Kevätmieli vangittuna luminietoksiin

Oli taas tänään kamala ikävä koiraa. Joka päivä edelleenkin huomaan sen puuttumisen ihan arkisissa touhuissa, mutta toisinaan se ikävä pomppaa sen sietorajan yli, jonka kanssa on jotenkin oppinut elämään. Tänään tuli taas semmonen olo, että olisi tehnyt hyvää päästä halaamaan pehmeää koiraa oikein kunnolla..
          Satoi taas tänään lunta. Ei paljoa, mutta sen verran, että hiutaleita tippui. Aamupäivästä mittari näytti sen verran plussaa, että katto tyhjeni rymisten ja lumivallit kasvoivat räystäiden alla. Hyvä kun tulevat alas ettei jää painavaksi kuormaksi. Sen verran olen kattoa puhdistellut lumikinoksista äidin ja isän katolla, että tiedän, että lumitöitä on mukavampi tehdä maan tasolla!

Kävin tänään lenkillä. Ajattelin lähtiessäni, että jos juoksisi tänään sen 10km sitten. Alkumatkasta kuitenkin ajattelin, että noinkohan selviän edes sitä viittä kilsaa kun tie oli taas ärsyttävässä kunnossa. Autot olivat ajaneet raiteet sileäksi ja kiiltävän liukkaiksi, joten siinä ei voinut edes haaveilla juoksemisesta. Tien reunassa oli sitten koskematonta lunta, jonka kaiken järjen mukaan olisi pitänyt olla nuoskaista, kun mittarikin näytti plussaa, mutta ei. Jalka lipsui ja askel ei taas vienyt mihinkään, energiaa meni "sutimiseen" ja turhautumiseen, mutta sitten huomasin yks kaks, että olin jo juossut kuusi kilsaa ja vain neljä oli jäljellä siitä kympistä. Ja niin sitä sitten juostiin se kymppi tänään, kaikesta kelin tuomasta haasteesta huolimatta!
         Olin ylpeä itsestäni, vaikka kymmenen kilsaa ei nyt mikään maratooni olekaan, mutta tänään se tuntui siltä. Tässä lajissa, juoksussa siis, on kyllä hienointa itsensä voittaminen joka kerta. Vaikka ei aina mitään viikon tai kuukauden ennätysmatkaa juoksisikaan, niin joka kerta sitä kuitenkin tappelee itsensä kanssa. Jokainen ylämäki tai juostu uusi kilometri, ne on voittoja itsestä ja mikään ei paremmalta voitolta tunnu!
          Juoksun jälkeen seisoin lämpimässä suihkussa ja nautiskelin olotilasta, joka todella oli tällä kertaa erityisen euforinen ♥ Parasta mitä liikunta voi antaa! Hyvä olo ja ilo!

Piti vähän siivoilla tänään jo, kun olen huomenna pienellä työkeikalla. Sitten olisi viikonloppu vapaa. Pitkästä aikaan. Nappasin netistä eilen muutaman 30 päivän treenihaasteen, jaloille, takamukselle ja vatsalle. En tiedä onko niistä mihinkään tai tepsiikö ne sen paremmin, mutta teen niitä omien lihaskuntotreenien kanssa. Katsotaan kuukauden päästä onko juoksujalat ja keskivartalo paremmassa vai pahemmassa kunnossa.
          Yritän nyt kuitenkin vähän kehittää juoksulihaksia paremmiksi ennen kesää, niin sitten saa kokeilla vähän paremmin sitä nopeuden kasvattamistakin. Kunhan nyt tulisi ne sulat kelit ja tiet kuivuisivat hyväksi.
          Ajattelin tänään, että pitkästä pitkästä aikaan näen taas niitä haaveita ja unelmia, joita en ole jaksanut tai uskaltanut ajatella. Haaveilen jälleen omasta perheestä, miehestä ja lapsesta ( tai lapsista), mutta erityisesti nautin tästä hetkestä aivan älyttömästi! Olen rakastunut ja minulla on joku, jonka kanssa on hyvä olla ♥ Olen onnellinen. Tästähän minä olen haaveillut koko elämäni. Tästä tunteesta, joka minulla juuri nyt on. Tietysti tähän liittyy menettämisen pelko ja kaikki se, mitä ei uskalla edes ajatella, mutta jotenkin tuntuu vaan viimein, että olen uskaltanut hypätä elämän kyytiin ja annan hetkeksi vastavirtaan uimisen olla ja puolustusrintaman murtua.
           Kevätmieltä rinnassa. Kevät, tule jo!


JUOKSUPÄIVÄKIRJA
179. juoksupäivä (64 vko)
- 1147, 4km
- 10 km suotielenkki (65min)
- juoksu tuntui oikeastaan koko matkan ihan hyvältä, ei voi sanoa helpolta, mutta ei raskaaltakaan. Tasaisen haastavaa, keli antoi osan vastuksesta pöpperöisenä ja liukkaana
- hengitys oli rauhallista, ylämäissä hengästyn edelleen enemmän
- askel piti pitää lyhyenä, ettei tarvinnut koko ajan sutia ja ettei kummalliset lihakset kipeytyisi jälleen, lyhyestä askeleesta huolimatta askel vähän lipsui ja energiaa kului ihan turhaa
- ryhti pysyi hyvänä koko matkan ja olen vain onnellinen jos keskivartalo alkaa "tiivistyä" paketiksi
- +2 ja pilvinen keli. Vähän tuuli. pöpperöinen tien reuna ja liukas muu osa tiestä. Ei oikein hyvää juoksukohtaa löytynyt
- ylpeä olen kympistä taas ja olokin oli sen mukainen! JEE!