Kasva, kasva kasvimaa!

Kesäaamu parhaimmillaan - tai ainakin melkein. Saisihan tuo olla vähän lämpöisempää jo aamusta, mutta muuten oli ihana talsia autolle lintujen sirkutuksessa ja syreenipensaan tuoksussa. Siinäkin alkaa olla jo violettia pinnassa, vaikka juhannukseen on vielä puolitoista viikkoa. Aikaista lajiketta näemmä.

Työmaalla alkoi ensimmäinen kunnon hoitoviikko kukkien osalta ja onneksi nämä ekat viikot ovat vähän helpompia, kun kukissa ei vielä kamalasti ole kuivuneita kukkia tai rispaantuneita lehtiä. Kuivaa oli multa. Jotenkin kumman kuivaa, kun eilen kuitenkin ropsautti ihan kivasti vettä niskaan, mutta ei se näköjään kukkapesiin osunut.
           Meidän hautausmaan vieressä on semmoinen pieni metsäkaistale, oikeastaan hautausmaata ympäröi metsikkö joka puolelta, ja se taas tarkoittaa sitä, että itikkaa riittää riemuksi asti ainakin aamusta. Iltapäivän lämmössä niitä ei niin kamalasti enää kimpussa pyöri. Minä olin sen verran viisas, että kiinnitin hyttyssavun ämpäriini ja savutin ympäristöni täysin. Nuttu haisi ihan hyttyssavulta koko päivän! Eipä pyöriny hyttyset ympärille, heheh!
           Kukkapesien hoito on sen verran yksinäistä puuhaa, että siinä ehtii ajatella asiat edes takaisin. Tänään kuitenkin ajatuksia ei kamalasti ollut enkä oikein tiennyt johtuiko se väsymyksestä vai siitä, ettei ajatuksia yksinkertaisesti ollut. Hyvä välillä niinkin.
           Kotona ei tällä kertaa odottanut pieni mies ovella vaan täysi kauhistuksen kaaos! Miehet olivat purkaneet vanhan apukeittiön kaapistot ja lattian ja kaappien kamppeet ja roippeet oli siirretty mikä mihinkin... Piti hengittää syvään ja piti hengittää kauan, etten olisi räjähtänyt kappaleiksi kuin voikukan siemenhahtuvapallo!

Minun piti ruuan jälkeen vähän laittaa tavaroita kasaan ihan vain oman mielenterveyden vuoksi, kun muuten olisin vaipunut polvilleni itkemään tätä kamaluutta. Koko iltaa en malttanut nyssäköiden kanssa leikkiä, kun kasvimaallekin piti ehtiä.
            Hain välineet ja touhotin kasvimaan kimppuun. Rakentelin ensin herneille verkon ja tällä kertaa hoidin asian nopeasti valmiista teräsverkkohäkkyrästä, joka oli isällä polttopuiden seinäminä. Nerokas keksintö, sillä ei tarvinnut leikkiä lankojen tms. kanssa vaan herneiden tuki oli valmis, kunhan solmi verkon muutamasta kohdasta kiinni. Voila!

Parvekelaatikoihin laittelin mausteita niin eivät ole ihan maata vasten. Maahan meni tänään herneen lisäksi tinjami, rukola ja persilja sekä kukkakaali ja paljon erilaisia kukkia. Minulla oli loppuillan pieni apurikin mukana, kun siskonpoika halusi tulla maatöihin. Persilja penkki nostettiin ylös moneen kertaa ja kuopsutettiin reikiä ja kuoppia milloin mihinkin... Jos persilja kasvaa edes vähän, se on sitkeä kasvi!
           Mukavaa se kuitenkin oli. Pojan kanssa kahdestaan puuhastella. Väkisinkin tuli mieleen, että tämmöistäkö se olisi omankin lapsen kanssa. Taitaa olla tämä ikä, että rupeaa lapsia ajattelemaan, kun kohta niiden hankkiminen on jo myöhäistä... jos niitä nyt ylipäänsä saisi.
            Oltiin molemmat kuitenkin ihan mullassa ja ihan väsyksissä kun saatiin siemenet maahan ja rivit kasteltua. Hohhoijaa! Nauratti vähän iltasuihkussa, että ensimmäistä kertaa otin suihkun lelukaivurin kanssa! Pojalla oli ollut omalla iltapesullaan vähän rekvisiittaa ja kaivuri oli jäänyt lattiakaivon päälle kuivumaan. Tätähän tämä on taas ollu näinä päivinä. Kummallisista paikoista löytyy kaikenlaista tavaraa. Pallo hellanpäältä ja suihkusta kaivuri. Jospa tämä elo vieraiden suhteen rauhoittuisi jo huomenissa.
             Remontti senkun pahenee... en jaksa edes miettiä.

Tänään jäi juoksemattakin, kun oltiin poitsun kanssa sisällä vasta 8 maissa ja iltapala ja iltapesut tekemättä ja juoksija aivan loppu. Jos huomenna sitten taas yrittäisi päästä tien päälle ja vaikka uimaankin. Ajattelin todella saada hommat pakettiin jo viikolla niin ei tarvitse viikonloppuna enää äheltää.
            Nyt luen kirjaa, innostun liiaksi ja luen liian kauan ja huomenna aloitan blogin postauksen lauseella "Voiko ihmistä väsyttää näin paljon!".