Tätäkö se syksy olikin?

Istuin äsken viltin alla pimeässä ja tuijotin ikkunaan, missä sadepisarat välkehtivät pihavalon kajossa.
          Oli kamala päivä.
          Koko päivän satoi kuin jossain englantilaisessa elokuvassa, joka kertoo 1940-luvun Lontoosta. Teillä oli ajourissa vettä ja tuulilasinpyyhkijät yrittivät tehdä epätoivoisesti työtään. Työmaalla piti vetäistä sadekamppeet niskaan ja olin jo ehtinyt unohtaa, miten r-a-i-v-o-s-t-u-t-t-a-v-a-a se onkin taas touhuta ne kuteet päällä! Hoh!
           Aamusta piti olla laskemassa arkkua hautaan iltapäivän haudalla siunaamista varten. Ensimmäinen hautaanlasku minulle. Ihan hyvin meni, vaikka vähänhän se oli raskas, kun neljällä laskettiin. Normaalisti on kuusi. Aika hassua oikeastaan, että olen kohta kolme vuotta neuvonut muita arkun laskussa enkä ole itse ollut siinä hommassa vasta kun nyt. Mutta eikö se vanha sanontakin mene niin, että se joka ei osaa, opettaa...
          Työpäivä oli muuten varsin omituinen. Raskas ja masentava. Ja hautajaisten aikana vettä tuli taivaan täydeltä. Papilla oli kertakäyttöinen sadetakki ja minulla vielä sadevarjo joka riitti oikeastaan vain papin niskaan, minä kastuin. Ei oikein päässyt hautajaistunnelmaan vaikka laulettiin ja rukoiltiin miten... sade pilasi senkin.
          Töiden jälkeen piti käydä vielä kaupoilla ennen kuin pääsi kotiin. Ihme jo sekin, että ylipäänsä pääsin hengissä kotiin...

Kävin kotiintultuani heti lenkillä, kun piti tyhjentää tämä päivä ja oikeastaan koko viikko päästä pois. Olo kevenikin nopeasti ja kun lenkin jälkeen pulahdin vielä järven viileyteen sateesta huolimatta, alkoi olo olemaan aika raatomainen. Lämmin suihku vielä päälle niin olisin ollut valmis olemaan hyvä esimerkki luonnontieteelliseen museoon koomapotilaasta!
         Huomenna on pitkä päivä vielä töitä. Onneksi on luvattu sentään parempaa keliä. Jospa kengätkin ehtisivät kuivua huomiseksi... Pitäisi ottaa tämmöinen suosio pelkästään hyvällä, että töihin kelpaan ja haluavat ja pyytävät minua, mutta juuri nyt tuntuu, että ainut asia mitä minä haluaisin olisi sadan vuoden unet!

P.S. Remontissa ei oikein edetty. Sähkömies kävi eilen tuomassa pistorasiat ja isä sanoi, että ryhtyvät sitten seuraavaksi sähkömiehiksi... niitähän ne eivät vielä ole leikkineetkään tässä tuhansien vuosien remonttitalkoissa!

P.P.S. Eilen jonotin postissa kirjapakettiani. Myyjä oli kaupan puolella, en jaksanut huutaa, joten odotin ja odotin ja odotin. Sain paketin ja siinä oli Jojo Moyesin ensimmäinen suomennettu romaani 'Ole niin kiltti, älä rakasta häntä. Säästän sen marraskuisiin iltoihin, kun ensilumi sataa maahan, minulla on tuvassa laiskanlinna ja lukuvalo ja kynttilöitä pöydällä...

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
111. juoksupäivä (38 vko)
- 5.4km uimarantalenkki (33min)
- juoksu kulki hyvin, sateesta huolimatta
- loppumatkasta oikean pallean kylkeen pisti mutta tasoittui kun hidastin vähän vauhtia
- ilma oli ainakin hapekas ja kostea, satoi hipsutellen koko ajan, mutta ei ollut mikään kylmä keli
- hyvä juoksu ja pään tyhjennys keikka!