Ostetaan uudet aivot.

Aivot ovat olleet tänään lomalla. Toivottavasti jossain lämpimässä, etelän lomalla, rannalla kookosmukin kanssa. Ei ole oikein ajatus liikkunut tänään mihinkään päin... Jumittaa - ja pahasti!
       Tänään satoi vielä pakkaslunta entisten päälle, en jaksanut sentin tai parin takia ajella traktorilla, joten se homma on sitten edessä huomenna. Lehdessä oli tänään, että Suomen kamaralla oli nähty jo ensimmäinen töyhtöhyyppä. Poloinen! Mikähän sen sai tulemaan Suomeen melkein kuukautta aikaisemmin kuin normaalisti... Alkoikohan sitä etelässä jo tympäisemään? Luulisi tympäisevän nyt vielä enemmän kun lensi tänne asti ja pääsi seisomaan hankeen... Minä aion ottaa kaikki hyypät, västäräkit ja pääskyset kattoni alle suojaan, jos erehtyvät näille hangille. Joutsenille voin tehdä pedin vintille, ei taloni katto ihan rajaton ole kuitenkaan.

Oli taas semmoinen päivä, että lenkille lähtö teetti taas töitä. Piti potkia itseään takamukselle ja sanoa, että kunhan nyt jaksaa juosta vielä muutaman viikon näissä talvikeleissä niin sitten alkaa helpottamaan... Ei se kamalasti lohduttanut, mutta pääsin kuitenkin lenkille (itsensä huijaamisesta on tulossa uusi taitolajini...).
          Hyvin sujui lenkki ja olin ensin ajatellut, että juoksen sen mikä tuntuu hyvältä, mutta sitten kun sitä lähti juoksemaan niin mikään "kevyt reissu" ei sitten enää tullutkaan kysymykseen. Juoksin 9km puristuksen ja ajattelin koko matkan sitä fiilistä kun kesällä juoksisin ekaa kertaa 15km matkan yhtä kyytiä. Nyt se tuntuu vielä melko pitkältä haaveelta, mutta pikku hiljaa...
         Ruoka maistui lenkin jälkeen ja olo oli taas todella hyvä, kun oli vähän itseään vastaan tapellu ja rehkinyt. Kun en jaksa kuitenkaan huomenna mihinkään kauppaan lähteä niin piipahdin kauppareissulla vielä ennen iltaa ja sinne meni taas pieni omaisuus. Katsoin autossa kauppalistaa eikä siellä nyt mitään kamalan suuria heräteostoja tai ns. tarpeettomia ostoksia ollut, mutta niin sitä vaan taas hurahti pitkä penni... Ohhoh!

Olen tänään ajatellut, että rakastuminen oikeastaan pilaa yksinäisyyden kokonaan. Ennen osasin olla yksin ilman sen suurempaa ongelmaa. Tietysti joskus tuntui vähän yksinäiseltä, mutta siihenkin tottui.
         Nyt tuntuu, että yksin oleminen on kuin happisäiliö, mistä riittää vain tietylle ajalle ilmaa ja sitten alkaa ahdistamaan. Ikävä iskee heti kun toisesta eroaa ja roikkuu kuin tonnin punnus lahkeissa. Toista ajattelee koko ajan ja silloinkin, vaikka toinen olisi sentin päässä. Ja olen semmoinen huolehtija. Mies pitäisi paketoida untuvatyynyihin enkä sittenkään olisi tyytyväinen vaan miettisin mihin se itsensä saa osumaan tai satuttaa muuten...
         Käyttöohjeet olisivat ihan kivat.
         Tosin, käyttöohjeethan ovat vain hölmöille...


JUOKSUPÄIVÄKIRJA
178. juoksupäivä (64vko alkaa)
- 1137,4 km
- 9km kylälenkki ja vähän toista (55min!!!!)
- juoksu meni sujuvasti alusta lähtien ja yritin pitää vauhdin tasaisena
- tappava ylämäki on edelleen vähän hankala, mutta odotan nyt sellaista keliä, että tossu pitää kunnolla ja katson sitten onko vika tiessä vai minussa
- hengitys muuten ok, rauhallinen ja hyvä
- ryhti parempi, kai tuo keskivartalo alkaa parantua
- aamulla oli oikea nilkka vähän kummallinen, ei kipeä, mutta kuitenkin semmoinen joka askeleissa tuntui. Vetristyi aamun jälkeen ja juoksussa ei tuntunut, mutta nyt taas illalla on pitänyt vähän pyöritellä. Samoin alaselkä. Teen vatsalihaksia väärin kun alaselkään ottaa... teen selällä kun vatsalihakset ei riitä...
- keli oli ihan kiva, -1 ja puolipilvinen, vähän hipsi lunta ja välillä tuuli kylmästi, suht hyvät tiet