Oli vähän sateen tihkua aamusta, mutta kun olin ajatellut mennä metsätöihin aamusta niin menin myös. Ei semmoista hentoista sumusadetta metsässä huomannut - ei ennen kuin pusakka alkoi vähän kostua ulkopuoleltakin.
Tänään oli taas toivoton olo, kun tuntui etten edennyt yhtään. Puita putkahteli koko ajan lisää ja en saanut oikein valmiiksi juurikaan siinä suhteessa valmista puuta...Ei taas oikein minun metsäpäiväni!
Kun sitten näytti loppupäivän suhteen siltä, että keli vähän poutaantuisi, ajattelin ajaa pihamaan nurmen. Saa sen sitten ajatuksista pois ja kun se on päässyt oikeasti vähän röyhähtämään näiden sateiden aikana.
Oli niin ihana kävellä iltasella kameran kanssa taas pihalla, kun piha näytti siltä miltä pitää ♥ Reunukset trimmattu, nurmi ajettu. Oikea puutarhurin unelma ♥
Tänään on taas ollut sellainen ajatusten päivä, kun on ensin saanut olla oman pään kanssa metsätöissä ja sitten monta tuntia ruohonleikkurin päällä.
Ajattelin tulevaa kesää, töitä niin kotona kuin seurakunnalla, kirjan kirjoittamista, yrityksen perustamiseen liittyviä juttuja, juoksua... Elämää noin yleensä! Ja hyvää teki. Minusta kaikilla pitäisi olla jokin sellainen "työ" mikä veisi monen monta tuntia ja olisi tarpeeksi monotonista ettei sitä tarvitsisi miettiä vaan saisi käyttää koko ajan omille ajatuksille.
Ensi viikoksi on luvattu vihdoin lämpöisempää ja odotan oikeasti niitä helteitä tulevaksi. On ihan ikävä viime vuoden kevättä ja kesää kun sai hikoilla +30 asteessa monen monta viikkoa! Mörkö-helteet, kuulemma. Huuuuiiii! ♥
Sanotaan sateista mitä vaan, mutta kukkapenkit ovat tykänneet vedestä, joka on tullut taivaalta eikä kastelukannusta. Jopa minun valkoinen alppiruusuni on kukkinut komeasti jo yhden viikon! Se ei oiken viime vuonna innostunut vielä kukkimisesta, mutta tänä vuonna se on ollut HURRRRJAN komea ♥ Odotan vain, että se kasvaisi oikein isoksi tuohon grillimajan kupeelle.
Eilen kauppareissulla nauratti joutsenet ja hanhet, joista ei näkynyt nurmipellolta muuta kuin pitkä kaula ja pää. Selvästi on ollut siementen seassa muutama linnun siemenkin.
Tänään nauratti naapurin kissa, joka köllötteli kivellä kuin saimaannorppa lepokivellä. En saanut jooga-asennosta kuvaa, mutta yhdessä vaiheessa kissa oli kuin heitettynä kiven päälle, toinen puoli roikkui toisella ja toinen toisella puolella. Muun ajan kissa tuijotti minua kuin vaaniva kissapeto...
Pihapupukin kävi piipahtamassa ja juoksentelemassa ruohonleikkuria pakoon. Ihmeen ihanasti se on viihtynyt meidän pihamaalla. Ruokaa riittää ja kai suojiakin tarpeeksi, ettei kastu eikä joudu kenenkään kitaan.
Ja minulla riittää seuraa ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti