Verilaatikot...

Näin unta töistä. Semmoista kaikki-mikä-voi-mennä-pieleen-menee-pieleen-unta. Ne on aina niin piristäviä näin työpäivän aamuna... ohhoo!
          Ei satanut. Se voidaan kai lukea plussaksi tämän päivän osalta.
          Leikattiin ruohoa koko päivä, vaikka minusta tuntuikin, että sain pomppia milloin minkäkin asian takia siellä ja täällä. Olen sensorttinen työntekijä, että toivoisin, että saisin tehdä homman alusta loppuun ilman keskeytyksiä ja rauhassa, mutta tänään työnteko oli kaikkea muuta. Ajatuksetkin harhailivat sellaisissa asioissa, mitä ei seurakunnan työntekijän ajatuksiin saisi harhailla... Joku voisi sanoa, että jumalattomia!
           Kotona ruuan jälkeen olin kahden vaiheilla. Omakin nurmi kaipaisi leikkausta, mutta kun oli istunut koneen päällä 8 tuntia niin skippasin tänään leikkaamisen kotipihassa. Päivä se on huomennakin. Ja toivottavasti poutainen sellainen.
           Miehet olivat saaneet yläkaapit paikoilleen ja illaksi oli jäänyt urakaksi alalaatikoiden laitto. Niihin piti vielä muutama ruuvi porata pohjan vahvikkeeksi ja pujotella ne sitten kiskoille. Ryhdyttiin puuhaan kolmestaan, äidin ja isän kanssa, mutta leikki loppui melko lyhyeen, kun äiti raapaisi kätensä johonkin laatikon särmistä ja kämmenselästä tuli verta niin, että verta oli joka paikassa. Se ihan pulppusi tai suihkusi tai mitä verbiä tässä nyt käyttäisi. Hain sidetarpeita ja kiristyssiteen ja kääräisin käden ensin niihin ja sitten siivoiltiin isän kanssa veriset lattiat ja laatikot. Sen verran paljon verta tuli, että isä lähti käyttämään äidin ensiavussa ja minä jäin sitten urakkani kanssa yksikseen.
             Naurahdellen ajattelin, että sanoisivat nyt edes, että haava tuli sahatessa eikä laatikoita kootessa!
             Ukot selviävät sahauksista vammoitta ja sitten kun ryhdytään laittamaan laatikoita kaapistoihin niin saadaan valtimoverenvuoto aikaiseksi! Tämä onnistuu vain meiltä!

Porasin ruuvit ja pujottelin laatikot paikoilleen. Imuroin ja pyyhin kostealla ja laitoin vielä laatikoiden pohjalle semmoiset pohjalliset, jotka tulivat niiden mukana. Vielä en uskaltanut tavaroita sinne laittaa, kun en ole varma ovatko ne vielä tiellä kahvojen laitossa, mutta mieli olisi tehnyt saada ne pois tuolta pöytien alta.

Sitten ryhdyin imuroimaan ja siivoamaan uutta kulmausta. Aika mukavaa puuhaa tämmöisen uuden siivoaminen. Muistan silloin kun sain ensimmäisiä kertoja imuroida tuota laajennuspuolta, niin se oli niin ihanaa puuhaa. Nyt kun pitää aloittaa imurointi niin ajattelee vain, että onpas näitä nurkkia! Nytkin nuuhasin imurilla kaikki paikat ja pyyhin lattiat kostealla ja rullailin pahvit pois ja hain matonkin väliaikaissijoitukseen. Aikas kiva!

Tietty valot, listat, välitilan kaakelit ja sen semmoiset puuttuu, mutta noin niin kuin runko olisi valmis! Ainakin kahden viikon ajan saan pitää torpan tältä osin siistinä. Kahden viikon jälkeen nousee tuvan lattia ylös ja siitä remontista en taida selvitä mitenkään! En ajattele sitä vielä...

En minä iltasella sitten oikein muuta tehnytkään.
           Olisi tehnyt mieli käydä uimassa, mutta keli oli harmaa ja vähän kolea niin ei sitten houkutellut. Lämmin suihku veti puoleensa enemmän. Onneksi huomenna on jo perjantai. Minulla on lauantaina yksi hautajaiskeikka, mutta luultavasti pääsen jo puolenpäivän maissa kotiin päin. Ja huomenna odottaa se nurmenleikkuu... Katsoin äsken iltalenkillä tuota Älyttömyyden Peltoa, että jospa uskaltautuisin sinnekin vähän jo ajelemaan. Hui!
             Nyt kuitenkin olen kerrankin ajoissa ja aion pyrähtää peiton alle lukemaan kirjaa ennen kuin uni saa kiinni!