Otetaan pysyvään sijoitukseen helle, lämpö ja kesäolo!

Voi kissanvirna miten vaikea oli päästä tänä aamuna pystyasentoon!
         Peitto oli pehmeä ja tyyny tuoksui unelta ja asento oli juuri hyvä ja unissa näkyi kauniita kuvia. Ja kun pääsin istumaan niin rojahdin monen monta kertaa vielä takaisin tyynyn luokse... Vätys mikä vätys! Ja vetelä aamu!
         Yleensä olen jo maanantaiaamuksi miettinyt työviikon aherrukset suht koht kohdilleen, ettei tarvitse kuin paukutella päätökset pöytään. Mutta viikonloppuna se töiden unohdus sujui sen verran hyvin etten miettinyt töitä ollenkaan. Lähdin siis tänä aamuna soitellen sotaan ja mietin, että eiköhän siellä joku homma tule vastaan...
           Työmaalla odotti kuitenkin parempaa kuin töitä. Lisäkäsipari Annin muodossa! Voi jee! Aikun kanssa sanottiinkin loppupäivästä, että heti tuntui paljon helpommalta, kun tuli edes kaksi kättä lisää. Lisäännytään siis hitaasti mutta varmasti!
            Pienennettiin aamusta vähän meidän kivenoikomis-paperipinoa, vaikka eihän se työ lopu ikinä, kun toimistolta tuli kolme lisää, kun piipahdin loppupäivästä viemässä papereita... Saatiin kuitenkin likkaporukalla aikamoisen hienosti kiviä oiottua ja VAIN ne jättiläiskivet jäivät oikomatta! Hip hurraa!
            Nauraa retkotettiin kahvipöydässä, kun Anni täytteli jo lomahakemuksia ensimmäisen työpäivänsä piristykseksi... Kai se on pomolta ennakoivaa ajattelua, ettei niitä anomuksia ollut tuotu meille kuin muutama... Tässä oltaisiin kohta Bahamalla kaikki!

Kotona piti ahertaa sitten trimmerin kanssa, kun tuo meidän Älyttömyyden Pellon reunassa oleva tienlaidan nurmialue rehotti pitkällä heinällä. Sitä kun trimmailin, mietin oikeasti miten hulluilta me muden silmin näytetään. Itsehän me ei tätä hulluutta huomata, kun meistä on ihan normaalia tämmöinen reuhtominen nurmen ja pihan kanssa, mutta kyllä ne muut varmasti pitävät meitä kaheleina.
          Naapurin isäntä halusi välttämättä jyrätä tuon meidän tulevan nurmialueen Älyttömyyden Pellosta ja mikäs siinä, kun kerran jyrä oli perässä! Nyt vain muutamat kivet pois ja siemenet maahan niin kohta saan ajaa vuorokauden ympäri nurmea! Voi onnea!

Olin napannut työmaan ruohonleikkureista terät teroitukseen, mutta en nyt jaksanut kamalan kauan niiden parissa aikaani viettää. Kunhan nyt sain vähän terää näkyviin. Teroitan sitten myöhemmin paremmin, mutta kun tarvitaan niitä jo huomenna niin piti vähän oikoa...
          Olin ajatellut meneväni uimaan ennen saunaa, mutta se ajatus kuihtui ennen kuin alkoikaan, kun kello juoksi taas pitkällä illan puolella. Nappasin nutut mukaan ja menin ulkosauna ihanuuteen ja nyt olen taas kuin vanha lapanen, joka tarvitsisi hampaanpesijän...
          Voi näitä päiviä!
          Voi tätä elämää!
          Taas väki vähenee meidän lähisuvusta. Tänään tuli tieto taas tulevista hautajaisista ja olimme äidin kanssa samaa mieltä tänään, kun pyörittiin tuvassa yhtä aikaa, että saisi nämä kuolemat jo riittää. Ihan tarpeeksi tänä keväänä ja koko vuonna oikeastaan näitä menetyksiä ja kuolemaa ja surua... Missä vaiheessa ja eritoten miten tämän kelkan saisi kääntymään.
           Ei vaan jotenkin sielu kestäisi enää yhtään näitä tämmöisiä...