo, mutta alamäkijuoksua pitäisi kai vähän harjoitella

- ylämäkeäkin siis kunnon puoleen saisi harjoitella, mutta askeleet sattuvat jo paremmin

- vähän väsy olo noin muuten, vaika kintuissa ei niin tuntunutkaan

- +20, viileähkö tuuli, kiva keli juosta ja teki hyvää päälle