En ole aamuihmisiä. En tiedä olenko iltaihmisiäkään enää nykyään, kun sippaan kun vähän vaakatasoa yritän, mutta aamuihmisiä en ainakaan ole.
Paitsi tänä aamuna.
Oikein hymyilytti hölmösti, kun aamu oli niin kaunis. Hiljainen ja aurinkoinen ja juuri sellainen kesäaamu, joista kirjoitetaan runoja. Aikaiset aamut ovat vähän vaikeita, mutta varsinkin kesällä ne antavat myös paljon ennenkokemattomia hetkiä. Aamuhymyjä ♥
Torppa on kuin toisen maailmansodan jäljiltä, mutta olen melkein ylpeä, miten tyynenä olen pysynyt. Noh, ehkä se on ollut tätä uupumustakin, ettei jaksa kaikesta äristä, vaikka ärisyttäisikin. Tänäänkin ajoin nurmikkoa yhdeksään ja vielä jäi huomisellekin ajamista. En vain jaksanut enempää...
Kävin iltauinnilla ja rannassa oli keltainen lelluva lautta siitepölyä. Oikein sellainen parin metrin lautta rannassa koko pituudeltaan. Eipä tuo minua estänyt. Kahlasin lautan läpi ja pulahdin uimaan. Vesi oli jo uintikelpoista ja nautiskelin viileydestä, lokkien huudoista ja järven liplatuksesta ja tyhjensin päätä samalla. Nyt sitten tuli väsy kerralla, kun otin vähän iltapalaa. Eilen nukahdin sängylle poikittain, katsotaan mihin asti tänäiltana kerkeän...
P.S. Ja helteet jatkuvat. Tänään ja eilen on mittariin paukahtanut hellelukemat +27 astetta. Aivan mahtavat kelit ja olen saanut jo väriä käsivarsiin ja poskipäihin ♥ Olen imenyt aurinkoenergiaa näinä päivinä joka solulla ja yrittänyt nauttia ja nauttia ja nauttia, sillä säätiedotukset lupailevat ensi viikolle viileää ja sateista...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti