Helle meni, uupumus tuli.

Talo hiljeni tänään puolen päivän jälkeen, kun sisko vei perheensä takaisin Helsinkiin. Samalla loppuivat helteetkin ja tänään on ollut taas sellainen "juhannusmainen ilma", kylmä ja tuulinen. Etsin jälleen villasukat ja villapaidan päälleni, vaikka jotenkin niihin hihattomiin paitoihin ja shortseihin ehti jo mukavasti tottua.
        Tuntui hyvältä, kun sain torpan siivottua viikon ajan riepotelleen pyörremyrskyn jäljiltä ja talossa vallitsi rauhallinen hiljaisuus. Tuntui kuin olisin saanut itsestänikin puolet takaisin hiljaisuuden myötä.
         Nukuin koko päivän. Otin univelkoja vähän takaisin, mutta ei pari tuntia vielä missään kamalasti tuntunut - velkaa jäi yhä maksettavaksi! Tuntui kuitenkin hyvältä se, että ei tarvinnut tehdä mitään vaan sai maata jos siltä tuntui. Sen puoleen nämä sateet ovat ihan tervetulleita, että saa olla luvan kanssa poissa pihamaan tuhansista hommista.

Viikonloppuna oli taas töitä, mutta ensi viikonloppu minulla on vapaa. Oikeastaan minulla on kolmen päivän vapaa, sillä minut liitettiin työmaalla siihen ryhmään, joka saa viikonlopputyöt vapaana eikä ylityörahana. ELi aina kun minulla on lauantaina töitä, minulla on seuraava perjantai vapaa! Kuulostaa aikas kivalta ja varsinkin nyt kaipaan sitä todella! Oikein odotan sitä, vaikka ensi viikolla onkin kukkaviikko eli hoitokukat tulevat ja ne pitäisi saada maahankin vielä viikon aikana... Urakkaa riittää, mutta eiköhän me selvitä tänäkin vuonna siitä urakasta!
        Viikonlopun työkeikka oli loppupuolelta aika vaikea, kun siunattavana oli lapsi. Kuusi vuotta on liian lyhyt elämä ihmiselle. Minulla kesti tunteet kurissa aina siihen asti kun hautauksen jälkeen olin laittamassa kappelia kuntoon ja sammuttelin kynttilöitä ja valoja, niin kanttori tuli kysymään, miten jaksan... Itku tuli. Kai se sitä vähän odottelikin, kun on huomannut miten herkkä ja pehmoinen luonne minä olen. Pappikin oli ensimmäisessä lapsen siunauksessa ja aika palasina hänkin, tunsi itsensä riittämättömäksi, mutta sanoin, että niin se tulee tuntemaan jokaisen lapsen hautauksen kanssa. Ei se siitä muutu vaikka miten valmistautuisi... Tiukille se minullekin otti, vaikka tätä rumbaa on jo kohta 4 vuotta tehnyt... Ei tässä voi mihinkään omaa itseään kadottaa, vaikka välillä haluaisikin.

Kävin iltalenkillä tänään ja huomasin kyllä, että kroppa on vähän uupunut. Jalat toimivat suhteellisen hyvin, mutta askel oli jotenkin kuin liisterissä olisi juossut. Ei ollut rentoutta ja lihakset ja jänteet olivat huoltoa vajaa. Mietin eilen että milloinhan viimeksi olen pitänyt kintuistani huolta...? On ainakin kuukausi... Hohhoijaa!
      Sadeviikko edessä ja kylmä viikko myös.
      Katsotaan millä mielellä viedään tulevat päivät läpi, kun ne aurinkoiset aamut pistivät koneet hyrräilemään jo heti aamusta. Nyt vaan tekisi mieli tehdä kaakaota ja käpertyä viltin alle kattomaan romanttisia elokuvia ♥
       Ehkä sitten toteutan tämän ensi perjantaina. Vapaapäivänäni ♥

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
perjantai 3.6
218. juoksupäivä (78vko)
- 1384, 9
- 4.4 km kemikaaliolaitos-lenkki (22min)
- hikinen lenkki, oli niin kuuma keli juosta
- jalat väsähtivät jo melkein alussa ja muutenkin oli vähän nahkea juoksu
- hyvää kuitenkin teki mielelle ja keholle, vaikka kumpikaan ei niin ajatellutkaan juoksun aikana
- ryhti pysyi suht hyvin ja askeleet olivat ojennuksessa
- +27, ukkosen haudetta, kuuma ja hikinen keli

sunnuntai 5.6
219. juoksupäivä (78 vkoa täynnä)
- 1392, 1 km
- 7.2 km kylälenkki (45min)
- ajallisestikin näkee, että vähän hidas lenkki.
- Jalat eivät oikein olleet iskussa, vaikka suurta väsymystäkään ei tullut, ei vain kulkenut
- ryhtikin lösähti jaloissa ja pitää taas etsiä aikaa lihaskunnolle ja LIHASHUOLLOLLE!
- kylmä keli juosta, tuuli kylmästi ja mittarikaan ei näyttänyt kuin +12 HRRRR!
- hyvää teki kuitenkin!