Tänään oli juuri tällainen aamu. Kello herätti aikaisemmin kuin mitä lauantaisin olisi lupa. On ikävä nousta sillä fiiliksellä, ettei ole mitään fiilistä. Minulla oli tänään ruokakurssi naudan lihasta ja tunnin ajomatkaan ja aamutoimiin oli varattava aikaa sen verran, että aamuherätys oli aikaisessa... Rehellisesti sanoen ei olisi jaksanut lähteä...
En tiedä johtuiko huonosta ja väärällä jalalla noustusta aamusta, mutta kun ajeltiin naapurin emännän kanssa näillä meidän pöpperöisillä teillä, niin sain koko ajan kuulla miten ARKA kuski olen, kuinka HILJAA ajan ja miten VÄÄRIN jarrutan mutkissa! En puolustellut ajoani enkä kommentoinut vihjauksia vaan ajoin kuin uhallani juuri sellaista vauhtia kuin halusin. Olen ajanut näillä teillä koko 13 vuoden ajourani aikana kesästä talveen, joten tiet ovat tutut, mutta en silti aja 80 näissä mutkissa ja näillä keleillä, koska en halua. Tämä ei ollut ensimmäinen (eikä viimenen!) kerta kun kuulen asiasta kyseiseltä emännältä, mutta se ärsyttää joka kerta enemmän. Tarjouduin kuskiksi ja maksoin siitä sitten sillä, että kuuntelin tätä nurinaa koko matkan.
Kurssilla oli 14 "oppilasta" ja joukkoon eksynyt kaksi miestäkin. Käytiin naudasta osat läpi ja mitä mistäkin osasta voi tehdä ennen kuin luettiin päivän reseptit läpi ja ryhdyttiin vääntämään pareittain ruokia. Huonointa kurssissa oli se, että kun yksi pari aina teki yhden ruuan niin muista resepteistä ei jäänyt mitään hajua... vain oman reseptin osaisi tehdä uudelleen.
Ja odotin semmoisia helppoja ja nopeita liharuokia tai vaikka edes esim. wieninleikkeen tai lehtipihvien tekoa, mutta tehtiin kaikenlaisia kummallisuuksia. Patoja ja liharullia. Tarjolla oli jopa raakaa lihaa, jota en ennakkoluuloisena edes maistanut... Savustuspussia voisi joskus kokeilla, kun siinä tuli koko ruoka kerralla kasvislohkojen kera, mutta oikeastaan muista ruuista ei jäänyt semmoista oloa, että tuota kokeilen heti seuraavaksi... Ehkä minä olen jämähtänyt ruuanlaittaja, joka tykkää tehdä niitä ruokia, joita tykkään syödä. Viisasta minun mielestäni, tylsää ehkä jonkun muun mielestä.
Kotimatkalla ei puhuttu sitten enää minun ajonopeudestani vaan siitä miten nykyihmisillä tuntuu olevan kamala kiire ruuanlaiton kanssa ja se kiire on yleensä oma tekemä... Olin nimittäin erehtynyt kommentoimaan kurssia sen suhteen, etten oikein saanut sellaista reseptiä, jonka voisi nopeasti tehdä vaikka lenkki- tai työpäivän jälkeen ja se olisi puolessa tunnissa syömäkelpoista. Ystäväni sanoi, että voihan sitä ruokaa tehdä edellisenä päivänä tai laittaa hautumaan jo aikaisemmin. En jaksanut taas perustella omaa näkemystäni vaan keskityin ajamaan ja annoin emännän puolustella naudan lihan erinomaisuuden.
Yhteenvetona vähän turha reissu. Valitettavasti.
Kummini olivat kylässä, porukat olivat kutsuneet heidät päiväkahveille ja muutaman sanan ehdin vaihtaa ennen kuin lähtivät. Vatsa oli kamalan tuntuinen, täynnä liharuokia, joten vähän aikaa sulattelin ennen kuin lähdin lenkille. Ehti ilta hämärtyä pimeydeksi ennen kuin pääsin lenkkipolulle.
Lenkki sujui tällä kertaa oikein hyvin. En tiedä oliko se täydellisen lihapitoisen aterian ansiota vai mitä, mutta viiden kilsan lenkki meni ennätysaikaan! Tuntui hyvältä, että juoksu sittenkin kulki enkä olekaan ehkä tuomittu jäämään sairauden runtelemaksi juoksijaksi, jonka keuhkoissa ei riitä happi... Siltä se nimittäin tuntui viimeisinä juoksukertoina. Kylmä tuuli puski vastaan mennen tullen ja tiellä piti hakea vähän pitävämpää alustaa, mutta muuten juoksu oli nautittavaa ja kivaa.
Vaikka viikon paras päivä on ehdottomasti perjantai ja siinäkin perjantai-ilta jos tarkkoja ollaan, niin ei lauantai-illassakaan mitään vikaa ole (vaikka ei lotossa jättipottia tullut tälläkään kertaa...). Kunhan vaan saa olla möllötellä ihan rauhassa. Huomaan, että tämäkin talvi on erakoittanut minua ihan samalla tavalla kuin ennenkin, vaikka töitä on ollutkin kohtuullisesti ja ihmisiä on ollut pakko nähdä ja niiden kanssa toimeen tulla työmaalla ja muutenkin. Olen kai entisessä elämässäni ollut erakkorapu...
 |
| Ja taas Jack kuoli Titanicin upotessa... tälläkin kertaa. |
JUOKSUPÄIVÄKIRJA
171. juoksupäivä (61 vkoa täynnä)
- 1085,2 km
- 5km mini-kylälenkki (28min!!!!)
- juoksu tuntui hyvältä sekä jaloissa että hengityksen puoleen, ahdistavaa tai maitohapotusta ei tullut tällä kertaa kun matka pysyi viidessä kilsassa
- ryhti ja askeleet kestivät kasassa ja kai keskivartaloharjoitukset alkavat tuottaa tulosta parempana lihashallintana, jäinen tie teki vain askeleista vähän varovaisia ja juoksu kävi eri lihaksiin
- keli oli muuten hyvä, -6 pakkasta, kylmä tuuli ja liukas, pöpperöinen tie
- hyvältä tuntui pitkästä aikaan juoksu! ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti