Raskaasta päivästä huolimatta, naurettiin taas kaiken päivää kaikelle tyhmälle ja typerille jutuille! Se on minusta edelleen hyvä merkki, että väsymys on vielä naurua. Sitten huolestun todella, kun se vaihtuu itkuksi. Noh, minulla se on jo sitä ollutkin, mutta ei sentään työmaalla - ainakaan koko aikaa...
Hyvä mieli onnistuneesta päivästä loppui heti kun pääsin kotiin ja isä sanoi, että isosisko on JÄLLEEN tulossa koko kompaniallaan kylään! Mie en jaksa! Suunnittelin jo, että lähden johonkin pakoon. Olen koko kesän odottanut näitä kolmea päivää, että saan oikeasti rentoutua ja olla omassa rauhassa... Kukaan ei kysynyt minulta mitään, ihan kuin minun mielipiteelläni ei olisi mitään väliä - eikä näköjään olekaan! Isosisko soitti vain antaakseen tiedonannon, että tulevat, ei edes kysynyt sopiiko, jaksetaanko pitää juhannusvieraita tai ylipäänsä jaksetaanko yhtään mitään!! Remontti on vienyt kaiken energian jokaiselta tämän torpan asukkaalta ja mitään ylimääräistä ei jaksaisi...
Joskus minulla on sellainen koti, johon ei tule ketään ilman asiallista kutsua!
Kolme vastaa piti saada aikaiseksi.
En osaa kunnon vastaa tehdä pajusidoksella, vaan käänsin varteen ihan vaan narua. Kai ne kelpaavat... Ihana tuoksu oli jokapuolella, kun väänsin vastaa aitan rapulla. Huomenna pitäisi saada oma sauna siivottua, niin saa ripustella sitten sinnekin vähän koivun tuoksua. Onneksi sain ruohon ajettua niin pääsen töiden jälkeen heti saunan kimppuun!
Joskus haluaisin, että nämä minun arki-iltani olisivat sellaisia, että saisi rauhoittua jo kahdeksan maissa iltapalalle eikä niin, että käyn yhdeksän jälkeen suihkussa niin, että juuri ja juuri pisarat koskettavat, ahmin iltapalan ja kaadun sänkyyn!
Tässä elämässä ei ole mitään järkeä!
Ja muutos tähän elämään tulee heti kun keksin miten sen teen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti