Taas on yö!
Voisin huolia iltaani noin viisi tuntia lisää. Jos jollakulla siellä puolen ruutua roikkuu viisi ylimääräistä tuntia tyhjän panttina, niin tänne päin vain lähetystä. Kelpaisi.
Omituinen päivä - tämäkin. Mistähän se johtuu, että näitä omituisia päiviä alkaa olla enemmän kuin tavallisia päiviä. Olen kohta tehnyt kolme kuukautta ulkotöitä, jos sillä sattuisi olemaan jonkinmoista vaikutusta. Auringonpistos tai happimyrkytys? Tänään vain päivä tuntui viruvan kuin kumiletku auringonpaisteessa. Hommaa oli koko ajan kädet täynnä eikä semmoista peukalonpyöritys aikaa ollut, mutta silti tuntui, että päivä oli kilometrien mittainen. Ja ilmasto samoiten. Hautova ja seisova ilma, hiki ei tullut edes ihohuokosista ulos kun ilmankosteus oli sama kehon ulko- ja sisäpuolella.
Tehtiin Annin kanssa käytäviä. Kanttailtiin reunoja ja siistittiin vähän muutenkin. Saatiin koneitakin lainaan, mutta ei oikein nähty niitä toimiviksi joten palattiin perinteisiin tekotapoihin. Yllättävää sinänsä, sillä minä olen aikalailla konenainen ja tykkään koneiden kanssa tehdä. Tänään vain tuntui, että käsillä olleet koneet eivät vain olleet tarpeeksi "auttavaisia"... Enemmän hidasti kuin hyödytti.
Sain olla illan ihan yksin kotona. Pari tuntia yksinäisyyden kallisarvoisia tunteja meni nukkumiseen. Nukahdin sohvalle ruuan jälkeen ja sitten olikin jo kiire saunan lämmitykseen ja lenkille. Onneksi kesäilta on pitkä (ainakin sen pitäisi olla...). Naapurit vaihtoivat lehmät uudelle pellolle ja mullikat kirmasivat kuin olisivat päässeet parempaankin paikkaan eikä vain viereiselle laitumelle. Hassut!
Lenkki sujui ihan hyvin. Vähän virahti liian myöhäiseksi niin ei enää ruoka antanut energiaa, mutta selvisin nyt kuitenkin ja pääsin hikisenä sitten vielä uimaan. Kylmää vettä, mutta ihanaa!
Polskin ihan vähän aikaa ja purin työpäivää päästä pois. Auttaa muuten aika hyvin lenkin jälkeen kun pää on jo melkein putsattu turhasta stressistä niin sitten vielä rantaan ja uimaan niin takuulla ei ole iltasella murheita päänupin sisälle. Ikävä tietysti Omaa Kultaa, mutta muut surut ja mietteet jäivät kyllä rantsuun ja lenkkikengän alle ♥
Vitsit mie tykkään tästä kesästä! Oikeesti ihanaa! ♥
Tänään mietin saunan pukkarissa, että voi kun saisi nämä fiilikset ja tunnelmat pulloon että voisi talvella palata näihin kesätunnelmiin, kun ulkona on pimeää, kylmää ja mustaa... Nyt ei tunnu saavan auringosta, hiekasta, lämmöstä, uimisesta ja fiilistelystä tarpeekseen! Ehkä se onnellisuus, mitä mie nyt tällä hetkellä tunnen, heijastuu kaikkeen, sillä todella hyvältä tuntuu teenpä mitä hyvänsä!
Pelottaa vaan, että tämä onni ei voi kauan kestää, että kohta tietysti nämä pilvilinnat tulevat ryminällä alas... Miksi ihminen aina ajattelee että käy jotain, juuri silloin kun on kaikista onnellisin?
Ihanan saunan jälkeen tein iltapalaa ja laitoin O.C:n dvd:n pyörimään. Oli taas semmonen olo, että teki mieli katsoa vähän nuoruusvuosien teinisarjaa. Hirveen kauan senkin sarjan tekemisestä...
Loppuilta menikin sitten Oman Miehen kanssa puhelimessa. Vaihdettiin taas päivän ajatuksia ja kuulumisia ja suunniteltiin huomista päivää. Ollaan menossa pelaamaan kolmestaan jalista ja syömään roskaruokaa ja uimaan. Jossain kansainvälisellä torillakin kuulemma piipahdetaan. Katsotaan nyt mitä illassa ehtii... Ikävä on ainakin kova.
Nyt pitää mennä nukkumaan. Kello taas ihan mahdottomia!
JUOKSUPÄIVÄKIRJA
228. juoksupäivä (81 vko)
- 1445, 7 km
- 7.2 km kylälenkki (40 min)
- juoksu kulki suhteellisen hyvin, ei pahempaa ongelmaa
- jalat väsähtivät lopussa ja tuntui, ettei energiaa oikein riittänyt ihan loppuun asti. Vähän ehkä lenkin virahtaminenkin johtui, ettei ruoka energiat ihan riittäneet.
- hengitys ja askeleet kuitenkin olivat kunnossa
- +22 aurinkoinen ilta, hiostava ja vähän hautova ja seisova ilma, vähän tuskallinen keli juosta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti