Piparin tuoksua.... ♥

Ehdin aamusta innostua pakkaspäivästä ja auringosta, ja sulloin puita uuniin, että pääsisin äkkiä lumiseen maailmaan aurinkoa ihastelemaan, mutta en ehtinyt kuin ottaa aamupalan niin aurinko oli kadonnut pilviverhon taakse.
       Aika vähän tässä alkutalvesta on ollut aurinkoisia päiviä. Kohta ollaan kuin Englanti, että joko sataa tai on pilvistä aina... Kaipaisin semmoisia kirpeitä pakkaspäiviä auringon kera ♥ Talvipäiviä isolla T:llä!
       Neuloin sukkaa jälleen vähän niin kuin urakkahommana. Melkein minä yhden sukan olen valmiiksi saanutkin (jippii...), mutta kyllä minun neulominen aika hidasta on. Iltasella, ruuan jälkeen, levitin pöydälle sitten piparitalkoot. Taikina oli ostettu, en ole vielä oikein tuon piparkakkutaikinan teon saloihin syventynyt ja on ollut vaan helpompi ostaa se kaupasta. Äiti sentään tekee senkin itse ♥

Hyviä pipareita tuli ostotaikinastakin. Tein tänä vuonna kahdenlaisia: hirviä ja kukkia. Nämä ovat tämmöisiä pieniä, sillä itse ainakin olen sitä mieltä, että pieniä pipareita on mukavampi syödä kuin jauhaa jotain oman kokoista koko joulu! Nämä ovat tämmöisiä suupaloja ♥
      Miehenmurrikka tosin uhkasi syödä kaikki, mutta annoin luvan moiseen tuhotyöhön. Sitä vartenhan minä näitä joulupipareita väännän, että joku niitä söisi ja tulisi iloiseksi. Ainakin tekeminen teki minut onnelliseksi ♥ Katsoin jälleen, tapojeni mukaisesti, Taru Sormusten Herrasta - Kuninkaan paluun samalla kun tein pipareita.
     Ai, miksi juuri tuo leffa?
     Alun perin se taisi lähteä siitä, että se oli tuvan digiboksissa kovalevylle tallennettuna ja tarpeeksi pitkä, että ehdin piparit tehdä. Sitten siitä vaan tuli jotenkin tapa ja nyt se on jo perinne.

Tällä kertaa suuhun meni yllättävän vähän taikinaa... merkillistä sinänsä... mutta halusin tehdä pellilliset mahdollisimman täyteen ja saada mahdollisimman paljon tehtyä kahdesta levystä. Ihan mukavastihan niitä tulikin, viimeisestä pellistä paloi vähän kukkien terälehtiä, kun olivat vähän ohuempia jo kuin muut pellillä olevat, mutta muutoin piparit onnistuivat erinomaisesti!
        Tuvassa tuoksui pipari koko illan ♥
        Ihan parhaita tuoksuja koko joulussa. Toinen on kuusen tuoksu. Sitä odotellessa ♥
        Eilen puhuttiin kampaajan tuolissa kampaajani Annan kanssa siitä, että olenko jouluihminen. Anna kysyi sitä vähän tunnustellen, että teenkö joulua? Vastasin, että olen ihan mahdoton joulun kanssa! Lähtee homma ihan lumisesta lapasesta oitis siinä lokakuun lopussa! Anna naurahti ja sanoi, että ihanan virkistävää, kun nykyään kuulee paljon sitä ettei joulu voisi vähempää kiinnostaa.
       Jäin miettimään tuota.
       Ehkä se on enemmänkin sitä, ettei tämä nykyinen joulu oikein ole semmoista, joka innostaisi. Ihmiset juoksevat paikasta toiseen, milloin on mikäkin alennus ja muu hulina. Ehkä ihmisten pitäisi palata vähän takaisin päin ja miettiä mikä joulussa on ollut joskus se mukavin asia.
       Minulle se on ehdottomasti se, että saa olla ihan vaan rauhassa. Oman perheen kanssa. Omien läheisten kanssa. Nauttia siitä, ettei ole mihinkään kiire. Tämän moodin kun saisi pidettyä muutenkin kuin jouluna. Jotenkin jouluna annan itselleni enemmän aikaa tehdä sitä mikä todella on minusta kivaa, en vain tajua, miksi ei sitä voisi tehdä koko ajan. Vuoden ajan. Ehkä minulla on tässä asiassa vielä oppimista ja ehkä pitää keskittyä olemaan enemmän itseään varten tässä maailmassa. Kysellä välillä, että mitä kuuluu minulle? ♥

Kävin uimassa tänään.
      Poukamani oli jo aika jäässä, mutta pujahdin veteen sitten vähän kauempaa kivikkoisen rantatöyrään päältä. Ei minua niin vain pidetä erossa vedessä, ei ainakaan vielä ♥
      Iltasella ripustelin valo palloa puuhun ja nyt niitä killuu sitten kolme pihakuusen oksilla. Tämä kolmas on nyt enemmän tielle päin, että näkyy vähän jouluvaloja sinnekin. Ihan kauniita ovat. Tuollaisia kun olisi koko kuusi täyteen ♥

Vähän tuprutteli äsken lunta. En tiedä mitä se nyt meinaa, kun lupasi että mittari menee jälleen plussan puolelle... Sulaa tietysti tuo ihana pieni lumikerros pois... äh...
       No minun on opittava, että en murehdi sellaisia, joihin en voi vaikuttaa.
       Tämä olkoon oppitunti nro 1.
♥