Turhauttavaa...

Satoi märkää lunta koko päivän.
         Eilen tein lumityöt parilta päivältä ja sai oikein taas traktorille työnnellä, kun lumi oli muuttunut märäksi ja painavaksi. Katoilta tulee nyt lumet ryminällä ja kohta sitten on kai taas piha kuin peiliä. Kävin eilen lenkilläkin, vaikka meinasi kyllä juokseminen turhauttaa pahemman kerran. Sohjoa, räntää ja liukasta. Sitä tarjosi meidän kylätie, eikä taida olla parempaa luvassa lähipäivien sääennusteiden pohjalta. Mietin eilen, että oliko viime talvi näin vaikea juoksutalvi, mutta tajusin, että juoksin silloin ensimmäistä talveani ja lenkitkin olivat lyhyempiä. En ehtinyt turhautua...
         Lenkin jälkeen seisoin kuumassa suihkussa ja melkein itketti..

Tänään tosiaan satoi rännänsekaista lunta koko päivän. Teki maiseman harmaaksi ja olon kylmänkalseaksi. Jos tuleva kesä on kylmä ja sateinen niin minä en ala mitään! Joku viisas voisi tähän kommentoida, että paljoakos siinä on tehtävissä, kun mikään aplikaatio ei vielä pysty säitä muuttamaan mieluiseksi. Totta, mutta toivo on ihmeellinen asia...

Kävin tänään kaupassa ja törmäsin entiseen työkaveriin, siihen samaan, jonka kanssa viime kesänä oli puhetta jos olisin mennyt tuurailemaan niitä kiireiseen aikaan suntiohommissa, mutta jonka sitten minun oma työnantaja kielsi ja jouduin niille sanomaan, etten voi tulla. Harmittaa se edelleen ja tänään tuntui, ettei meidän välit ole ihan samanlaiset mutkattomat ja mukavat kuin ennen viime kesäistä "oharia", vaikka se ei minun vikani ollutkaan vaan työnantajan päätös, niin minä jouduin sen kuitenkin soittamaan ja ilmoittamaan. Tuntui pahalta...
         Ja sitten toisaalta tapasin tänään myös sen kaivurikuskin, joka minua opetti silloin joskus kaivamaan hautoja. Ei oltu nähty varmaan pariin vuoteen, mutta hassusti sitä vaan juttu luisti siitä mihin se viimeeksi jäi. Se jaksaa ihmetyttää se, miten joidenkin ihmisten kanssa oleminen on yksinkertaista ja helppoa ja toisten kanssa se ei suju, vaikka miten tahtoisi sen sujuvan. Ja tuntui hyvältä, kun mies sanoi minun tehdessä lähtöä, että kiva kun kävit kattomassa.
         Tein edes jotain tänään oikein.

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
su 6.3.2016
183. juoksupäivä (65vko loppui)
- 1182,1km
- 7,2km kylälenkki (48min)
- juoksu sujui ensin ihan hyvin, mutta sitten se jotenkin taas hyytyi ja ylämäki oli melkein kävelyä
- ja sitten iski turhautuminenkin kun huomasin, ettei taas kroppa pelitä niin kuin pitäisi, en ymmärrä
- hengitys on jo normaali ja rauhallinen, ei enää sitä puuskutusta kuin joskus silloin flunssan jälkeen
- askellus on lyhyttä ja matalaa ja hidasta, kun katsoo aikaa! Joskus juoksin saman lenkin 43min ja nyt menee viisi minsaa kauemmin!
- ja tiet olivat välillä liukasta ja loskasta ja kaikkea siltä väliltä. Voiko pelkkä tien kunto viedä juoksusta voimat? 
- pilvinen, +2 ja pehmoiset tiet