13. kesäkuuta 2016

Omituinen viikon aloitus

Omituinen päivä.
      Aamusta en oikein jaksanut nousta ja se kostautui sitten työmatkalla, johon tuntui tuhraantuvan ihan liikaa aikaa. Olin tämän päivän taas Pääkallopaikalla harjoittelemassa konttorirottana olemisesta. Ei minusta ole kyllä koerotaksi, pää savuaa niistä asioista, joita pitää selvitellä - hyvässä lykyssä sata asiaa yhtä aikaa! Ja tänään tuntui taas, että osaltaan pomoporras ottaa minun oppimisinnostani hyödyn irti väärin.. Voi olla että se vaan tuntuu siltä, mutta tuntui kuin minun tekemäni homma vaan otettiin sujuvasti vastaan ja oltiin tyytyväisiä.
       Noh.
       Pitää vaan miettiä asia niin, että nyt kun jaksaa vähän aikaa oll hyppyytettävänä niin pian olen saavuttanut sen määränpään, jota kohti olen puskenut pian 10 vuotta. Vähän aikaa pitäisi vielä kestää...
Tänään tuli postikin oikeaan osoitteeseen.
      Sain kortin Amerikassa olevalta siskoltani. Tosin jo viikko sitten laitettu, mutta eipä mitään. Toinen oli tuli kesältä. Heh. Posti taitaa vähän markkinoida postikorttien lähettämistä, sillä sain oikeasti kortin kesältä. Mukava kuitenkin saada omaa postia. Pitkästä aikaan, nyt kun laskutkin ovat e-laskuina niin harvemmin laatikosta tulee virallistakaan omaa postia.
     Kävin iltasella uimassa kun ilta meni trimmatessa ja siinä roiskui taas sen verran, että hiki tuli ja piti päästä vähän viilentymään. Todellakin viilentymään, sillä vesi oli TODELLA kylmää. Suorastaan hyhmäistä! Paljon kylmempää kuin ensimmäisellä uintikerralla! Kesä ja lämmin vesi, tule takaisin!
Tuijottelen ikkunasta pihalle ja nautiskelen kesäyön valoisuudesta. Tuntuu rikolliselta käydä maate kun sielu valvoisi kaikki yöt jos kroppa vaan jaksaisi. Nytkin ajatuksissa pyörii kaikenlainen ihana kesäonni. Vapaus lukea, riippua riippukeinussa, olla vaan. Pitäisi vähän saada nauttiakin kesästä eikä vaan täyttää kaikkea vapaa-aikaa töillä ja kuluttaa aikaa vaan pihamaan kimpussa... mutta kukapa ne hommat tekisi jos minä vetäisin horisontaalisessa asennossa kaiket päivät. Piha ei pysy tämän näköisenä ilman työtä...
         Nyt taidan kuitenkin kömpiä peiton alle lukemaan, tai jos piipahtaisi vielä ulkosalla vähän nuuskimassa kesäyötä ennen unta. Sitten ryömin peiton alle kirjan kera ja nautiskelen hetken omasta ajasta ennen unta. Huomenna olisi sitten ruohonajoa ja mäkitreenipäivä...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti