Huokaus.
Kuva valehtelee tuosta muhjun määrästä. Tässä näyttää, että eihän siinä ole kuin muutama lapiollinen ja sitten on taas siistiä, mutta kyllä sai mättää taas kaislanmuhjua pois rannasta kolmen tunnin ajan! Joku voisi kysyä, miksi ihmeessä minä jatkan tätä päättömyyttä, kun ei siitä tunnu olevan mitään hyötyä. Uutta tulee rantaan koko ajan. Kyllä minäkin sitä välillä mietin, mutta on mukavampi mennä uimaan siististä rannasta kuin semmoisesta, missä on monen kymmenen sentin paksuinen ja monen metrin mittainen muhjukerros...
Ja oli kaunis päivä maanantaina tehdä "vähän" ulkohommia.
Iltasella olikin sitten jalat niin hyytelöä että seuraava yö meni jalkojen jomotusta kuunnellessa. Ei voi puhua edes treenikivusta vaan se oli yksinkertaisesti puhkiväsyneiden jalkojen jomotusta. Huoh!
Eilen satoi vettä, joten kulutin päiväni kaupungissa ja hain yhden peräkärryllisen kamaa äidin ja isän autotallista. Pois jaloista.
Olen alkanut hyväksymään tämän kesän työttömyyteni. Eilen tuli se itkukin jo, mitä pikkasen odottelinkin. Olen ollut kuin painekattila melkein kuukauden enkä ole saanut edes itketyksi tätä pettymystä ja pahaa mieltä pois. Eilen illalla Miehenmurrikka sitten kysyi ne sopivat kysymykset ja sai minut vihdoin itkemään - kaikkea!
Alan olla niin väsynyt siihen, että elämäni tai tässä tapauksessa työni on aina jonkun muun käsissä kuin omissani. Että minun roolini on vain odottaa nöyränä ja kiltisti mitä muut ovat minusta mieltä ja antavatko armossaan minulle jotain. Minulle alkaa riittää.
Teen tästä lähtien päätöksiä omasta työpaikastani ihan itse! Ja ensi tammikuussa aloitan opiskelun, sillä tänä kesänä se ei ole mahdollista monestakaan syystä. Tammikuussa voi keskittyä siihen paremmin ja nostaa katseeni tulevaisuuteen paremmin mielin. Tämän kesän olen kotipiikana, nyt kun isä ei enää jaksa tehdä niitä töitä, mitä täällä tänä kesänä on tarjolla. Äiti ja isä tuntuvat olevan tyytyväisiä, etten ole töissä tänä kesänä muualla, ulkopuolella, mutta minulle tämä ei ole niin helppoa "niellä" ja hyväksyä.
Tunnen oloni hyödyttömäksi ja turhaksi ja voin vain kuvitella muiden katseita ja ilmeitä, kun kerron etten ole kesällä(kään) töissä, vaikka se on minun ammattini sesonkiaikaa. Laiska, työtön raukka, turha yhteiskunnan jäsen. Niitä voin lukea ensi kesänä tuttujen ja puolituttujeni kasvoilta.
Voisin sanoa, etten välitä, mutta kun se ei ole totta. Niin vahva minä en vielä ole, että en välittäisi. Ei pitäisi välittää muiden mielipiteistä, kunhan itse tietää miksi tekee niin kuin tekee, mutta tässä maailmassa ja yhteiskunnassa aloitetaan kaikki keskustelut samalla lauseella: mitäs sinä tee työksesi?
Työ määrittelee meidät niin kovin, että sitten kun sitä ei ole, tuntee todella olevansa maahan poljettu ja hyödytön osa kaikkea. Vaikka todellisuudessa näin ei olisikaan, ei mikään vie sitä tunnetta pois sisuskalujen ympäriltä, vaikka miten itseään tsemppaa ja kannustaa huomiseen päivään!
Teen uutta elämää itselleni. Rakennan jotain sellaista mitä oikeasti ITSE haluan ensimmäistä kertaa elämässäni, ilman että kukaan pystyy sanomaan että tee näin tai noin. Tai että minun työni olisi enää kenenkään muun peukalon alla kuin oman ahkeruuteni! Tuntuu pelottavalta, mutta myös hyvältä! Ja yhtä nopeasti sitten putoan myös siihen tunteeseen, että ei tästä elämästä taida tulla mitään! Että missä kohtaa minun elämäni meni tähän pisteeseen, etten tiennytkään mikä minusta tulee isona kuten kaikki muut. Sisareni tiesivät yläasteiässä jo haluavansa nykyisiin ammatteihinsa. Minä en tiennyt.
Olen tempoillut koko nuoren aikuisuuteni saman asian ympärillä, joten onkohan aika vaihtaa vähän vaihdetta ja kääntyä välillä semmoiselle tielle, minkä olen vain ohittanut peloissani aikaisemmin?
Näitä minä pohdin. Ajatuksia. Mietteitä.
Itkun jälkeen on kuitenkin ollut helpompi hengittää. Tai sitten kroppa on edelleen lamaantunut.
maanantai 6.5.2019
585. juoksupäivä (214 vko alkaa)
- 3538.4 km
- 5.3 km metsäpolkuilua (33 km)
- jalat olivat hyytelöä rannan siivouksesta jo valmiiksi, mutta ihmeen hyvin jaksoin silti
- pose methos onnistuu ainakin siinä suhteessa, että jalat ovat hyvässä kuosissa silloinkin kun muina kertoina on voinut olla kipeät
- alamäkeä harjoitteluun
- hengitys ok
- lantion ja keskivartalon pito hyvä
- +13, aurinkoinen ilta, vähän viileä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti