Pelkkää juhlaa!

Yritin tänä aamuna nukkua pitkään ja potutus oli valtava, kun aamusella kello näytti vasta 9 kun heräsin. Lojoksin piruuttani kymmeneen ennen kuin nousin. Kiusa se on pienikin kiusa.
          Tämä päivä meni kyllä täysin juhlissa. Naapurin emäntä täytti 80v ja siellä käytiin sitten juhlimassa pyöreitä ihan kunnantalon kahviossa. Piti vaan mennä takakautta, kun muu talo oli lukossa. Tuntui kuin oltaisiin oltu salanpäiten juhlimassa.. jännittävää!
           Satuttiin sellaiseen pöytään onneksi mihin istahti joukko juttelevia vieraita ja muutama tuttukin naama. Huomasin ihanan puolen itsessäni siinä kahvin ja voileipäkakun ja mansikkakakun lomassa. Olin ennen aina semmoinen, joka ei oikein muuta saanut juhlissa suustaan kuin "ihan hyvin" ja "joo" kun kysyttiin miten koulussa menee ja onko kivaa. Nyt sentään osasin ottaa keskuteluun osaa, puhua lööperiä semmoisestakin asiasta, mistä en niin paljoa tiennyt (ja vielä melko uskottavasti) ja sanoa jotain hauskaakin välillä! Ihanaa, olen sittenkin kehittyvä yksilö.

Sitten huomasin senkin, miten helposti ihmisestä tulee viehättävä. Pelkällä iloisuudella. Samassa pöydässä istui nainen, joka nauroi paljon, oli iloinen ja mahdottoman hyvällä huumorintajulla varustettu ja vaikka olen hetero päälaesta varpaisiin asti niin ne ominaisuudet tekivät naisesta mahdottoman viehättävän ja puoleensavetävän. Päätin hymyillä tästä lähin enemmän ja hankkia semmoisen tarttuvan naurun (heheheh!).
          Käytiin juhlien jälkeen kaupassa ja oli muuten eka kerta varmaan, kun etsin varhaisperunoita juhlamekossa perunalaarista. Kokemus sinänsä ja kylmätiskien välissä tuli sitten kylmä. HRR! Päivä oli illassa ennen kuin oikein oli elänytkään. Mukavaahan se oli nähdä kyläläisiä ja olla sosiaalinen, mutta kyllä minä nyt mieluusti muutamana viikonloppuna olisin ihan rauhassa ilman että kukaan haluaa minua yhtään mihinkään. Ensi viikonloppuna minulla on työkeikka iltasella, mutta jospa sitten saisi vähän henkäistä välillä...

Kävin iltasella juoksemassa ja siellä metsätien laidassa, pienellä pellolla joku isäntä kylvi viimeisiä viljojaan maahan. Reppana. Tuli ihan surku, vaikka hauskannäköinen isäntä olikin eikä ollenkaan sellainen rasittuneen ja stressin alle kuolevan näköinen. Olisi pitänyt pysähtyä, sanoa muutama sana aurinkoisesta kelistä ja lokkiparvesta ja viljojen kylvöstä, mutta jalat veivät eteenpäin.
        Meidän naapurit paalasivat tänään niin komeita kuivaheinäpaaleja, että olisi thenyt mieli mennä niiden kylkeen nojailemaan ja tuoksuttelemaan kuivan heinän tuoksua. Ah! Voi kun joku vielä tekisi heinää seipäille... Miksi isännät ovat niin tehokkaita nykyään?

Nyt seuraa tämän illan arvoitus: arvatkaapa kuka ei jaksaisi huomenna mennä töihin? Varsinkin kun luvassa on kamala sadeviikko... joka päivä sataa ja silloinkin kun ei sada niin uhkaillaan sateella. Katsoin eilen elokuvan Toscanan auringon alla ja rupesi (jostain syystä) tekemään mieli muuttaa Toscanan lämpöön, unikko- ja auringonkukkapeltojen keskelle.
            Toisaalta jos ensi viikolla sataa, niin aion joku päivä töiden jälkeen lähteä kaupungille ja kirja-antikvariaattiin haalimaan sylillisen kirjoja - ihan kuin ei kaapit pursuaisi niitä tarpeeksi muutenkin. Minulla on kuitenkin kaksi periaatetta: kirjoja ja nurmikkoa ei voi olla liikaa! On ainakin sitten jotain laitettavaa siihen uuteen hienoon kirjahyllyyn, jonka syksyllä ostan uusittuun tupaan...
             Minussa on selvästi optimistisuutta jäljellä... edes hiven.
             Nyt möngin peiton alle ja luen itseni uneen.

P.S. Käärin vielä kymmenen aikaa illalla kääretorttua huomiseksi, kun konepojjaat tulevat peittämään ja kaivamaan hautaa enkä ole koko kesänä päässyt niitä hemmottelemaan. Nyt hemmottelen! Jos vielä ehtisi torille mansikoita ostamaan... mutta luultavasti en jouda aamusta! Kääretortusta tuli kyllä aikamoinen törtsä... vähän niin kuin leipojansakin!


JUOKSUPÄIVÄKIRJA
88. juoksupäivä (30 vkoa täynnä!!!)
- 5km metsätie (30 min)
- helppo juoksu. Kerrankin!
- jalat pelittivät ja jaksoin juosta tasaista vauhtia koko ajan
- hengitys toimi eikä krampannu, vaikka ruuasta oli vain tunti...
- ryhtikin alkaa parantua, vaikka huomaankin että kylkilihaksia voisi harjoituttaa vähän enemmän
- ilma oli kiva, +16 ja pieni tuuli, ensin tuli topissa ja shorteissa vilu, mutta sitten kun vähän lämpeni niin oli ihan mukava juosta
- 30 viikkoa täynnä. AIKAMOISTA!