Mustia perhosia ja modeemin kuolema

Olen elossa! Hyvä minulle, huono niille, jotka toivoivat toisin.
          Blogihiljaisuus ei ole johtunut minusta vaan siitä, että lauantaina yllätysukkonen napsautti modeemin hiljaiseksi. Se kuoli kertaiskusta ja olen kokeillut netitöntä elämää kolmen päivän ajan. Onnekseni huomasin, etten ole aivan riippuvainen internetin ihmeellisestä maailmasta vaan päivien illat täyttyivät muulla tekemisellä kun ei "tarvinnut" roikkua linjoilla. Teki ihan hyvää, mutta mukavaahan tämä on taas kun pelittää kunnolla. Tai ainakin kohtalaisesti...
            Asentaja kävi tänään ihan meidän modeemin luona katsomassa missä vika. Ulkopuolen taloa, siinä mistä linja tulee taloon, oli molemmat linjat poikki. Ei ihme ettei oikein linjalla ollut liikettä. Toivottavasti nyt uuden modeemin ja uusien narujen voimin olen jälleen yksi niistä ihmisistä, joilla on toimiva netti.
            Kädet ja jalat ristissä.

Lauantai meni muuten töissä, vaikka olikin vähän tavallista lyhyempi työrupeama. Sen verran kuitenkin rasituin, että palkitsin itseni työpäivän päätteeksi kaksipalloisella jäätelötötteröllä. Kesän ensimmäinen irtojäätelö ja siihenhän se päivän palkka taisi mennäkin! Hurja miten kallista! Saisi melkein sata litraa kaupasta! Vaan eipä olisi saman makuista ♥

Sunnuntaina oli pitkästä aikaa kesäilma. Paistoi ja lämmitti. Yritin sinnitellä hihattomassa paidassa ja shortseissa, että nämä vaaleat kananjalat ja kalkkunakädet saisivat vähän edes väriä. Minuun kun väri tarttuu siinä järjestyksessä, että ensin punoittaa ja sitten ehkä vähän taittuu ruskeaan...
          Sunnuntain pyhitin pihatöihin, kun lauantai meni ukkosta pidellessä. Raahasin kukkapotit tuohon pihamaalle tulevan nurmen paikalle ja sitten suunnistin kasvimaalle. Sitä ei oikein edes erottanut uudesta nurmesta. Ja kamalan homma siinä olikin, että sai edes jonkinmoisen väylän aikaiseksi! Tein iltaan asti töitä ja sain esille naurettavan pienen osan kasvimaasta. Herneet olivat kuitenkin itäneet, mikä on ihme ja kumma, kun saviheinää oli kaikkien ihmisten tarpeiksi!

Eilisen iltapäivän löhösin. Olisi pitänyt tehdä yhtä ja toista, mutta kun ollaan tällä hetkellä äidin kanssa likkaporukalla kotona niin oltiin eilisilta kuin ellun kanat. Ei tehty mitään niistä asioista, mitä olisi pitänyt! Löhösin riippumatossa ja katselin kesätaivasta. Teki kyllä ihan hyvää.
           Eilinen oli vielä niin ihanan lämmin päivä, että kelpasi työmaallakin olla jo hihattomassa ja kai käsivarsiin jonkinmoinen väri alkaa tarttua. Eilen illalla seisoksin pitkän tovin rannalla ja nautin kun aurinko lämmitti ihoa ja kroppaa. Olisin voinut seisoksia siinä rannalla (hanhien pökäleiden keskellä) vaikka koko illan! Olen nyt käynyt joka ilta uimassa ja aika nopeasti tämmöiseen jää koukkuun. Nyt ei oikein iltaa osaa aloittaa ilman että on polskahtanut järvessä. Kylmää se on, hurjan kylmää edelleen, mutta sitkeästi yritän aina uida vähän kauemmin kuin edellisellä kerralla... Ehkä syyskuussa sitten uin jo kokonaisia minuutteja...

Tänään sitten keräilin kiviä Älyttömyyden Pellon toiselta laidalta, kun sielläkin alkaa olla heinä sen verran korkeaa, että pitäisi kohta päästä ajamaan ne hassut korret poikki. Aikamoinen kivikasa tuli traktorin kyytiin ja vähän sinne vielä savottaa jäi, mutta jospa ajan sitten ne kohdat mitkä pystyn tai sitten huomenna käyn napsimassa vielä puuttuvat kohdat puhtaiksi.
           Aikamoista tämä kotihommien teko on työpäivän jälkeen. Työmaalla ensin rehkii lihakset helliksi ja sitten sama hulabaloo jatkuu kotona... Voi kun olisi mustekala! Saisi edes muutaman käsiparin lisää! Tänään on vielä viimeinen päivä kesäkuutakin! Mihin ihmeeseen tämä aika menee? Minun olisi pitänyt kutsua naisporukka saunomaan, mutta... saamattomuus on minun ristini tässä elämässä!
           Iltasella käväisin juoksemassa. Viiden kilsan lenkki ja suht mukavalta tuntui. Selvästi huomaa kintuissa jos on töissä tehty seisomatyötä enemmän. Jalat ovat eritavalla väsyksissä. Näin lenkillä kamalasti mustia perhosia, jotenkin aika pelottaviakin vaikka tuskin ne minua nyt iltapalaksi aikoivat kuitenkaan...
            Juoksun jälkeen kävin pulahtamassa kylmässä vedessä ennen kuin kömmin kuuman saunan lauteille nauttimaan olostani. Lihaksissa tuntui hyvältä, kun olin ensin vähän rääkännyt niitä lenkkipolulla, sitten uittanut ne kylmässä vedessä ja lopulta pehmitellyt saunan lämmössä. Nyt olen niin valmis yöpuulle...

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
SUNNUNTAI 28.6.
85. juoksupäivä (29 vkoa täynnä)
- 7.2 km kylälenkki (40min) ENNÄTYS!!
- jalat painoivat ja vasen jalka varsinkin laahasi perässä
- palleaan pisti puolessa välissä eikä nyt muutenkaan ollut kovin riemukas hengitystekniikka
- ryhti läsähtänyt
- keli oli lämmin ja mukava, +20 ja ihana tuuli
- taisin juoda liian vähän

TIISTAI 30.6.
86. juoksupäivä (30 vko alkaa..)
- 5km metsätie (30min)
- kunhan jalat vetristyivät niin homma sujui ihan hyvin
- oli mukava juosta
- hengitys toimi ja huomaan, että hengitän aika tasaisesti ja kiirehtimättä jo
- ryhtikin kesti, kummalliset vatsalihakset pallean alapuolella kipeytyvät oitis jos nauran väärin... hassua!
- mukava keli +19 ja pilvipoutaa