*lainaukset ovat Maaret Kallion kirjasta Mielen työkirja.
Ostin Maaret Kallion Mielen työkirjan viime vuoden alussa ja aloitin vuoden mittaisen matkani mieleeni. Olin juuri sellainen tyypillinen kehoaan huoltava ja treenaava ihminen, joka unohtaa täysin, että mieli on yhtä tärkeä osa hyvinvoivaa ihmistä kuin lihaskunto tai kestävyys. Ja ehkä juuri siksi olen tarttunut Maaret Kallion kirjoihin jo ennen tätäkin opusta: haluan oppia tekemään mielellekin hyvää.
" Ihmismieli on kuin suuri laiva.
Se kääntyy hitaasti. "
Kirja on jaettu 12 eri osa-alueeseen, jokaiselle vuoden kuukaudelle omansa. Ainakin minun vuoteeni nämä jaottelut sopivat erinomaisesti. Silloin kun mieli oli levoton ja kiivas, käytiin kirjan kanssa läpi Lempeyden voimaa. Sitten kun tuntui, etten saanut otetta oikein millään, kirjan kanssa tutustuttiin mielen Lujuuteen.
Jokaisessa osassa on harjoituksia, joihin on varattu tilaa omalla tekstille. Nyt kun luen kirjan vuoden takaisia tunnelmia ja mielen liikkeitä, huomaan, että ehkä olen jotain myös saanut matkaltani mukaan. Ajatuksiin on tullut vähän enemmän armollisuutta ja lempeyttä, ehkä sellaista ulkopuolisen katsantoa.
" Läsnä olemisen taito on hunajaa mielen
ja ihmissuhteiden hyvinvoinnille. "
Suurimpia ongelmiani olivat pysähtyminen omien ajatusteni kanssa. Huomaamaan sen, mitkä todella olivat omia ajatuksiani ja mitkä jonkun muun. Myös se, että kuunteleminen on hyvä taito ihmisten kanssa, mutta se on äärimmäisen hyvä taito itsensä kanssa. Usein huomasin, kun harjoituksia tein, että tosiasiassa voi mennä päiviä ja viikkojakin, kun en pysähtynyt itseni luo kertaakaan!
Eräs oma ajatukseni ja ehkä suurin oivallus oli, että hankalia ja vaativia tilanteita tulee väkisinkin eteen. Ne tulevat yhtä varmasti kuin muutkin tunteet tai ajatukset. Oivallukseni koski niistä selviytymistä. Se, että antaa niiden tunteiden tai ajatusten tulla, olla läsnä ja antaa niiden mennä. Sillä ne menevät kyllä ohi ♥
Tämä on helpottanut minua monen vaikean asian kanssa. Muutama hengitys, keskittyminen tuntemaan juuri niitä tunteita, mitä kulloinkin tuntee ja pian huomaa, että se syrjäytyy pian uudella ajatuksella tai tunteella.
Mikä vapautus!
" Tietoisuus omista tunteista
ja taitavuus pysähtyä niiden äärelle
ovat perustavanlaatuisia mielentaitoja. "
Toinen asia, jonka kanssa olen kamppaillut varmasti koko elämäni on tunteellisuuteni ja herkkyys asioiden suhteen. Itkun tai naurun pulpahtaminen pintaan pienimmästäkin liikutuksesta tai ilosta. Joskus varsinkin liikutus itkun muodossa on saanut osakseen kiusaantuneisuutta ympärilläni, ja ehkä juuri se on opettanut minua itseänikin jotenkin "varomaan" herkkyyttäni tietyissä tilanteissa.
Tunnesäätely on termi, jota olen yrittänyt harjoitella nyt enemmän. Että tunteet pitää näyttää, mutta niiden voimakkuutta voi säädellä. Ainakin periaatteessa. Mieli ja sen oikukkaat mutkat ovat kyllä vaativampia kuin voisi kuvitella. Minä ainakin ajattelin, että olen elänyt oman mieleni kanssa 34 vuotta, että toki minä tiedän ja tunnen oman mieleni.
Noup.
Ei lähimainkaan. Tunnesäätely on yksi niistä asioista, joista minulla ei ole minkäänlaista otetta mieleni kanssa. Tai ptäisikö sanoa, että ei ollut ennen Maaret Kalliota. Nyt sentään olen sillä polulla, joka voisi viedä minua kohti tyyneytä ja rauhallista herkkyyttä ja vahvaa tunteikkuuta.
Mahtavaa!
Tähän touhuun pätee sama asia kuin mitä kouluttajani sanoi ravintovalmennuksesta: ihminen omaksuu tietämättää asioita keskustelun lomassa, vaikka valmentaja ei huomaisi minkäänmoista muutosta asenteessa. Ihminen hyödyntää kuulemansa, kun on siihen valmis.
Niin allekirjoitan tuon!
Itse huomaan, että kun olen joka kuukausi tarkastellut mieltäni eri suunnalta, ihan kaikki asiat eivät ole tarttuneet aivokuoren pintaan ensimmäisellä kerralla. Mutta sitten on sellaisia asioita, joita huomaan tekeväni arjessa, joista voin kiittää ainoastaan Mielen työkirjaa.
Kuuntelen ennen kuin sanon mitään.
Kuuntelen enkä ehkä edes sano mitään.
Annan tunteen mennä ennen kuin sanon mitään - jos sanon.
Tunnistan tunteen ja sen lähteen paremmin. Joskus vain tilanne luo tunteen eikä sillä ole muuta merkitystä.
Joskus hiljasuus on vahvempi voima kuin sanat.
" Elämä on aina suurempi
kuin ihminen itse. "
Kirja toi myös esiin niitä vanhoja tunnettuja totuuksia, jotka olivat ihan hyvä jälleen tiedostaa. Palautumista pitää harrastaa koko ajan, ei vain lomilla ja viikonloppuisin. Yleensä olen juuri näin tehnyt. Sinnitellyt vapaapäiviin tai lomiin, kestänyt ja kärsinyt ja sitten huomannut, että loma menee pelkästään siihen, että on vain hurjan väsynyt siitä pinnistelystä.
Nyt olen yrittänyt "lomailla" heti kun tulee sellainen hetki. Minuuttikin riittää, että ottaa vähän tilaa itsensä ympärille. Hengittää ja maadoittaa itsensä hetkeksi ennen seuraava starttia.
Tein myös mahtavan listan asioista jotka kuormittavat ja jotka palauttavat minua. Huomasin, että jotkin asiat olivat kummassakin listassa. Tämä listaus kuitenkin auttoi minua huomaamaan, että jos elämässä on liikaa vain toisen listan asioita, ei mielialakaan ollut kovin hyvä. Levollinen tasapaino kahden listan välillä teki hyvää ♥
" Inhimillinen elämä on aina tasapainottelua
kykenemisen ja kyvyttömyyden välillä. "
Riittämättömyyden tunne on ollut minulla aina. Ehkä se on peruja kahden sisaren kanssa elämisestä, joiden molempien päämäärätietoisuus oli vahvaa ja kurinalaista. Minusta tuntui aina, että se, etten minä aivan tiennyt mikä minusta tulee isona, ei oikein riittänyt kenellekään - ei edes minulle.
Sitten lokakuussa kävimme kirjan kanssa läpi Lujuuden vahvuutta ja kirjoitin erään harjoituksen perään ajatukseni: riittämättömyys on hyväksi. Sen avulla valitsee mikä oikeasti on tärkeää.
Ajatus avasi jälleen monta porttia sinne pimeisiin nurkkiin, missä ajatus riittämättömyydestäni on nämä vuodet majaillut.
Aloitin kirjan uudelleen tänä vuonna.
Olen vasta matkani alussa ja haluan jatkaa sitä hyvän ystäväni kanssa ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti