Ystävyydellä

MUISK!

IHANAA YSTÄVÄNPÄIVÄN ILTAA!

Nukuin kuin talviunilla oleva nalle. Pitkään ja sikeästi. Teki hyvää.
        Aamusta asti pyrytti lunta vaakatasossa. Olin ajatellut, että menisin tänään oikein pitkälle kävelylle ja kattoisin samalla sen tulevan 15km lenkin, jonka aion ennen kesää juosta... Lumipyry esti osaltaan retken ja toisaalta huomasin taas itsessänikin sitä "ylikuormitusta" liikunnan suhteen. Sillo on hyvä päivä pitää löhö-päivä kun tuntuu, että on pakko mennä lenkille tai kävelylle. Ei siis tee mieli vaan on PAKKO. Silloin on aika vetää henkeä - ainakin miun. Liikkumisesta ei saa tulla semmosta, että on pakko lähteä vaan että lähtee, koska se tuntuu hyvältä ja hauskalta.
         Eli tänään vietin pelkän löhöpäivän ja katsoin kun lunta tuprutti. Huomennakin taitaa tulla vielä lunta, joten lumitöitä riittänee, mutta onneksi tuo on vielä melko märkää niin painuu kasaan. Ei tule hurjia nietoksia. Vielä...
         Siitä omasta ystävänpäivälahjasta ... ♥
         Tadaa!

Kävin lauantaina töitten jälkeen ostamassa Jojo Moyesin uusimman kirjan, jota olen odottanut jo monta kuukautta. Onneksi nyt lukemisen alla oleva kirja on sen verran lopussa, että kohta pääsee tämän kimppuun. Aika jännä, miten ihan vahinko-ostoksesta seuraa jotain näin hyvää. Jojo Moyesin Kerro minulle jotain hyvää-kirja oli nimittäin juuri sellainen otanpa-tuon-tuosta-ihan-vaan-ohimennen-ostos. Ja se on kyllä semmoinen kirja, etten uskalla sitä ihan heti uudestaan lukea... sen verran kauan ajatukset olivat sekaisin. Ihana kirja, ihana tarina. Toivottavasti siitä tehty leffa tulisi myös meidän teattereihin.
          Hyvistä tarinoista tuli mieleen.
          Ystäväni on menossa kesällä naimisiin ja kuulin siitä viime viikolla, kun hän soitti. Tänään kävi sitten ystäväni äiti ihan vaan piipahtamassa ja sanoi, että ei ole meinannut jaksaa pitää asiaa salassa... Hmm. Mietin siinä, että miksi? Miksi sellaista asiaa pitääkään pitää salassa kuin naimisiin menoa? Hienoa ja ihanaa asiaa! En ole koskaan tajunnut sitä, että hyviä asioita pantataan viimeiseen asti. Niitä on kuitenkin niin harvoin kerrottavaksi.
          Kai jokaisella on syynsä.
          Löhöpäivä väsyttää... kummallista kyllä. Joten taidan kääriytyä peittoon heti kun olen ensin käynyt tarkastamassa lumitilanteen ulkona pienen kävelylenkin muodossa. Pitää saada pää ajatuksista tyhjäksi.
         Öitä ystävät!