1. lomapäivä: tomaattitalo ja purupeti kukille.

Lomapäivässä parasta on ehdottomasti aamut ja se, että saa nukkua niin pitkään kuin unta riittää. Tänään sitä riitti melkein puoleen päivään asti. En ehtinyt vielä edes ulos kun puhelin soi ja pomo soitti. Naureskelin, että kovin olen tärkeä henkilö, kun yhtäkään päivää en voi poissa olla etteikö jotain ongelmaa tulisi. Tämä ongelma oli onneksi vielä pienimuotoinen.
        Ajattelin ensin, etten tee tänään mitään vaan pidän hemmottelupäivän ja nautiskelen olosta. Sitten tajusin, etten voisi nauttia olostani kun tietäisin, että pihalla seisoo hommat, joten tartuin toimeen ja tein koko alkukesän roikkuneet työt, jotta edes loppuloman saisin olla rennosti lötkö.

Ensimmäisenä urakkana oli tomaattien koti.
         Piti ensin tehdä vain yksinkertainen muovisuojus, mutta kun isä pääsi apuriksi niin siitähän tuli sitten niin hieno, että minun B-luokan taimet tuntuivat mitättömiltä asustelemaan tuonne.

Muovit kaikilla sivuilla (edessä nostettava muoviverho), kolme istutussäkkiä tomaateille ja takana äidiltä lainattu kukkaristikko, mihin saan tomaatin SUURET varret kiinni, sitten kun ne tukea kaipaavat.

Aika säälittävän kokoiset oli meikäläisen tomaatintaimet, kun ne vähän joutuivat kovia kokemaan tuossa kesäkuun vaihteessa. Jospa ne virkistyisivät kun pääsivät vähän suurempiin multiin. Tulipa tässä justiinsa mieleen, että unohdin tehdä kahteen säkkiin viillot pohjiin, mistä liikavesi pääsee pois... Noh, pitää joku kerta viillellä vähän reikiä pohjaan.
       Aika hieno minun mielestäni, kun piti vähän omasta päästä soveltaa. Netistä yritin vähän inspiraatiota etsiä, mutta ei siellä kamalan montaa kuvaa ollut omin käsin tehdyistä hökötyksistä, kasvihuoneviritelmistä oli sitten senkin edestä!
       Toinen homma oli sitten kivikkokukkapenkkien raivaus.
        Niitä oli yhteensä kolme ja kyllä sai niidenkin kanssa ihan oikeasti taas tehdä töitä. Näpit on ihan kipeinä kitkemisestä. Yritin auttaa itseäni ja levittelin juurille purua, kun sitä tässä huushollissa riittää, kun koko ajan tehdään puutöitä tai sahataan lautoja yms. En tiedä onko se pitemmän päälle hyvä ratkaisu katteeksi, mutta kun ei ollut ruohojätettäkään niin paljoa.

Tänään oli myös hauska episodi postin kanssa, kun iltapäivästä soitti eräs nainen ja sanoi, että minun postini oli mennyt hänen laatikkoonsa. Nyt ei puhuta edes lähinaapurista vaan noin 10 km päässä olevasta emännästä... Hain postini ja vein emännälle vaivanpalkaksi kahvipaketin. Ajattelin kun kotiin ajelin, että kyllä tämä postijuttu menee vain mahdottomammaksi. Meidän heittolaatikko näytti ongelmansa tänä aamuna, kun lehti oli ihan märkä. Oikein innolla odotan talviaamuja kun aura on vetässyt laatikon täyteen lunta ja lehti jossain siellä alla... Sitä odotellessa.
          Meidän mummo on vähän huonossa kunnossa ja oikein sydäntä koski, kun äiti tuli sairaalasta ja itki sitä, miten surkeaa oli katsoa, kun oma äiti oli mieli maassa sairaalassa olosta. Enkä osannut oikein mitään sanoa. Yrittävät saada mummoa vähän lähemmäs omaa kotia, mutta katsotaan nyt onnistuuko se. Ei mummo kuitenkaan enää kotiin pääse ja hoitokin on vain kipujen hoitoa, mutta lähemäpänä kotia ja pienemmissä nurkissa hoitokin olisi kai vähän erilaista. Suuren sairaalan miljöössä ei oikein viihdy kukaan... Ajattelin kirjoittaa mummolle kirjeen. Sellaisen, minkä avulla se pääsisi edes hetkeksi pois kipuja ja sitä sairaalassa makaamista. Kirjoittaisin hyvistä asioista. Äiti tosin sanoi, ettei mummo jaksa kamalasti enää lukea, mutta lukee sitten vaikka vähän kerrassaan.. Harmittaa. Äidin, mummon ja kaikkien puolesta.
        Miksi ihmisen kuoleman pitää olla niin vaikea, epäreilu ja kivulias? Miksei ihmistä voisi palkita helpolla ja hyvällä kuolemalla? Eikö elämän vastoinkäymiset riittäisi ja kuolema edes antaisi armoa? Tällaisina hetkinä sitä oikeasti ajattelee, että onkohan täällä meillä mitään suurempaa ja parempaa, joka odottaa sitten meitä kun aika on täysi. Välillä tuntuu, ettei ole.

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
221. juoksupäivä (79 vko)
- 1403, 3 km
- 7.2 km kylälenkki (42 min)
- vähän huonolla ruualla lähdin iltalenkille ja vaikka juoksu sujui suht hyvin, ilman suurempaa ongelmaa niin ei se ihan niin lennokasta ollut kuin joskus
- ryhti lösähti jälleen istuvaksi ja jaloissa tuntui ettei ihan mennyt niin jouhevasti eteenpäin kuin olisi luullut
- hengitys ok, askeleetkin töksähtelivät eivätkä niin hyvin rullanneet kuin joskus, kai sekin vähän vei energiaa
- keli oli kylmä ja tuulinen, +11
- kaikin puolin teki kuitenkin hyvää juoksennella.