Päivä kerrallaan..

Minulla on selvästi sellaiset 'mielen aurinkopaneelit' jossain, sillä tänään kun oli vähän harmaampi aamu ja oikeastaan koko päivä, niin mielikin oli vähän lähempänä maanpintaa kuin muina päivinä tällä viikolla kun on aurinko helottanut koko toisella puoliskollaan.
          Töissä saatiin paljon aikaiseksi. Oikeastaan se hiekkakäytävä-projekti, joka meillä oli Annin kanssa suunnitteilla elokuun urakaksi, tuli tänään valmiiksi! Ihanaa. Saadaan keskittyä elokuussa johonkin muuhun, tai ainakin käytävien hoito on pikkaisen helpompaa, oikeastaan silkkaa ylläpitoa tämänmoisen urakan jälkeen! Hurraa!
           Täytyy kyllä myöntää, että Henkka oli suureksi avuksi. Ihan niin en halua sanoa, ettei oltaisi selvitty ilman häntä, kun tiedän, että oltaisiin kuitenkin, mutta ainakin selvittiin nyt nopeammin kuin jos oltaisiin väännetty hommaa Annin kanssa kahdestaan. Joka tapauksessa ihanaa kun homma on tehty ja saadaan aloittaa viikonloppu hyvillä mielin.
           Minullakin on vapaa viikonloppu ja olen siitä tällä viikolla enemmän kuin iloinen! Jotenkin taas tämä viikko on imenyt minusta kaikki mehut ja koko viikonloppu omaa aikaa ja rentoutumista tekee nyt oikein hyvää. Ja kun minulla oli suunnitteilla se auton pesu ja vahauskin niin nyt saan senkin parissa puuhata ihan rauhassa!

Ilta-auringon maalailua..

Kotona kellahdin kyljelleni heti kun olin saanut vähän ruokaa vatsaan. Tällälailla pitäisi saada viikko tehdyksi kotonakin, ettei enää torstai-perjantaina tarvitse heti töiden jälkeen sännätä omiin pihapuuhiin. Saan huomennakin tulla töistä ilman, että olisi kamala hoppu ajamaan nurmea tms. vaan saan lojua ajan kanssa ruuan ja levon parissa. Taidan sen verran itseäni hemmotella, että hoidan jalat kuntoon ♥ Rasvaan ja lakkaan kynnet. Vähän tyttöilen!
           Kävin iltasella juoksemassa ja juoksu tuntui taas todella hyvältä. Vähän jossain loppupuolella vasemmalta alavatsasta yritti joku nipistys tulla läpi, mutta se meni ohi ennen kuin häiritsi juoksua. Piti vaan muistaa pitää vastalihakset (tai mitä niistä on jäljellä) piukkana. Ihanaa oli kuitenkin juosta kun juoksu kulki!

Uimassakin kävin, mutta nyt oli vesi taas kylmempää. Uin ihan kuin kiusallani vähän kauemmin kuin mitä olisi kroppa sietänyt, kun ärsytti se, ettei vesi nyt voi edes näiden lämpöisten päivien kunniaksi lämmetä! Se hyvä puoli kylmässä kesässä on, että olen saanut olla rannalla rauhassa. Ei ole montaa kertaa tarvinnut rantavesiä jakaa kenenkään kanssa!

Äsken iltalenkillä ajattelin, että vaikka olen nauttinut kamalasti näistä ihanan aurinkoisista ja lämpöisistä päivistä, niin joku osa minusta odottaa jo syksyä (kamalaa, tiedetään!). Saisi laitella uutta tupaa (jonka remontti alkaa muuten maanantaina, sunnuntaina pitäisi saada kamat tyhjäksi tuvasta...); verhoja, sohvia, pöytiä, lipastoja... Saisi laitella uutta kuistia; kalusteita, ruukkuasetelmia, valoja... Saisi lämmitellä uunia ja laitella takkaan tulia iltasella. Istuksia villasukkaneulomus sylissä iltaisin ja olla koiran kanssa kahdestaan... paitsi ettei ole sitä koiraa enää.
           Se ajatus tappaa minut yhä uudelleen ja uudellen joka kerta.
           En ole päässyt surun paremmalle puolelle vieläkään ja tuntuu, että etsiskelen edelleen palasiani pitkin pimeää pusikkoa. En ole saanut itseäni kokoon ja kasaan tai sellaiseen kuntoon, että voisin sanoa olevani oma itseni. Minulla on ikävä koiraa ja sitä oloa, että minulla oli joku, jonka kanssa sai olla ihan vaan minä. Joka kuunteli ja tuli lohduttamaan ja oli vieressä silloinkin, kun en todellakaan sitä olisi ansainnut.
           Tiedän, että ensi talven illat ovat todella omituisia ilman sitä hännän huiskutusta ja meidän rutiineja. Aamulenkkejä, iltalenkkejä, ruoka-aikoja ja muuta tohinaa. Ei ole enää parasta ystävää, jonka kanssa olla ja touhuta ja jonka höperehtimiselle saisi naureskella ja ajatella, että miten kovasti siitä otuksesta tykkää.
           Onneksi on tuo tuvan sisustusprojekti.
           Saa ajatuksia edes vähän johonkin.


JUOKSUPÄIVÄKIRJA
102. juoksupäivä (35 vko)
- 7.2 kylälenkki (43min)
- juoksu tuntui todella hyvältä, jalat eivät oikeastaan väsähtäneet kunnolla missään vaiheessa
- hengitys ja ryhtikin pysyi melkein koko juoksun ajan hyvänä ja olen huomannut, että hengityskin alkaa olla semmoista rauhallisempaa. Kai hapenottokyky on parempi kun ei tarvitse enää kamalasti läähätellä muuten kuin tiukoissa ylämäissä. Jee!
- ilma oli vähän sateen jälkeisen kostea, suhteellisen lämmin, mutta pilvinen +18