Lähes täydellinen päivä nro 2.

Vapaa päivät ovat kyllä kivoja ♥
     Ajattelin, että kaksi päivää oikein vietettyä aikaa tuntuu pidemmältä, melkein neljän viikon kesälomalta. Siis melkein.
     Heräsin omia aikojani. Minusta kiireettömyys aamussa on parasta lomapäivissä. Tai siis vapaapäivissä. Ei ole kiire nousta. Voi kuunnella ja katsella aamua verhojen raosta ennen kuin edes harkitsee nousemista ja verhojen vetämistä ikkunan edestä. Jotakin tyyneyttä sisältyy kyllä vapaisiin aamuihin ♥
      Haettiin kasteluvettä kasvimaalle isän kanssa. Ollaan nyt muutaman kerran haettu Miehenmurrikan kanssa vettä ja ero oli huomattava. Isä komenteli ja käski, Miehenmurrikan kanssa vaan tehtiin omat hommamme ja tultiin kotiin. Huomaan, että siedän nykyään hyvin vähän ohjeistusta tai komentelua ja käskyjä isän suunnalta. Sen verran on tässä jossakin virrannut ns. vettä sillan alta, ettei ihan hirveästi enää hetkauta isän komennukset. Taitaa kyllä olla niinkin, että isästä on tullut vanhemmiten vielä enemmän sellainen, joka mieluusti ohjeistaa muita...

Iltapäivästä menin sitten taas uimaan. Polkupyörällä ♥ Ja tällä kertaa se lapsuuden nostalginen uintimatka oli vähän enemmän totta. Aurinko paistoi (ei tosin ollut kovinkaan helteistä), mutta se kuivan kangasmetsän tuoksu tavoitti minut hetkeksi ja teki minut suunnattoman onnelliseksi ♥ Miten paljon huonoja hetkiä olisi pois pyyhitty elämästä, jos saisi tutut, hyvät tuoksut pulloon, josta niitä voisi aina välillä nuuhkutella. Sillä ainakin tuo pyöräretkien kesäinen tuoksu saa minut heti onnelliseksi ja hymyilemään ♥
      Rannassa oli ihan mahtavat aallot ja se kaislamujukin oli mennyt suurin piirtein sinne mistä oli tullutkin eli ranta oli suhteellisen puhdas! Uin ja nauraa hihittelin aallokossa eikä tuntunut murheet eikä huolet missään. Hetken aikaa olin painoton ja vapaa ♥
      Sitten uppouduin taas kirjaan ja tarinaan. On ihanaa, että on hetkiä, jolloin voi vain lukea ja olla hetken aikaa muussa maailmassa. Toki pidän äänikirjoistakin, mutta kirjan lukeminen tekee vielä jotakin syvempää keskittymiseen. Siinä oikeasti on todella vain kirjaa varten.

Lämmitin iltasella saunan ja kävin vielä uimassa. Aallokko oli jo vähän tyyntynyt, mutta kyllä siellä vielä keinutti. Vesi alkaa olla uintikelpoista, vaikka en ihan nyt ymmärräkään mistä tämä lämpeneminen oikein tuli, kun ei ole ollut hellettäkään samalla tavalla kuin aikaisempina viikkoina ja nyt se sitten lämpenee. Tämmöisinä tuulisina ja suhteellisen kylminä päivinä.
       Merkillistä.
       Mutta mukavaa ♥
       Iltapalan jälkeen rojahdin sohvalle katsomaan Kosto-sarjan (Revenge) ensimmäisen tuotantokauden viimeisiä jaksoja. Ihan huippu sarja! Olen katsonut sarjan läpi lukemattomia kertoja, mutta silti, joka kerta se jaksaa yllättää sillä, että aika ei vie siitä mitään pois. Ihan mahtava!
       Huomenna sitten alkaa taas uusi viikko ja menenkin nyt uuteen, tuttuun paikkaan. Ehkä tämmöinen paikan vaihto tekee vaihtelua kesään eikä ehdi urautua (?!) Yeah, right! Katsotaan nyt miten menee...
       Nyt uppoudun hetkeksi kirjan sivuille ennen unta, vaikka pitäisi painua suoraan maate. Tiedetään.

Lähes täydellinen päivä ♥

Aina mietin ennen kesää, että voi kun tulisi lämmin ja hyvä kesä, kun sitä niin kovin aina talven hämärissä ja kylmässä odottaa. Tänään kuitenkin huomasin, että vaikka ei ollut hellettä eikä oikein aurinkoakaan niin oli lähes täydellinen päivä. Täydellisen olotilan sai aikaan yksinkertaisesti tekemisillä ei niinkään olosuhteilla. Tein niitä asioita, joita olen listannut "palauttaviksi asioiksi".
      Aamulla piti kuitenkin hoitaa yksi velvollisuus pois alta ennen kuin pystyi ottamaan rennosti, nimittäin auton pesu. Kuukauden aikana ehti auto kuraantua sellaiseen kuntoon ettei ikinä ole ollut! Hiekkatie, varsinkin savensekainen hiekkatie, ei ole paras mahdollinen työmatka...

Oikein pelotti aloittaa pesu ettei tuo hiekka määrä vaan naarmuta peltiä... Isolla vesimäärällä ja varovasti pehmeällä sienellä. Syksyllä pitää pestä vielä kertaalleen että saa sitten laitettua vahan päälle talvea vasten. Nyt on kuitenkin auto sellainen, että sillä kehtaa johonkin ajaakin... Viime viikolla oikein hävetti ajaa kaupan pihaan tuolla harmaalla möröllä!
      Sitten aloin viettää omaa viikonloppuani. Nappasin pyyhkeen narulta, laitoin uikkarit päälle ja sanoin meneväni uimaan - polkupyörällä! Vähän kuin ennen vanhaan, ennen ajokorttia, ennen aikuisuutta. Nostalgisessa uimareissussa ei ehkä ollut yhtä polttavan aurinkoinen keli kuin niissä lapsuuden muistoissa, mutta silti siinä oli jotain ♥ Huomenna aion mennä myös iltapäiväuinnille pyörällä. Oli se sen verran mukavaa! Rantaan oli tullut taas tuulien mukaan roskaa ja moskaa, joten suunnittelin maanantai-illaksi pienen retken rantaan ja siivoustalkoita. Miehenmurrikan kera ♥ Kahvit, eväät ja moskat pois rannasta - suunnitelma.

Seuraavaksi uppouduin kirjan pariin ♥
       Viime viikolla oli oikein ikävä lukemista kun en jaksanut/ehtinyt lukemaan sivun sivua. Juhannuskin meni niin, etten saanut kirjaa käteen kertaakaan. Nyt sitten nautin täysin rinnoin lukemisen nautinnosta ♥ Tällä kertaa lukemisen alla on Raija Orasen Maan aamu. Olen sen joskus lukenut, mutta niin kauan aikaa sitten, että koko kirja tuntuu ihan uudelta. Aion tällä kertaa lukea koko neliosaisen sarjan alusta loppuun!
       Iltasella lämmitin saunaa ja kävin uudelleen uimassa, iltauinnilla ja kuuntelin kuinka lokit nauroivat. Muuten vain tuuli suhisi puissa ja vesi liplatteli kiviä vasten. Kelluin rauhallisuudessa ja hiljaisuudessa ja hymy kipusi suupieliin. Sitä hymyä oli ollut jo ikävä. Olen toki nauranut melkein joka päivä jollekin, mutta sellainen hymy, joka tulee vain sisältä päin hehkuvasta hyvästä olosta ei ole oikein ollut pitkiin aikoihin. On ollut niin paljon kaikkea sydämen päällä, että se hymy on jäänyt jalkoihin... Nyt kun olin kaulaa myöten järvivedessä, lokkien keskellä, pilvisessä kesäsäässä, joka ei todellakaan houkuttelisi uimaan, hymy saapui ja teki hyvää ♥
        Saunassa makasin jalat seinällä ylälauteella ja heitin kipakat löylyt. Mahtavaa!
        Olen oivaltanut kesäkuussa paljon sellaista, mikä olisi pitänyt olla itsestäänselvänä jo tiedossa, mutta en ole niin aktiivisesti niitä ajatellut.
1.) ulkotyö on parasta mahdollista työtä kesällä, saa olla ulkona koko kesän ja saa siitä palkkaa.
2.) Kesä on kesää sellaisenakin päivänä, joka ei vastaa omaa kesän määritelmää. Jos odottaa määritelmän toteutumista, kesä menee ohi.
3.) Täydellisen päivän voi tehdä, se ei tule pyytämättä tai ojenneta valmiina.
       Niin ja uni. Sain tänään herätä omaan tahtiin peiton kulman takaa kurkistellen ♥ Aivan parasta! Samoin kuin iltasella se, että saa lukea muutaman luvun enemmän kun ei ole aikaista nousua... Aivan parasta!
       Parhainta kesäkuun loppua sinne, mussukat!

P.s. täydellisen päivän päivästä olisi tehnyt Miehenmurrikan läsnäolo. Jaettu ilo oman kullan kanssa tekee kaikesta tuplasti paremman. Sanotaanko, että näillä resursseilla tämä päivä pomppaa täydellisyyden puolelle, mutta koko skaalalla jää vähän alle...

Kohti viikonlopun riemua ♥

Tämän postauksen kuvat eivät liity asiaan mitenkään. Ei vain ollut vuorokaudessa enempää tunteja, että olisi voinut ottaa (jälleen) kuvia leikatusta nurmesta tai (taas) siivotusta tuvasta. Ehkä huomenna otan sitten kuvan pestystä autosta. Toivon edelleen, että metsänhenget pesisivät sen yön aikana, on nimittäin sen verran kamalassa kunnossa, että toivoisin säästyväni siltä puuhalta!
      Olin tänään viimeistä päivää tuolla naapuri pitäjän puolella töissä ja maanantaina menen taas tutumpaan paikkaan ja vähän lähemmäs... Hassua vaan on se, että tällä viikolla oikeasti tuntui, että porukat tulivat tutuiksi, uskalsin olla enemmän oma itseni, naurettiin paljon ja tehtiin töitä hyvällä mielellä. Nyt kun on tottunut siihen, että töissä on mukavia työkavereita, niin muutos siihen negatiiviseen energiaan on varmasti iso. Aion kuitenkin ottaa sen haasteena... vaikka tiedänkin, että on suuri vaara altistua negatiivisuudelle itsekin sellaisessa seurassa.

Tulin kotiin. Äiti ja isä olivat kitkemässä perunamaata, olivat ottaneet kahden päivän urakan, mutta tekivät se yhteen päivään. Jalat kipeinä kummallakin nyt...
      Minä hyppäsin leikkurin selkään ja ajoin pihanurmen lyhyeksi. Kuuma ja kuiva jakso on tehnyt hyvää nurmelle, joka on vähän hillinnyt kasvuaan, joten leikkuu ei ollut ihan mahdoton. Pihasta tuli jälleen ihanan siisti ♥ Puutarhurin sielu lepää.
      Seuraavaksi tartuin imuriin ja tein talosta jälleen asuttavan näköisen. Juhannusvieraiden jälkeen nurkissa eleli jo jonkinmoisia yhdyskuntia, sillä vieraat eivät paljoa siivonneet vaan pikemminkin jättivät likaa jälkeensä. Minä siivosin ja nyt on taas hyvä mieli siitä(kin) että saa viikonlopun viettää siistissä kodissa ♥

Juoksulenkille lähdin iltasella vielä ja juoksentelin pitkin metsäpolkuja niin että heinät vaan hipoivat nilkkoja. Pitäisi tehdä jossakin vaiheessa pieni info-pläjäys pakaran aktivoinnista, sillä katselin, että ihmiset olivat erehtyneet sivuilleni kuolleiden pakaraoiden syndroomasta kertovan jutun takia... Siitä tekstistä ei kamalasti apua saanut, sillä se oli lähinnä omaa avautumista ja hämmästelyä etten käyttänyt suurinta lihastani oikein ja tehokkaasti.
        En tosin vieläkään ole mikää pro-tason pakara-expertti, mutta edes jotain vinkkejä voisin antaa siitä, miten itse löysin pakarani ja sain ne hyötykäyttöön edes jotenkin juostessa ja muutenkin. Pakaroiden käyttö kun on nimittäin terveellistä muutenkin kuin lihaskunnon puoleen, se parantaa ryhtiä ja tukee selkää, jos pakarat ovat hyvin käytössä.
        Pitää laittaa korvan taakse, että voisin vähän kirjoittaa pakaroista.
       

P.S. Nyt on taas se aika vuodesta, kun opiskelijat saavat tiedon opiskelupaikoista. Joillekin se tieto on iloinen ja joillekin se tulee taas musertavana pettymyksenä. Haluan vain sanoa, epäonnistuneena ja onnistuneena opiskelijana, että elämä kantaa senkin yli, vaikka nyt ei opiskelupaikka irronnutkaan. Paikka elämäss kyllä löytyy, vaikka se veisi joskus vähän sivupoluille tai kiertoteille. Itse olen edelleen vähän harhailemassa sillä polulla, joka vie minua kohti omaa unelmaani. Kunhan jaksan vaan unelmoida suuria ja ottaa askelia sitä kohti niin jossakin vaiheessa niistä askelista tulee matka, jonka opetukset ja tiedot ja taidot ovat minulle sellaista varallisuutta, mitä kukaan ei voi minulta pois ottaa.
        Pettymys ja suru ovat sellaisia tunteita, jotka vievät syviin vesiin, mutta ui ja räpiköi eteenpäin. Se ranta tulee kyllä vastaan ja ainakin saat aikaa miettiä, mitä todella haluat elämältäsi. Mitä todella haluat tehdä. Tsemppiä uudet opiskelijat ja voima-ajatuksia niille, joiden opiskelupaikka siintää vielä tulevaisuuden taivaanrannassa! Askel eteenpäin, siitä se lähtee! ♥ 

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
603. juoksupäivä (220 vko loppuu)
- 3637.2 km
- 6.1km metsäpolkujuoksentelua (42 min)
- jalat olivat nyt paremman tuntuiset ja jaksoivat hyvin koko matkan
- alamäet edelleen vaikeita
- askellus muuten jo löytymässä ja tuntuu suht hyvältä
- käy edelleen pohkeisiin ja päkiään, tekniikan kanssa siis vielä tekemistä
- ryhti ja asento hyvä
- pakarat kai toimii
- +18, aurinkoinen, vähän tuulinen keli
- kiva juosta! ♥

Sateen jälkeen...

Pitkästä aikaa satoi koko päivän. Sade oli sellaista kesäsadetta, tuli kevyesti, mutta kohtalaisen hyvä määrä. Kasvimaa ja kukkapenkit ainakin tykkäsi ♥
      Nukuin tänään töiden jälkeen kolme tuntia. Tarkoitus ei ollut ihan nukkua niin paljon, mutta se vaan meni kun ei kukaan pitänyt talossa ääntä eikä herättänyt. Ehkä vaikutti sekin, että sain tänään puhuttua suuni puhtaaksi niistä asioista joita olen koko kevään ja kesäkuun pyöritellyt omassa mielessäni ja kiehunut milloin raivosta ja milloin turhautumisesta!
       Älkää ymmärtäkö väärin, minä en huutanut raivopäisenä asiaani vaan kerroin selvin lausein ja selkeästi missä minun mielestäni on tänä keväänä ja alkukesästä tehty vähän sutta ja sekundaa. Siitäkin sanoin, että vaikka olen tässä työyhteisössä hierarkiassa alin mahdollinen olento, on minullakin elämä ja ihmisarvo eikä mikään lupaus tehdä tuurauksia vie minulta niitä! Sillä tänä kesänä tämä tuuraus on ollut sitä, että minulle on saneltu milloin olen töissä puhumatta tai kysymättä ollenkaan missä vaiheessa MINULLE sopisi. Oletettiin että joustan vaikka olisi omat häät jonakin sunnuntaina!
      No sain ainakin sanottua, vaikka tiedänkin, ettei muutosta asioihin ole ihan heti tulossa. Se vaan on niin. Valitettavasti.

Odotan viikonloppua paljon. Aion tehdä vain hyviä juttuja ja sellaisia, jotka tekevät minut iloiseksi. Huomenna leikkaan nurmen ja siivoan talon, jos äiti ei ehdi sitä ennen minun tuloani tekemään (tuskin ehtii). Sitten alkaa minun viikonloppuni. Palaudun, vahvistun ja voimaannun ♥
       Aika hyvä suunnitelma, eikö?
       Suosittelen muillekin.
       Kävelin äsken postilaatikolla sateen jälkeen ja kaikki tuoksui puhtaalta, raikkaalta ja kesältä ♥ Kesässä on paljon tuoksuja, joita toivoisi, että voisi säilöä. Tämä sateen jälkeinen tuoksu on yksi niistä. Aivan mahtava tuoksu ja tunnelma!
       Kyllä Suomen kesä on sitten ihana ♥
       Miten usein näistäkin fiiliksistä ehti haaveilla pimeän talven aikana ja nyt taas eletään täyttä kesää. Tässä ja nyt! Voi veljet miten kivaa! ♥

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
26.7.2019 keskiviikko
602. juoksupäivä (220 vko)
- 3631.1 km
- 6 km kylätien pätkä (42 min)
- alkuun tuntui ihan siltä, että hyvinhän tässä jalat jaksaa ja powereita riittää ennen kuin tuli se puoliväli. Tuli paha olo ei siis sillä tavalla kun mihin oon tottunut joskus juostessa, että ottaa vaan vähän tiukille (se on suht normaalia ja siedettävää), nyt oli oikeasti paha olo, oksetti, pyörrytti ja jalat painoivat tonnin. Kävelin loppumatkasta varmaan yli puolet, sillä oikean jalan iskias hermo iskutti koko ajan jalkaan, olo oli tukala ja sippi ja ihmettelin että mitäs tämä nyt sitten on!
 - Väsymys vaan oli liian suuri ja viikon työpaine, univelka ja muu väsymys vei voiton minusta tällä kertaa
- ei vaan kulkenu, mitenkään!
- +18, mukavan viileä keli juosta

Tarvitsen loman toipuakseni lomasta!

Postaustahdin hitaus ei ole kiinni kirjoittamishalusta vaan rehellisesti sanottuna umpiväsymyksestä. Eilenkin teki mieli laittaa muutama rivi tännekin, kun olin saanut päiväkirjan kirjoitettua, mutta en kertakaikkiaan jaksanut.
      Juhannusloma oli kolme päivää ja maanantaina tuntui, ettei ollut levännyt oikein yhtään. Olisin tarvinnut täydellisen oman loman eli kolme päivää vain olemista ja vain semmoista tekemistä, joka tuntuisi hyvältä. Nyt piti olla sosiaalinen, oma arki oli sullottu muiden aikatauluihin ja meidän Miehenmurrikan kanssa lomailu oli melkein jatkuvaa jonkun projektin osana olemista...
         Nyt olen alkuviikon sitten ollut umpiväsynyt.
         Ja vielä tämän alkuviikon täällä majailee isosisko lapsineen. Minä olen töidne jälkeen "karannut" kasvimaalle kitkemään, kun tuntuu, että rikkaruohot ovat saaneet ideasta kiinni, mutta viralliset kasvit jumittavat paikallaan.
        Tänään sain kasvimaan toisen puolen tehtyä ja olen kyllä tyytyväinen ja ylpeä siististä kasvimaasta ♥

Kun kykkii ensin työkseen ja sitten "huvikseen" vielä kotona, niin täytyy sanoa, että jalat ovat hyytelöä tässä vaiheessa. Tuntuu ettei niitä taida enää suoraksi saadakaan kun on jälleen kaksi kokonaista päivää ollut kyykyssä. Päkiä-parat huutavat hoosiannaa kun en osaa olla muutoin kyykyssä kuin päkiöiden päällä...
      No nytpä se on taas tehty ja nyt odottelen, että hyötykasvitkin saisivat kasvunihmeestä kiinni. Tilli on varmasti parhaiten kasvussa, ei tosin herneessäkään mitään vikaa taida olla!

Eilen tuntui ihanalta, kun oli ensin ollut työmaalla jalkojen päällä ja sitten vielä kotona kasvimaan kanssa kyykännyt, niin kun pääsi pulahtamaan iltauinnille viileään veteen (niin tosin, vielä juoksin eilen iltalenkin, että sain jalat oikein kuumiksi...). Ah ♥ Olisin voinut liottaa jalkoja vedessä loppuviikon! Tänä iltana kuitenkin oli vesi sen verran uimakelpoista, että ihan oikeasti pääsi nauttimaan uimisesta. Lilluin kaulaa myöten sopivan viileässä vedessä ja katsoin kaukana siintäviä sadepilviä, jotka nousivat taivaanrannasta. Mieletön olotila ♥ irrallaan ihan kaikesta!

Käytiin sunnuntaina Miehenmurrikan kanssa rannalla mittaamassa veden lämpötilaa ja +16 taisi mittari näyttää. En ihan uskonut siihen, sillä se olisi jo minun mittapuuni mukaan lämmintä... Ja viikonloppuna ei hirveän kauaa kärsinyt vedessä oleilla. Tänään se sitten varmaan piti enemmän paikkansa tuo lukema. En minä mitään linnunmaitoa vedestä haluakaan, tulee sitten vaan sinilevää. Tämä nykyinen lämpölukema on ihan hyvä ♥

Mullattiin peruna eilen ja isä kävi hakemassa multauskoneen naapurista lainaksi. Siellä isännät sanoivat, että tuli hyvät heinät - niin tuorerehu kuin kuivaheinäpaalitkin. Kyllähän näillä keleillä kelpaa kuivaa heinää kääntää paaleille kun vettä ei ole saatu miesmuistiin.
       Äsken näytti nuorempi isäntä hakevan viimeiset paalit pellolta suojaa, kun huomiseksi sitä vettä sitten on luvattu oikein monsuuni-määrin! Lähtee tietysti minun kasvimaaltakin taimen alut veden mukana... eiiiiiii.....

Olen täällä blogin(kin) puolella vähän parjannut tätä minun kevättä ja työkuvioita. Tällä viikolla kuitenkin päätin, että käännän tämän asenteen nyt ympäri ja nautin työstä, jossa saan nauttia koko kesästä ulkona ja saan siitä palkkaa! Ehkä jossain vaiheessa (toivottavasti jo ensi kesänä) en ehkä tienaa kaikkia rahojani enää näin...
        Nyt eletään viimeistä viikkoa tässä hautausmaan työyhteisössä, jossa olen kolme viikkoa ollut. Nyt kun alkaa tutustua lähemmin työkavereihin ja paikkaan ja alan jo vähän tuntemaan hautausmaata niin sitten taas hypätään uuteen työyhteisöön. Tosin tuttuja siellä on valmiiksi muutama, kun viime kesänä siellä jo olin, mutta silti. Taas pitää sovittaa itsensä siihen omaan lokeroon työkavereiden joukossa... Ja kun en ole mikään mestari sopeutuja...
        Mutta kuten päätin, asenne ratkaisee tässäkin asiassa.

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
601. juoksupäivä (220 vko)
- 3625.1 km
- 7 km metsätie (42 min)
- jalat olivat vähän pökkelöt koko matkan, vaikka ihan hyvin muuten jaksoi
- palautuminen ja lihashuolto ovat olleet retuperällä, myönnän
- askellus hyvä vaikka vähän pitää kyllä petrata tuota kaatumisosiota edelleen, tuntuu välillä, etten liiku yhtään
- ryhti hyvä, pakaratkin tekevät kai jotain
- keskikroppa pitää hyvin
- +20, sopiva juoksukeli, kivaa!

HYVÄÄ JUHANNUSTA

Työviikko takana ja voin rehellisesti sanoa, että onneksi.
       Jotenkin niin raskas vajaa viikko, että olin todella iloinen kun torstai-iltapäivästä pääsin sulkemaan kotioven takanani ja lopettamaan tämän viikon töiden osalta. Unta riitti tänä aamuna ja olo on henkisesti ja fyysisesti kuin nyrkkeilyottelun jälkeen, hakkelusta.
       Sen enempää enää työasioihin puuttumatta sanon vaan, että luulin tuntevani tämän lajin työpaikat jo aika hyvin, mutta näköjään veteraanillekin tulee yllätyksiä. Eikä niitä mukavia sellaisia...
       Noh.
       Nyt juhannukseen ♥
       Viikolla taivas näytti tätäkin harvinaista ilmiötä: ukkospilviä. Sadetta saatiin vähän, mutta ukkonen katosi johonkin muutaman jyrähdyksen jälkeen. Ei sade oikein mitään kastellut, kun maa on todella kuiva jo, mutta ainakin vähän virkisti ilmaa. Hetkeksi.

Onneksi viikonloppuna tein tämän viikon hommat, sillä ei olisi ollutkaan energiaa paneutua mihinkään kukkapenkkeihin enää tällä viikolla. Nurmikon ajoin tiistaina ja olin tyytyväinen ♥ Nythän se sitten varmaan palaa kun on luvattu ainakin tälle Juhannusaatolle komeaa hellekeliä (onneksi vähän tuulee kuitenkin).
     Eilen tosin kävin haraamassa kasvimaan, sillä rikkaruohot tunkevat pintaan kun joka ilta on pitänyt kastella... Kyllähän hyötykasvitkin siellä kasvavat, mutta jotenkin tuntuu, että rikkaruohot tykkäävät oikein erityisesti jokailtaisesta huomiosta kastelun muodossa! Siihen hommaan paneudun ensin viikolla sitten ja raivaan sen jälleen rikkaruohoista ja ehkä jo vähän katselen tiettyjen osien harvennustakin... Katsotaan nyt millaiseksi nämä kelit kehittyvät.

Kukkapenkit alkavat aukaista loistokkuutaan tarha-alpien ja keisarinkruunujen suhteen. Pyöreässä penkissä alkaa olla kohta sellainen värien ihanuus, että takuulla ymmärtäisi talon naisia paremmin se kaivurikuskikin, joka aikoinaan ihmetteli, miksi kukaan haluaa kivikasaa pihalle... Varmaan parhaimpia kukkapenkkejä meidän pihassa ♥

Suuria juhannussuunnitelmia ei meillä ole, kun näköjään ei niillä ole kamalasti väliä kuitenkaan. Ollaan päätetty, että yritetään elää "meidän elämää" ihan rauhassa vaikka talossa tulisi millainen kaaos hyvänsä. Katsotaan nyt miten se onnistuu...
      Suku on kiva silloin kun sen paikalla oloon on itse vaikuttanut ja kutsunut sen paikalle. Kutsumatta se ei ole yhtä kivaa...

Käytiin eilistä hellepäivää viilentämässä rantalenkillä ja nähtiin tämmöinen perhe rannassa. Siinä oli tukkasotkien tukat ojennuksessa pienimmäistä myöten! Kuvan ulkopuolelle taisi jäädä vielä kaksi mattimyöhäistä eli pesuetta oli ihan kivasti.

Rannalla oli ihanan rauhallista ainakin vielä eilen. Nythän siellä voi sitten jo olla juhannuksen menijöitä enemmän veneillä ja laivoilla. Käytiinkin siksi siellä eilen niin ei tarvitse juhlijoiden jalkoihin jäädä. En tiedä onko täällä päin ainuttakaan kokkoakaan kun on palovaroitus pitkin pitäjää, mutta ei kai sillä niin väliä olekaan joka vuosi.
       Saunalle nyt ainakin aion tehdä jonkinmoisen vastan, että saan koivun tuoksua, kenties vähän huitaisen lauteita mäntysuovalla ♥ Muutoin en ehtinyt/jaksanut pestä saunaa. Eipä sitä kukaan oikein osaisi näistä tyypeistä arvostaakaan, vain minä itse  ♥

Tämä juhannusloma tekee kuitenkin todella hyvää. Vähän vaikea kevät ja hankala kesäkuu takana, joten nyt aion palautua sen minkä pystyn. Toivottavasti heinäkuu olisi sitten jo vähän parempi töiden osalta ja henkisen puolen suhteen.
    Mutta nyt ainakin on mieli hyvä ja rauhallinen ja onnellinen ♥ Keskikesä, lämpöaalto, vapaata monta päivää ja Suomi parhaimmillaan. Voiko ihanampaa ollakaan! Taidetaan lähteä Miehenmurrikan kanssa istumaan tuonne kesää ihmettelemään. Vasta puhuttiin, että hetki sitten ajateltiin kesää keskellä kovimpia pakkasia... Ja nyt se on tässä. Se kaikki ♥

TURVALLISTA JUHANNUSTA, LÄMPÖISTÄ KESÄN JUHLAA 

JA VOIKAA HYVIN, MUSSUKAT ♥

+27, muutaman askeleen edellä töiden suhteen ja pikku pupun metkuja ♥

+27 astetta ja shortsit päällä koko päivän ♥
     Tämmöisestä kesästä minä tykkään! Suunnitelmani mukaan minun olisi pitänyt lojua jossakin puolivarjossa kirjan kanssa ja nauttia vapaasta, mutta...
      Minun suunnitelmani ei oikein ole sellaisia kiveen hakattuja. Ajattelin, että ensi viikoksi on luvattu NIIN hyvää ja lämmintä viikkoa, että haluan viettää sen Miehenmurrikan kanssa ihan vaan olemisella töiden jälkeen, joten tein tänään vähän ensi viikon töitä.
       Trimmasin tien laidan niityn ja raivasin vähän kukkapenkkejä.
       Siinä minun vapaani.
       Luin minä kyllä. Uuden Kodin Kuvalehden luin grillimajan rappusilla ja paahduin auringossa. Naapurin emäntä ajoi heinää nurin aitalangan alta, kun tuovat mullikkansa ilahduttamaan (?) meitä taas juhannukseksi... Ja niiden mukana sitten kärpäset meidän grillimajaan... Naapurin emäntä katsoi vähän pahalla silmällä minun laiskotteluani lehden parissa, mutta ajattelin, että katso vaan. Minä nautin sunnuntaista! Tein sunnuntaina omat työni ja osaan myös ottaa omaa aikaa itselleni. En ole rikollinen.

Tien laitaan menin hyvissä ajoin heti aamupalan jälkeen, sillä se on TODELLA kuuma paikka, jos sinne menee iltapäivästä. Ihan tarpeeksi hikistä puuhaa oli jo näinkin! Ja varsinkin kun päällä piti pitää sellaista haalaria, joka ei hengitä yhtään! Nyt se on kuitenkin siisti ja ajettu eikä tarvitse töiden jälkeen enää äheltää sen kanssa.

Kukkapenkit puolestaan alkavat olla komeassa koossa eikä tarvinnut kuin vähän suurempia rikkaheiniä ottaa väleistä pois. Elämänlanka-kasvi on edelleen suurin vihani kohde näissä penkeissä! Se oli köyttänyt kaikki perennani kuritusotteeseen eikä se lähde kitkemällä eikä muutenkaan... Vinkkejä sen nitistämiseen otetaan vastaan. Siis muitakin vinkkejä kuin maaperän vaihto...
      Ainut asia mitä kukkapenkit todella vaatisi olisi vettä. Kastelin niitä nyt tänään sen verran, mitä kastelukannuilla sain aikaiseksi. Pintahan siinä vain kastui, mutta edes vähän meni juurillekin toivottavasti.
      Löysin tänä aamuna erään otuksen kukkapenkistä viilentymästä ♥
      Miun pupu ♥

Muutenkin pupu on viihtynyt pihamaalla taas syömässä voikukkia ♥ Minulla on edelleen sellainen olo, että pitäisi hankkia varmaan jokin eläin, joku josta pitää huolta ♥ Tämä veijari tuskin antaa minun pitää sen enempää huolta kuin mitä nyt jo pidän. Mutta ihanaa on, kun pihassa pomppii oma otus, jonka touhuja seurata. Mitenhän kauan se viihtyy tässä pihapiirissä ennen kuin ottaa askeleen metsän puolelle ja lähtee ja jättää minut...

Huomenna alkaisi jälleen uusi viikko. Toiseksi viimeinen viikko tässä työmaalla. Vaikka viikonloppu ei mennyt ihan niin kuin suunnittelin, niin ihan rentouttava se oli silti. Toivottavasti saisin ensi viikollakin nollattua pään hyvin töiden jälkeen. Miehenmurrikan seura tekee kyllä on itsessään hyvää. Juhannuksesta tulee vähän erilainen. Olin ajatellut täyttä rentoutumista kolme päivää, mutta sisko perheineen valtaa talon perjantaina, joten se siitä rauhasta. Katsotaan nyt mitä keksitään Miehenmurrikan kanssa... Jospa lähdettäisiin vaikka kokkoa katsomaan johonkin lähipitäjän rantaan ja saunottaisiin yöllä ♥ Saataisiin olla kahdestaan...
      Intoa ja ilo uuteen viikkoon, mussukat ♥

Entä jos...

Odotettu perjantai ja viikonloppu ♥
      Olin tänään töiden jälkeen todella väsynyt. Siihen nyt vaikutti yksi ja toinen asia, mutta ylipäänsä olo oli aika tyhjiin puristettu... Siivosin pikapikaa ja sitten otin tunnin unet. Ei vaan pysynyt silmät auki, vaikka miten olisi siivouspalkkioksi halunnut lukea uutta Sport-lehteä.
        Teki kyllä hyvää ♥
        Ei ole mitään suunnitelmia viikonlopuksi. Otan iisisti ja nautiskelen kahdesta vapaasta. Piti jossain välissä sataakin, mutta ainakaan vielä ei pisaroita näy ikkunassa. Kaikki on taas kyllä niin kuivaa, että hyvä vaan jos sataisi vähän...
         Tänään ajelin töistä kotiin ja ajattelin, että miten onnekas olen. Vaikka työelämä ei nyt ole ihan semmoista (taaskaan) mitä olisin toivonut, olen silti onnekas, että minulla on edes neljä kuukautta palkka joka kuukausi tilillä. Eräs ystäväni teki juuri suuren päätöksen, jätti palkkatyönsä ja lähti yrittäjän polkua kulkemaan ihan oikeasti ja tosissaan. Mietin sitäkin, että miten kauan aion tyytyä tämmöiseen olotilaan ennen kuin teen asialle jotain! Vitkuttelen päätöksen kanssa, koska pelottaa... En edes tiedä mikä!
         Entä jos saisin uudesta suunnasta uudelle elämälleni ponnahduslaudan?
         Entä jos yrittäjyys toisi minulle takaisin sen työilon, jota nyt etsin väärästä paikasta?
         Entä jos olisin ammatillisesti onnellisempi, jos uskaltaisin ottaa sen ensimmäisen askeleen?
         Entä jos en uskalla?

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
600. juoksupäivä (219 vkoa takana)
- 3618.1 km
- 9.5km metsätie+kylälenkki (56 min)
- luin että hiljaa juoksemalla kunto kohoaa kohisten, kokeilin sitä tänään. Ainakin se vei pidemmälle
- jalat tuntuivat hyvin ja jaksoivat koko matkan mainiosti
- askellus oli hyvää
- selvästi vähän kireitä lihaksia tässä emännässä kyllä on jalkojen suhteen
- ryhti hyvä
- kannatus hyvä keskivartalossa
- pakaratkin kai löytyivät jälleen
- +15, vähän kylmä tai pilvinen kolean oloinen keli, hyvä juosta muuten
- 600. JUOKSUPÄIVÄ!!! AIKA MAHTAVAA!!

Kasvimaa rikkaruohoa vailla

Alkaa viikko olla taas takana ja tällä kertaa olen siitä hyvin onnellinen. Tämä viikko on ollut työteliäs, sillä olen yrittänyt minimoida juhannusviikon hommia jo pois alta. Alkuviikosta trimmasin pihamaan ja ajoin nurmen ja kaksi päivää kykin kasvimaata puhtaaksi. Tänään sain viimeiset rikkaheinät pois kasvimaata sotkemasta.

Aikamoinen homma oli, vaikka rikkaruohoja ei vielä ihan mahdottomasti ollutkaan. Nyt se on kuitenkin jälleen puhdas ja odottaa vain sitä, että viralliset hyötykasvit valtaisivat kasvullaan tilaa muilta, ei niin mieluisilta kasveilta.
        Istutin kasvimaalle vihdoin viimein ne minun kasvattamani taimet, kurkun ja samettiruusun. Kurkun taimet ainakin vielä ovat hengissä, kiitos vähän viileämpien päivien. Ja samettikukat menivät maahan tänään, joten en tiedä ovatko ne vielä ensi viikolla pystyssä...

On ollut mielenkiintoinen viikko työmaallakin. Huhut lentävät todella nopeasti. Olen ehtinyt olla siellä töissä vajaat kaksi viikkoa ja siinä ajassa minusta on ehtinyt kehkiytyä oikea puheenaihe. En tajua miten, sillä olen ollut todella hissuksiin nyt uudessa paikassa enkä ollenkaan mikään päälle päsmäri. Tänäänkin kuulin monta kertaa juttuja minusta ja minulta kysyttiin ihan kummallisia asioita...
      Ja tätä tilannettahan minä oikeastaan lähdin pakoon kaupungista. Tämän kertainen tilanne on ainakin sen suhteen vielä eri, sillä ne jutut joita olen kuullut, ovat olleet positiivisia, mutta kyllähän ne ehtii vaihtumaan toisiinkin...
      En vain yhtään pidä asetelmasta, että minusta kerrotaan juttuja tai olen jonkinmoinen kahvipöydän puheenaihe. Tulin tekemään viheraluetöitä. Piste. En tullut miksikään sirkuseläimeksi!
       Ja toinen asia, joka on tehnyt tästä viikosta haasteellisen on erilainen työtahti. Olen tottunut paljon pahempaan tilanteeseen ja nyt kun on sellainen tilanne, ettei ole paniikki eikä kiire, niin minä olen pulassa! Minulta loppuvat työt ja en osaa olla jouten tai tehdä näennäisesti tärkeää työtä!
       Tuskallista!
        Ja vaikka en kaipaile kamalasti mitään entisestä työpaikastani, niin toissapäivänä haravoitiin hiekkakäytäviä ja tuli ihan semmoinen haikeus rintaan... Meillä oli likkojen kanssa oikea terapia-perjantai aina kun haravoitiin hiekkakäytävät kuntoon ja puhuttiin kaikki surut ja murheet siinä töiden lomassa. Nyt tuli kamala ikävä likkojen kanssa puhumista ja sitä samalla sivulla oloa. Nyt, kun sain hiekkakäytävän haravaoitus, siinä käveltiin heti. Tehtiin jälkiä milloin milläkin laitteella! Silloin sai ihailla koko perjantain siistiä käytävää aina siihen asti ennen kuin lähdettiin kotiin...
       Tuli ikävä Annia ja Aikkua ♥

Talvella aina odottaa että tulisipa se kesä niin pääsisi juoksemaan. Sitten kun se kesä tulee ei muistakaan että millainen se minun kesäni nyt olikaan: kasvimaa, nurmi, kukkapenkit ja toista sama uudelleen. Olen ollut tälläkin viikolla niin väsyksissä, että lenkit ovat jääneet viiteen kilsaan ihan järjestään. Pitäisi saada vähän boostia siihen, että juoksisi välillä vaikka kympin...
      Ja en voittanut kirjallani kirjoituskilpailua eikä minusta näin ollen tullut vielä esikoiskirjailijaa. Okei, realistisesti ajateltuna on aika suuri todennäköisyys, ettei 800 teoksesta se minun tartu käteen, mutta silti olin vähän pettynyt. Oikeasti ensimmäistä kertaa toivoin, että tulos olisi ollut toisenlainen. Se on kuitenkin ollut suurin haaveeni aina. Oma kirja ♥
       Jotkut sanovat, että haaveet ja toiveet toteutuvat jos vaan sanoo ne ääneen.
       TAHTOISIN KIRJOITTAA JOSKUS OMAN KIRJAN!
       Noin.
       Nyt se on sanottu.

Mieli on nyt hyvä ja kevyt siitä, että kun huomenna päästään vähän aikaisemmin pois ei kotona odota enää kuin siivoaminen. Sitten on taas viikonloppu TÄYSIN vapaa ja vailla minkäänmoista työtointa. Sitä odotan innolla... ja väsyneenä.

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
keskiviikko 12.6.2019
599. juoksupäivä (219 vko)
- 3608.6 km
- 4.2 km metsätie pyrähdys (25min)
- vähän nihkeästi liikkui jalat
- kokeilin ja harjoittelin, sitä oikeaoppista kaatumista, mutta sehän se suurin ongelma miulla taitaa olla
- askel hyvä
- ryhti kohtuullinen
- pakarat kadoksissa
- +20, aurinkoinen, vähän viileä keli

Keskellä omaa katastrofi -elokuvaa

Maanantai tuntui jälleen pitkältä ja puuduttavalta. Ihmettelin edelleen näitä naissukupuolen keikauksia, että miksi oikeasti ajatellaan, että toinen nainen on toiselle susi. Jos joku on katsonut Hakekaa kätilö-sarjaa Yleltä niin voisi(mme) ottaa kyllä oppia siitä miten naiset siinä toisiaan kohtelevat. Ovat ystävällisiä, kannustavat ja tukevat - kaikessa!
         Minun on kamalan vaikea saada itseäni siihen moodiin, että vaan tekisin hommia miettimättä miten järjetöntä jokin työvaihe on tai miten siitä saisi paljon paremman ja tehokkaamman. Minulle on kamalan vaikeaa vain olla ja ummistaa silmäni muulta kuin siltä mitä juuri teen!
         Kun sitten vihdoin pääsin kotiin, pomppasin suoraan katastrofi-elokuvan ytimeen... Noh, ehkä hieman liioittelua, mutta kuitenkin. Meidän lähellä olevalla turvesuolla oli syttynyt iltapäivästä iso tulipalo ja se roihusi valtoimenaan juuri silloin kun pääsin kotiin.
         Savupatsas oli kellertävän vaalea, korkea ja sitä riitti. Onneksi tuuli oli sen suuntainen, että joku muu kärsi savusta enemmän kuin minä.

Informaatiossa sanottiin, että yksiköitä oli mennyt 25 kappaletta sammuttamaan paloa ja lisäksi vielä sammutushelikopteri ja kaikenmaailman yksikät! Eli ei mikään leikin asia ollenkaan. Savusta päätellen se ei sitä todella ollut!
      Trimmailin pihamaata jo vähän juhannusta silmällä pitäen eli tein vähän perusteellisemman trimmauksen niin ei sitten tarvitse enää niin nyysiä ensi viikolla. Katselin samalla sitä sammutustyön etenemistä ja yhdessä vaiheessa näytti, että tuli taisi saada yliotteen kun pilvi muuttui ihan punertavaksi.

Mutta se mikä minua eniten ärsytti tässä karkelossa oli se, että meidän kotitie on yleensä hiljainen ja rauhallinen ja siinä ajaa vain ne autot, jotka suurin piirtein tunnistan.
      Noh.
      Ei tarvinnut kuin suo syttyä tuleen niin jo oli autoa meidän tiellä ihan ärsytyskynnyksen ylitykseen asti. Eräs mies jopa lennätti dronea minun kasvimaan vieressä! Siis MINUN PIHALLANI! Lapset juoksivat perunavaossa. Olin juuri lähdössä juoksemaan ja ajattelin armahtaa niitä sen puoli tuntisen verran, mikä minulla juoksulenkillä menisi ja sitten jos vielä pitävät majaansa minun nurmikollani niin sitten saisivat lähdöt!
      Olivat poistuneet, onneksi, mutta autoralli jatkui ihan iltaan saakka.
      Kävin juoksulenkin jälkeen uimassa ja melkein jäi sammutustyöt tekemättä minun takiani, kun paloautot ottivatkin vettä samasta satamasta, missä minä polskin yhdessä poukamassa ja paloauto kuormineen tuli vastaan kapealla tiellä. Minä väistin. Sammutuskalusto ei edes yrittänyt väistää.

Koko illan sammutushelikopteri pyöri palopaikan yllä ja vei väsymättä kuormiaan tuliselle suolle. Eipä ollut kovin ihmeellinen pussukka tuo millä kopteri vettä kuskasi. Ei kovin suurta länttiä kastele!
      Sitkeästi ne kuitenkin sitä rahtasivat. Kastelin kasvimaan iltakastelut ja vielä kopterit pörräsivät taivaalla. Muuten alkoivat palon jäljet kadota taivaalta eikä näkynyt kuin aavistus vaaleaa savua ihan metsänlaidan yläpuolella.
       Taisi olla aikamoinen savotta!
       Minulla on puolestaan kintut kipeänä työmaan päivästä. Päkiät vihoittelevat kyykistelystä ja loppuviikosta pitäisi vielä kasvimaalle mennä kuokkimaan... AUTS jo valmiiksi! Muutenkin ovat kuin pökkelöt... En tiedä minkä niille nyt tekisi...
       Ehkä pitäisi ottaa jalat ja painua pehkuihin.
       Kannatan.

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
598. juoksupäivä (219 vko alkaa)
- 3604.4 km
- 5km suopohjien tie (31 min)
- ihan hyvin jaksoi juosta, mutta luulen, että se voima tuli äkäilystä niille pihalle tunkeutujille enemmä kuin ihan virallisesta energiasta
- loppumatkasta vähän uuvahdin
- jalkatyöskentely sujuu hyvin, mutta edelleen huomaan lipsahtavani kyllä vanhoihin jälkiinkin vielä
- väsy juoksun jälkeen
- energiavaje?
- +21, tuulinen, kiva juoksukeli ei liian kuuma

Ikuinen viikonloppu

Viikonloppu meni taas ohi liian nopeasti.
      Vaikka ei tehty Miehenmurrikan kanssa mitään muuta kuin ladattiin akkuja niin tuntui, että äsken oli perjantai ja sitten taas maanantai... Miehenmurrikalla ei ole kuin muutama viikko kesälomaan, minulla tämä urakka on vasta alussa.
        Sunnuntaina käytiin katsomassa rantaa ja sen aaltoja. Lämmintä piisasi vielä sunnuntaillekin, vaikka ihan ei +30 mennytkään enää rikki. Ihan tarpeeksi lämmintä oli silti ja pärjäsi hyvin shortseissa pihamaalla.

Rakastan kesäisen lämpöisissä päivissä hajuja ja tuoksuja. Sellainen kuivan kankaan tuoksu vie minut aina lapsuuden kesiin, kun pyöräiltiin uimarantaan äidin kanssa ja oli pullat ja mehut mukana. Vietettiin rannalla koko päivä uiden ja evästäen ♥ Se tuoksu tuo mukanaan aina sen saman hyvän olon, kuin mitä nuo retket antoivat aikoinaan.
     Tuoksumuisto on aarre ♥
      Rannalla oli puolestaan sellainen järviveden ominaistuoksu, joka tuntuu vahvemmin juuri oikein lämpimällä säällä. Kalareissujen tuoksu ♥ Miten onnelliseksi voi tulla pelkästään muistoista ♥

Istuttiin iltasella grillimajan terassilla ja odoteltiin saunan lämpenemistä. Käki kukkui ja muutkin linnut pitivät mekkalaa ja puhuttiin, että tästä haaveiltiin keskitalvella kun oli kilometri lunta ja yhtä paljon pakkasta! Ja nyt se kesä on tässä. Odottaa meitä ja meidän seikkailuja malttamattomana ♥

Tultiin siihen tulokseen Miehenmurrikan kanssa, että viikonloppu voisi kestää iäisyyden ♥ Kumpikaan ei olisi pannut hanttiin ♥

Sinisen penkin satoa

Odotettu viikonloppu ja odotetut +30 asteen helteet ♥

Ensimmäinen työviikko takana.
     Sanotaanko vaikka niin, että vähän erikoinen viikko kaikin puolin. Sen minkä huomasin tällä kertaa työt aloittaessani, että taitaa olla oikeasti viimeinen kesä näissä hommissa. En tiedä onko se paikasta, vai minusta, mutta en saa työstä enää oikein mitään - en vielä edes sitä palkkaa, sillä firma ei "ehtinyt" edes työsopimuksia kirjoittamaan...
      Viikko tuntui todella pitkältä ja vaikka työkaverit olivat mukavia niin en vain oikein kotiutunut sinne ensimmäisen viikon aikana. Jotenkin tuntuu, että olen tunkeilijana niiden muiden keskellä, kun melkein kaikki toisensa tuntevat.
       Olin niiiiiiiiin onnellinen kun pääsin perjantaina kotiin työviikon jälkeen. Hymyilytti niin ettei meinannut naama riittää! ♥ Tuntui hyvältä, että oli edessä kaksi päivää ihan vaan olemista, kotona.
       Siivosin tuvan ja sitten vielä ahersin melkein +32 asteen helteisessä iltapäivässä meidän grillimajan nopeasti siihen kuntoon, että saadaan Miehenmurrikan kanssa viettää viikonlopun helteisiä hetkiä sielläkin.

Aivan mahtavia kelejä onkin ollut nyt loppuviikosta. Töissä ne tietysti teettivät vähän nestevajausta ja uupumista, mutta viikonlopun keleiksi ihan parhaita! Eilen kun sain siivottua ja tehtyä muutkin hommat, on viikonloppu pyhitetty täysin vaan levolle ja nautiskelulle.
       Eilen otettiin viikonlopun alun kunniaksi jääteetä ja mango-sorbettia ♥ Varsinkin jäätee tuntui nesteyttävän oikeinkin hyvin todella kuuman illan jälkeen! Se oli minun pieni kesäyllätys Miehenmurrikalle ♥ Tänään ollaan sitten istuttu grillimajan terassilla ja luettu kirjaa ja nautittu kesähelteistä (kun nämä kuulemani mukaan loppuvan ensi viikolla...). Uimassakin käytiin jo ennen ruokaa vähän viilentymässä enkä ymmärrä kyllä yhtään kun lehdissä on kirjoitettu, että järvien vedet ovat nyt ennätyksellisen lämpimiä. Eivät ole ihan joka paikassa. Siinä järvessä missä minä uin ei lämpötila takuulla ole montaakaan astetta +10 yläpuolella! Sen verran kylmää se on ja minä uin aika kylmissä vesissä.

Kesäillan helleautere ♥

Syreenitkin kukkivat parhaimmillaan. Jotenkin aina toivoisi, että ne kukkisivat vasta juhannuksena niin saisi kuistille ja saunaan ihanat juhannuskukkaasetelmat, mutta nyt ne ovat monena vuonna kukkineet jo näin monta viikkoa ennen.

Kasvimaata olen jälleen kastellut joka ilta huolimatta siitä, että itikat ovat ymmärtäneet tämän rituaalin heidän iltapalanaan. Eilisiltanakin niitä oli kimpussa ihan laittoman paljon! Onneksi nämä helteet veivät siitä sadosta suurimman terän, sillä alkuviikosta oli suorastaan tuskaista työmaalla tehdä yhtään mitään siinä mäkäräis- ja itikkaparven keskellä!
        Onneksi oma piha on sen verran avara ettei ole hirveästi itikoista ollut muutoin haittaa kuin iltasella, vaikka meilläkin noita vesisaaveja on pihamaalla aika paljon...
        Juoksua kokeilin keskiviikkona, mutta totesin ettei helteellä meikäläisen jalat kulje mihinkään. Pääsin kolme kilsaa ja siihen tyssäsi sekä voimat että olo. Hiki ei päässyt pintaan ja energiaa ei ollut yhtään siihen että olisi liikuttanut jalkojaan. Pikemminkin päin vastoin. Ei helle-lenkeistä ole hyötyäkään, kun keho stressaantuu näemmä entisestään. Olen nyt pitänyt loppuviikon paussia ja viettänyt illat uiden ja saunoen ♥ Ei huono juttu sekään!

Eilen oli ihana lämmittää ulkosaunaa kun käki kukkui ja tuuli humisteli hiljaa helteisessä ilmassa. Oli juuri sellainen kesäilta, joita oli keskellä talvea ikävä ♥ ja jonka haluaisi pulloon ja säästöön.
        Miehenmurrikalla on enää kaksi viikkoa töitä ennen kesälomaa. Meillä on kesälomasuunnitelmat todella auki enkä oikein uskalla edes ajatella mitään ennen kuin saan tämän kesätyöjutun rullaamaan. Todella huonosti hoidettu tänä kesänä koko homma!
         Haaveena olisi heinäkuinen Hanko ♥
         Käytiin pari kesää sitten siellä ensimmäistä kertaa ja se oli sen verran ikimuistoinen kokemus, että saisi sen kokea uudelleenkin. Toki siellä varmaan olisi kiva syksykin, jos sinne asti meidän reissu virahtaa, mutta mieluummin sitä menisi johonkin kesälläkin.
        Kesäsuunnitelmia ei oikein ole ollut muutenkaa, kun olen AINA ollut kesän töissä. Sekin alkaa tässä kausihommassa ärsyttämään, että kesä, joka on ihmisen parasta aikaa, menee aina töissä eikä ole edes sitä viikkoa sitä kesälomaa milloin voisi nauttia Suomen kesästä! Siksi ajatus siitä, että saisi joskus päättää omista jutuistaan alkaa muotoutua haaveesta päämääräksi. En jaksa tämmöistäkään elämää ihan loputtomasti!

Olen kävellyt koko viikonlopun tai mitä sitä nyt on ehtinyt tähän mennessä kulumaan, täysin paljan jaloin. Vahvistan mikrolihaksia jaloissa ♥ ja tietysti nautin myös nurmikkopihasta ja lämpimistä keleistä!
      Olen ollut kuin laitumelle päässyt nuori lehmä joka on ottanut ilon irti vapaudestaan. Oikeasti! En muista milloin viimeksi olisin nauttinut kesäpäivästä NÄIN KOVIN ♥ Olen onnellinen ja rauhallinen ja stressitaso on varmaan nollassa!
       Lämpö, aurinko, Miehenmurrikan kanssa vietetty laatuaika, avovesiuinti, kirjat, komeat auringonlaskut iltaisin, käen kukunta ja iltainen lintukonsetto muutenkin ♥ Siinä hyvä resepti onnelliseen kesään!

JUOKSUPÄIVÄKIRJA

keskiviikko 5.6.2019

597.juoksupäivä (218 vko)

- 3598.4 km

- 3km metsätie pyrähdys (15 min)

- ajattelin ensin että menen päätä selvittämään mutta ei sitä sitten jaksanut juosta oikein yhtään

- jalat jaksoivat suht hyvin, mutta ei vaan ollut powereita tuolla helteessä

- olo oli tukala

- +30, aurinkoinen, tuuleton ilta

- ihan mahtava keli muuhun kuin juoksuun!