Stressipeikko hipsuttelee ajatuksiin...

Viimeisiä tämän vuoden päiviä viedään ja joulu alkaa olla ohitse.
      Minun jouluni ei ihan sillä tavalla mennyt kuin olin ajatellut, sillä olin joulupäivänä jonkinmoisen mahapöpön vallassa ja tässä sitä vielä vähän toipilaana ollaan. Jouluruoka ei ihan mahdottomasti nyt tänä jouluna maistunut, kun elettiin riisillä ja muulla helposti sulavalla ruualla nämä joulun lisäpäivät.
      Ajattelin joulupäivänä kun maha oli oikein pahan tuntuinen ja olo oli vetelä ja väsynyt, että millaista olisi, jos vatsa olisi oikein rautainen, kestäisi mitä vain!? Sitä en varmasti tule koskaan tietämään...
      Eilen kävin sitten kävelemässä vähän metsässä, kun paistoi pitkästä aikaa AURINKO. Lehdessä luki tänään että eilinen aurinkoinen päivä oli ainut joulukuussa... noh, 19.päivä taisi pilkahtaa muutaman minuutin... Ei kovin aurinkoista talvea siis vietetä.

Metsäretki teki hyvää. Sain vähän liikuntaa tautini jälkeen ja ajatukset saivat vähän happea. Olen nimittäin ajatellut tulevaa koulun alkua vähän liiankin paljon. Stressaan sitä, että taas pitää aloittaa joku homma täysin alusta! Niin mielelläni olisin jo siinä vaiheessa, että saisin tehdä rakastamaani työtä, ihan tavallista arkea vettää surujen ja ilojen kera. Eikä tämmöistä. Koko ajan muuttuu tulevaisuus ja paiskotaan vaan ovia kiinni ja minä tempoilen uusia auki. En ole ollenkaan luotu aloittamaan jatkuvasti alusta...
        Tiedän, että vuosi on todella lyhyt aika ja saan varmasti paljon uutta ja ihmeellistä koulun mukana taas elämääni, mutta en enää jaksaisi vaan tehdä tätä ajatustyötä. Tätä huolta ja murhetta siitä, että onko minusta tähän...

Siirsin tänään nimppareita ja synttäreitä uuteen kalenteriin ja huomasin ajattelevani kun kirjoitin isän synttäreitä, nimppareita ja isänpäivää kalenteriin, että onkohan minulla vielä isää tuolloin ja miltä mahtaa tuntua jos ei olekaan ja olen jo laittanut kalenteriin kaikki päivät?
      Ihan kamalia ajatuksia!
      Laitan sen energiavajeen piikkiin, joka minulla on nyt ollut vatsapöpödieetin aikana päällä. En voi oikeasti lähteä uuteen vuoteen tällaisilla aatoksilla. Enhän?
      Joulun aikana huomasin, että vaikka ollaan Miehenmurrikan kanssa erakoiduttu tänä vuonna niin ensi vuonna pitäisi olla enemmän yhteydessä muuhun maailmaan, ystäviin. Oli mukava nähdä ystäviä kun vein niille joulukukat ja huomasin, miten se piristi mieltäkin, ei vain sydäntä. Mikä siinä sitten kuitenkin on, ettei tule lähdettyä kylään tai pyydettyä kylään ikinä ketään? Laiskuus ja saamattomuus? Vai se, ettei todella ole mitään hyvää kerrottavaa omista kuulumisistaan?
      Tuskin kukaan haluaisi kuulla, että olen huolissani isästä tai stressaan koulua. Kuulumisia pitäisi olla 3:1 eli kolme hyvää ja yksi huono. Sillälailla jaksaa toiset kuunnella kuulumisia paremmin...
       Hyvää minun kuulumisissa on Miehenmurrikan kanssa vietetty aika, mutta ei sitäkään muut tajua. Siksi kai ollaan Miehenmurrikan kanssa oltu kahdestaan tämä vuosi, kun tajuamme molemmat miten mukavaa toisen kanssa on ♥

Tänään heitin jouluruuat pois. Löysin pakkasesta hirven jauhelihaa ja tein makaroonilaatikkoa. Teki hyvää syödä jotain "normaalia ruokaa" kaiken jouluruuan ja vatsataudin jälkeen. Huomenna pitää sitten käydä ostamassa hedelmiä ja kevyttä ruokaa alkuvuoteen. Miehenmurrikkakin sanoi, että ei oikein uppoa mikään mikä edes alkaa j-kirjaimella....
       Sain siskolta satokausikalenterin joululahjaksi. En ole vielä saanut sitä seinälle ripustettua, mutta aion siitä kyllä luntata mikä milloinkin on sesonkituote kaupan tuorehyllyllä. Jos vaikka oppisi jotain uutta. Nyt pitäisi jaksaa vääntää muutama postaus omille nettisivuillekin, jotta sitten olisi mitä postailla kun on koulussa eikä ehdi samalla tavalla asioista kirjoitella. Vähän kuin etukäteisesti.

Uiminen ja juokseminen ovat olleet molemmat taas katkolla. Juokseminen lähtikin todella hyvin liikkeelle joulun aikaan, mutta nyt kun tuli vatsapöpö seuraksi, piti jättää sekin hetkeksi taas narikkaan. Uiminen alkaa olla vaikeaa muuten. Jään ja kulkemisen takia. En pääse enää muulla kuin traktorilla rantaan!
      No kaupungissa voin käydä uimassa sitten kun koulu alkaa ja olen joka päivä siellä. Toivottavasti tämä talvi olisi tuon lumen kanssa vähän iisimpi kuin viime talvi, jotta ei olisi niin paljon touhua sitten kun koulusta pääsee kotiin... Pelkään vähän sitäkin. Siis että en pääse lumisina aamuina pois täältä maaseudulta kouluun ajoissa ja sitten sitä, että en ehdi kotona mitään tekemään, kun on lämmitys ja lumityöt. Stressaan siis ihan turhista jutuista - JA ETUKÄTEEN! Hölmöä...
      Eli vähän nyt taas stressipeikko nostaa päätään.
      Pitäisi muistaa hengitellä vaan... ♥

JUOKSUPÄIVÄKIRJA 
keskiviikko 25.12.2019
652. juoksupäivä (240 vko)
- 3873.6 km
- 5 km suopohjien lenkki (38 min)
- juoksu kulki hyvin, en pitänyt mitään huipputahtia, mutta oli mukava juosta
- askellus toimi hyvin ja tuntui, että jalat kuormittuivat vähemmän
- polvea ei koskenut, joka ihmetyttää minua edelleen. Ei siksi, että pitäisi koskea, vaan siksi, että mitä se sitten on, kun se ei koske juostessa
- mahan kunnosta huolimatta, energiaa riitti koko matkalle, jaksoin hyvin juosta
- ryhti kesti
- hartiat jumittivat
- +0, märkä, kostea ja ikävä keli
- nyt kun jouluhössä on takana niin voisi se kevät tulla ♥