Oli ihanaa ajaa nurmi ihan rauhassa työpäivän jälkeen. Istua kolme tuntia itsensä ja omien ajatustensa kanssa leppeän lämpimässä ilmanalassa ja ajatella omiaan, hyviä ajatuksia ♥ Siivosinkin vielä torpan, joten saan aloittaa viikonlopun siistin pihan ja siistin talon kera. Voiko parempaa lähtökohtaa ollakaan!
Annoin tänään pienen pakettini Hennalle. Olin neulonut sukat ja ostanut pienen lyhdyn syysiltojen iloksi ja sain Hennalta iltasella viestin, joka lämmitti sielua sisimpään ytimeen asti. Hän oli tykännyt sukista ja liikuttunut muistamisesta. Se, joka minulle on tullut tavaksi monen vuoden aikana, jonka kaupungin hautausmailla olin, olikin toiselle suuri yllätys ja ilon aihe. Tuli oikein hyvä mieli itselleenkin, sillä annoin lahjan ja kirjoitin kortin täydestä, puhtaasta sydämestä. Sen takia, että Henna on ollut kesässä parasta - ja helle heti Hennan jälkeen! ♥
Viime vuoden jälkeen tuntui, ettei taida enää olla mitään syytä luottaa tai tykästyä ihmisiin, kun kaikki kääntyy jossakin välissä kuitenkin itseään vastaan. Henna palautti ainakin osaltaan sen uskon takaisin siihen, että ihan kaikki tässä maailmassa ei ole mätiä.
Ihana ihminen ♥
Jossakin vaiheessa aloin oikeasti epäillä, että ehkä minussa on jotain vikaa tässä kesän mittaan, kun ei oikein mikään käynyt eikä ehdotukset olleet mieleen. Ehkä minussa on jokin ärsyttävä piirre, jota työnjohtaja ei voi sulattaa, mutta en minä sinne kyllä ketään ärsyttämään ole mennyt. Olen mennyt tekemään työtä, sen minkä parhaiten osaan.
Tuli paha mieli ja huomasin, että minun kovetetussa nahassani on aukkoja, joista nämä pahat puheet luikahtavat sisään ja maalailevat mielen surullisen mustaksi. Tiedän, että kyseinen ihminen on negatiivisesti latautunut ja on neljässä kuukaudessa haukkunut kaikki, miksei siis minuakin, mutta en ymmärrä silti.
En oikein tiedä miten minun pitäisi asiaan suhtautua ja miten olisin seuraavat neljä viikkoa, jonka verran työsopimukseni mahdollisesti jatkuu. Olenko hiljaa vai sanonko vain "niin", "jaa" ja "kyllä"?
Illalla kaikki tuntuvat jättisuurilta asioilta, joten tässä tapauksessa parasta olisi vain mennä nukkumaan ja nauttia viikonlopusta ja unohtaa koko asia - tai ainakin jättää se hetkeksi huomiotta. Pitänee huomenna katsoa muutama jakso tv-sarjaa Kosto... hihi!
Juoksin koko kylän lenkin, pitkästä aikaa, ja vaikka tietyssä vaiheessa tuntuikin siltä, että ei jaksa enää metriäkään niin ihmeen hyvä fiilis tuli kun kopsautin postilaatikon kantta ja lenkki oli heitetty. Siedän varsin paljon epämukavuutta juoksussa, pystyn painamaan sen mielen pohjalle ja keskittymään ihan muuhun kuin jalkojen väsymykseen tai muuhun epämukavaan oloon, joten miksi en sitten pysty painamaan mielen pohjalle sitten arkielämän pahoja oloja?! Harjoituksen puutetta kai.
Oli ihana keli juosta. Kylällä oli jo puimureita töissään ja ympärillä tuoksui olki. Paras tuoksu loppukesässä. Ihana ja haikea samalla kertaa ♥ Odotan syksyä pitkästä aikaa innokkaana ja malttamattomana. Piha muuttuu erilaiseksi, pihahommat vähenevät hiljalleen ja työt rauhoittuvat. Jää aikaa ihastelulle, rentoudelle ja ihmettelylle. Toivottavasti tulisi kaunis ruska ♥
Minulla on paljon sellaista, josta olen onnellinen, joten aion sitä myös olla ♥
Hyvä voittaa pahan, ennemmin tai myöhemmin.
Siihen minä luotan!
JUOKSUPÄIVÄKIRJA
498. juoksupäivä (183 vko)
- 3046.2 km
- 7.4 km kylälenkki (40 min)
- alusta asti yritin pitää askeleet lyhyinä ja vauhdin hyvänä
- ihmeen hyvä fiilis oli juosta, vaikka jalat vielä ihan lukossa ovatkin
- hengitys ok, asento ja ryhti kesti kohtuullisesti ja pakarat tekivät työtään myös
- loppuvaiheessa jalat väsähtivät vaikka puhutaan ns. normimatkasta
- askel painoi ja väsy iski muutama kilsa ennen loppua
- +20, aurinkoinen, kiva keli, ei liian kuuma ei liian kylmä, elokuinen ilta aurinkoisine kyläteineen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti