Kuu kadoksissa...

Vihdoin perjantai.
       Aamulla en olisi enää mitenkään saanut itseäni ylös, vaikka aamu oli kaunis ja suht lämminkin verrattuna viikon muihin aamuihin - ja lisäksi luvattiin +26 astetta iltapäiväksi. Silti puuttui powerit nousta ylös ja mennä töihin. Sitten kun sinne asti pääsi, niin sittenhän päivä meni ihan nopsasti. Ja kun hautausmaa jäi vielä niin mahdottoman siistiksi niin lähdin kyllä hyvillä mielin viikonlopun viettoon.
         Ja vielä vapaata molemmat päivät!
         Ihanaa.
         Just luin lehdestä, että pitkät työviikot (eli yli 55 tuntiset) altistavat aivohalvaukselle ja sydänvaivoille. Ei ole siis leikkiminen työtuntienkaan kanssa...
          Kotona oli rakennusukkelit päässeet jo lattian kimppuun. Ensimmäinen kerros pohjalaudoitusta oli jo aluillaan ja ihanhan se jo lattialta näyttää. Onneksi... Sitten vaan eristeet, viralliset lankut ja maali pintaan ja tadaa! Valmis!
          Mie söin pikaisesti kalapuikkoja ja perunoita ennen kuin siivosin tämän kaksi neliöisen nurkan, jossa ollaan kohta kaksi viikkoa pidetty majaa. Imuroin, pesin lattiat ja pesin kaksi koneellista pyykkiä. Olen siis nyt valmis viettämään viikonlopun ilman suurempia hommeleita.

Loppuillan löhösin riippumatossa ja nautiskelin lämpöisestä auringosta. Taisin torkahtaakin mutta heräsin siihen kun joku pieni koppakuoriainen puri minua nilkasta (syytä en tiedä...) ja kun yritin huitaista sitä pois niin se tipahti riippumattoon ja siitä shortsien sisään ja puri minua uudelleen... Pomppasin pystyyn, riisuin shortsit ja ravistelin ne siinä pihamaalla.. Onneksi ainut silminnäkijä minun nopealle strippaukselle oli vain vanhempi rouva naapurin kasvimaalla.

 Minulla on edelleen Tove Janssonin Kesäkirja lukemisen alla. Niin pieni ja ohut kirja ja jotenkin siinä vaan menee aikaa lukiessa. Toisaalta olen nukahtanut kesken lukemisen nyt monena iltana, joten eipä se senkään puoleen edisty, mutta muutenkin. Sitkeä kirja.
         Heti kun aurinko alkoi laskea, rupesi kelikin viilenemään. Syksyn merkki. Tahtoi sitä tai ei. Piti siirtyä sisätiloihin riippumatosta... Venytin uimareissua pitkälle iltaan, kun halusin käydä "yöuinnilla". En tiedä lasketaanko tätä vielä yöksi, mutta myöhäisuinniksi ainakin.

Ilma oli viileää, melkein kylmä, mutta tuntui hullulta, kun meni veteen niin se oli kamalan lämmintä. Siis ei ollut, mutta tuntui siltä. Polskin keltaisen sinisissä maisemissa niin kauan kunnes vapisutti ja oli kylmä. Ihanaa! Ja aika kivaa! ♥ Pitää odottaa vielä vähän myöhäisempää syksyä niin sitten menen oikein pimeällä...
      Iltasella vetäsin yöpuvun päälle ja huomasin, että kroppa tuntui lämpöiseltä ja hyvältä. Varmasti nukuttaa hyvin ja pitkään. Ainakin toivon niin..
       Huomenna köllöttelen.
       Ihanaa.

P.S. Olen kahtena iltana ajatellut ottaa kuusta kuvan, kun se on kauniin sirpin mallinen tällä hetkellä. Minä kun haen kameran niin se on kadonnut johonkin... Merkillistä. Mihin se voi niin äkkiä tipahtaa?