Kukkia, kukkia, liikaa kukkia!

Tänään myrskysi. Satoi ja tuuli koko päivän aikamoisen kovasti!
          Tänään tuli myös kukkakuormat hautausmaille ja myös me saimme osamme siitä sadosta. Kello yhdeksän oli rekka purettu ja kamalasti kukkia istutettavana. Kääks! Jotenkin tämä hetki kesästä on aina sellaisen epätoivon aikaa, kun ei voi ymmärtää, miten ihmeessä ne kukat ehtii laittaa maahan. Hoitaminen tuntuu leppoisalta puuhastelulta tämän savotan jälkeen.
           Tämän päivän urakkaa väritti vaakasuora sade ja tuuli, joka tiputteli puolen latvan kokoisia oksia männyistä melkein niskaan! Onneksi kukkapesien multa oli niin kuivaa, ettei sade kamalasti haitannut istutusta, ainoastaan sadekamppeissa vettyi niin sisältä kuin ulkoa.
            Ja saatiinhan me jo ensimmäinen "valituskin" kukista, kun kuulemma verenpisara, joka kyseisen omaisen haudalla oli, ei kuki... Onneksi nainen ei tullut sanomaan asiaansa minulle, sillä olin siinä vaiheessa päivää jo niin täynnä kukkia, että olisin varmasti nähnyt punaista moisen kommentin kanssa... muutenkin kuin kukan terälehdissä! Onneksi Anni hoiti asian tutulla rauhallisuudella ja sanoi, että ne on vielä niin nuoria.
             Hymyilytti.
             Niinhän ne ovat...

Aamusella laittelin vaatteita päälle kun näin, että se pieni pupunen pomppi minun portailta ja jäi syömään ruohoa viinimarjapuskan viereen. nappasin äkkiä kameran ja räpsin kuvia sarjatulella. Voi miten pieni nöppönen se oli! Jalatkin olivat ihan pyöreät eivätkä semmoiset sukset niin kuin isommilla. Siinä se kuunteli ja katseli aamuisen pihan ääniä ja maisemia. Koko ajan korvat kääntyilivät puolelta toiselle, valppaana oli. Sitten rupesi satamaan ja poloinen kastui... voih!

Kun minä pääsin töistä kotiin ja sain vähän ruokaa suuhun, minä oikaisin jalat pitkiksi ja makasin parin tunnin päiväunet. Jalat, varsinkin päkiät, olivat juuri sen tuntuiset, kuin olisi kyykkinyt koko päivän ja tehnyt ylös-alas-liikettä monen monta kertaa... Vielä olisi toinen mokoma laittamatta huomenna... Onneksi tämäkään viikko ei kestä kuin viikon!
           Iltasella ajattelin, että käynpä katsomassa isoja aaltoja rannassa, kun tuuli niin julmetusti. Menin rantaan, mutta kas kummaa, ainuttakaan aaltoa ei rannassa näkynyt. Pinta oli tyyni ja rauhallinen. Tuuli ei osunut niin, että se olisi rantaan päin aaltoja tehnyt. Uin siis ilman aaltoja, höh. Ihan tarpeeksi kylmää se oli kyllä muutenkin... HRR!